Finlands Socialdemokratiska Parti

Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo
ja köyhän ihmisoikeuskin
on vain tyhjä lause tuo!

Työväen laulut raikaa ja punainen lippu nousee salkoon, kun on aika esitellä true colors of SDP. Jos Kokoomuksen kultaiset peruspilarit olivat aikoinaan ne tutut ja turvalliset koti, uskonto ja isänmaa, ovat Sosiaalidemokraattien vastaavat perupilarit Kela, kateus ja Koskenkorva. Perustamisvuodestaan 1899 asti SDP on yrittänyt katkaista työväestön kahleita ja vapauttaa heidän silinterihattuisten kapitalistisikojen ikeen alta. SDP on tiiviisti yhteistyössä Ay- liikkeiden ja varsinkin kattojärjestö SAK kanssa, joista virtaa niin henkistä kuin rahallista tukea SDP:lle.

Demarit ovat aina olleet Suomen suurin tai yksi suurimmista puolueista. Demareilla menee kuitenkin nyt huonosti. Heillä on vain kerran ollut vähemmän edustajia eduskunnassa kuin nyt ja sekin oli joskus 50 vuotta sitten. Tähän kun vielä lisätään penkin alle menneet viime kuntavaalit on SDP:llä ensi eduskuntavaaleissa painetta onnistuneeseen suoritukseen kuin viriilillä 16- vuotialla mopopojalla, hänen yrittäessään ensikertaa astua miesten maailmaan.

Sosiaalidemokraatit ovat valmiita tekemään ja lupaamaan melkein mitä tahansa päästäkseen takaisin hallitukseen. Oppositio on ollut SDP:lle yhtä helvettiä, kun suuria konkreettisia valituksen aiheita ei oikein ole hallitukselle ollut esittää. Tästä johtuen SDP:n edustajat ovat elehtineet kuin humalainen jääkiekkokannattaja, joka syynää pelin sijasta vain tuomarin virheitä. Yksittäiset piikittely yritykset ovat kohdistuneet suurimmäksi osaksi valtionvarainministerille ja ovat vaikuttaneet melkein jo säälittäviltä. Puheenvuorot ovat olleet kutakuinkin tasoa: "Oliko se mahdollisesti herra valtionvarainministeri, joka oli viime viikon istunnon ruokatauolla jättänyt kanttiinin miestenvessan vetämättä, ja jos se ei ollut herra valtionvarainministeri itse, niin kuka hallituksen edustajista se sitten mahtoi olla?"

Perinteinen SDP:n perusäänestäjä kuuluu suuriin ikäluokkiin ja on töissä Masa-Yardsin telakalla hitsarina. Hän on kova tekemään työtä, mutta kun kellokortti leimataan perjantaina, on seuraava pysäkki Alko ja sitä seuraava sitten poliisilaitos. SDP:n perusäänestäjällä on eläke TJ- kalenteri sekä ex- vaimo ja hän vihaa sydämestään Mikael Liliusta. SDP:n perustavanlaatuinen ongelma on nykyään se, että duunarin asemaa on parannettu jo tarpeeksi, hänen egomiekkansa on kasvanut palkkashekin kanssa ja sen kautta vasemmistopuolueiden kannatus tietysti laskenut samassa suhteessa. SDP on sen itsekkin tajunnut, että puolueen on uudistettava imagoaan, jos se haluaa vielä kerran nousta Arkadianmäen kukkulankuninkaaksi.

Yrityksen puutteesta demareita ei voi kuitenkaan syyttää. Työväen puolueen lisäksi uusi puoluesihteeri on nyt julistanut SDP:n myös rakkauden puolueeksi. Idean tähän puoluesihteeri sai kun hän ei enää jaksanut kuunnella vaimonsa juttuja Tanssii tähtien kanssa - ohjelmasta, vaan katsoi vanhoja Salatut elämät jaksoja nauhalta ja huomasi kuinka Ismo Laitela lesosti laittoi yhdessä jaksossa koko omaisuutensa ruletissa "punaiselle" koska punainen on rakkauden väri! Fiksuna yksilönä puoluesihteeri tajusi SDP:n logon myös olevan punainen, joten SDP:hän tietysti edustaa rakkautta. Voi kuinka omaperäistä. No, Ismo kuitenkin hävisi ja niin häviää myös SDP ensi vaaleissa, jos se ei löydä jotain konkreettista johon tarttua.


Seuraavaksi esitellään tämän seurakunnan suurimmat hämmentäjät ensi huhtikuussa:


Puolueen puheenjohtaja on Jutta "Bulldozer" Urpilainen. Jutta on mukava ja järkevä silloin kun hän nukkuu tai sukeltaa. Yritys kymmenen, toteutus nolla - sanonta kuvastaa häntä hyvin ja hän poseeraisi varmasti vaikka Ratto lehdessä, jos siitä vain olisi hyötyä SDP:lle.


Tylsä, tylsempi, Eero Heinäluoma. Virallinen, virallisempi, Eero Heinäluoma. 100% poliitikko joka pystyy puhumaan puolituntia sanomatta mitään. Joskus Eero innostuu ehdottamaan ihan järkeviäkin asioita. Joutui luopumaan puheenjohtajan paikasta 2008, mutta on silti SDP:n kantava voima.


Maria "Vittu mulla on ollu näitä nimiä ja miehiä" Guzenina-Richardson, entinen Lindell, omaa sukua Stieren on entinen MTV juontaja joka päätti ryhtyä poliitikoksi. Ettei kenellekkään tule paha mieli, en sano Mariasta enempää, mutta antaa kuvien puhua puolestani.


Mikael "Panomies" Jungner on entinen Ylen toimitusjohtaja, nykyinen puoluesihteeri. Jugner kirjoitti kirjan siitä kuinka kova jätkä hän oli nuorena, etenkin kaatamaan naisia. Olen saanut sisäpiiritietoa miten Jungner oikestaan sai kaadettua kaikki ne naiset. Hän käytti erästä iskurepliikkiä joka kuuluu näin: "Anteeksi neiti, tuoksuuko tämä liina mielestäsi kloroformille?"


Nyt on aika lopettaa tämä manifesti. Ensi kerralla syvennymme Suomen Keskusta puolueen ihmeelliseen ja mitä pettävämpään maailmaan.


auf Wiedersehen,


TZ

Samlingspartiet

Huhtikuussa 2011 järjestetään taas eduskuntavaalit, jolloin sinä ja minä valitsemme taas kuka notkuu ja kuka ei notku Arkadianmäen eduskuntatalon kahviossa. Täällä tuhansien lärvien ja järvien maassahan meillä on voimassa ns. D´Hondtin vaalijärjestelmä, nyt vähintään jokaisen lukion päättäneen kansankynttilän tulisi huutaa mielessään Bumbtsibumista tuttu ”Tiedetään, tiedetään!” Mutta jos näin ei tapahtunut, ei se mitään. Virkistääksemme alkoholin runtelemia muistisolujamme D`Hondtin vaalijärjestelmä on lyhyesti eräänlainen tapa listata ehdokkaat paremmuusjärjestykseen puolueiden sisällä ja sitten vertailla puolueita keskenään ja siten nähdä kenelle portit aukeavat ja kenelle eivät.

Me ihmiset unohdamme helposti sen faktan, että kallisarvoinen äänemme menee ehdokkaan lisäksi hänen puolueelleen. Siksi sillä on suurikin merkitys mitä puoluetta ehdokkaat edustavat ja tietenkin sillä mitä itse puolueet edustavat. Kaikille ei kuitenkaan ole selvää mitä puolueet oikeastaan edustavat. Tässä aion nyt esitellä teille bästa tittare Suomen eri puolueet, ennustaa ensi eduskuntavaalien tuloksen ja paljastaa mitä puoluetta ajattelin itse äänestää ja ennenkaikkea miksi. Esittelen ensin isojen puolueiden todellisen luonteen, yksi kerrallaan. Viimeisessä tekstissä esitellään kaikki pienemmät puolueet ja paljastetaan mihin allekirjoittaneen ääni luultavasti menee. Nyt ensimmäiseksi esitellään galluppeja suvereenisti viimeaikoina hallinnut Kokoomus puolue.


Kansallinen Kokoomus on oikeistopuolue, jonka kolme perusjalkaa ovat koti, uskonto ja isänmaa. Tämä äskeinen tieto on kuitenkin kotoisin jostain VHS kasettien kulta-ajalta. Nykyään Kokoomuksen peruspilarit ovat pikemminkin puhelinäiti ja -isä, homoavioliitot ja Nato. Kokoomus tietää ettei porvari oikesti nuku huonosti, vaan tässä maailmassa money talks. Kokoomuksen idea onkin saada markkinamekanismit jylläämän mahdollisimman hyvin. Tietysti välillä siinä köyhät joutuisivat vähän kyykkäilemään, mutta finaalipeleissä rikkailla menisi niin superhyvin, että köyhilläkin menisi hyvin ja sehän on kiva juttu se.

Kotisivuillaan Kokoomus kertoo olevansa kaikenlaista hienoa isänmaallisesta Suomen hengellisen pääoman säilyttäjään jne, tämähän on tietenkin silkkaa laskettelua ja tosiasiassa Kokoomus on viimeaikoina ollut enemmänkin yleisen mielipiteen seuraaja kuin minkään aatteen tai periaatteen takana seisoja. Tästä hyvänä esimerkkinä puolueen myönteinen linja homoavioliittoihin, vaikka minun on vaikea uskoa, että enemmistö Kokoomuksen kannattajista soutaisi samaan suuntaan. Kokoomus yrittääkin pitää kiinni suurimman puolueen paikastaan kuin mummo alennuksessa olevasta Juhla Mokka paketista ja siinä onkin munattomuuden syy.

Kokoomuksen perusäänestäjä on vakituisessa työsuhtessa oleva kaupungissa omistusasunnossa asuva 28- vuotias mies joka harrastaa golfia ja uneksii uudesta BMW merkkisestä autosta. Hän on valmis perustamaan perheen kunhan bisneksiltään kerkeää kotiin kuksimaan. Kuitenkaan vain perusäänestäjien äänet eivät riitä Kokoomukselle, jotta he saisivat itselleen sen korkeimman pallin. Uskon, että Kokoomus tulee menettämään osan kannattajistaa Perussuomalaisille ja Keskustalle arvokysymyksien ansiosta. Uskon kuitenkin, että Kokoomus pääsee aloittamaan seuraavat hallitusneuvottelut, jos se ei ala leikkimään Suomen jalkapallo maajoukkuetta ja saa pidettyä koko pakkansa kasassa siihen kultaiseen pillin vihellykseen saakka.


Seuraavaksi esitellän lyhyesti Kokoomuksen avainpelaajat ensi eduskuntavaaleissa:


Kokoomuksen ykköshyökkääjä on Jyrki ”kilttipoika” Katainen. Hän on valtiovarainministerimme ja puolueen puheenjohtaja. Jyrki suuttuu vain, jos joku epäilee, ettei hän ole yrittäyt parastaan tai ajatellut kansan parasta. Katainen on asteikolla munaton - big o'hones suurinpiirtein Lance Amstrong.


Myös ulkoministerimme Alexander ”hymyilen vaikka taloni palaisi” Stubb asettuu ensimmäistä kertaa ehdolle eduskuntavaaleihin. Tämä entinen europarlamentaarikko liittäisi luultavasti vaimonsakin Natoon, jos se olisi mahdollista ja ottaisi avosylin kaikki maailman maat EU:hun mukaan, koska se on vaan niin jees juttu!


Kokoomuksen badboy on puolustusministeri Jyri Häkämies. Venäjä, Venäjä ja Venäjä puheenvuoro todistaa, että Häkämiehellä on jopa enemmän pokkaa kuin Riki Sorsalla sitä kuuluisaa nokkaa ja se on jotain se. Lehtien rivien välistä voi lukea, että Kokoomuksessa ryhmäkuri pitää tai muuten voi tulla häkämyrkytys.


Muita Kokoomuksen tunnettuja poliitikkoja ovat Ben ”Suomen sympaattisin juutalainen” Zyskowiz ja Kimmo ”oho, taisin nukahtaa rattiin” Sasi. Nyt tunnen feministien aiheuttaman suuren paineen, tässä tekstissä ei ole mainittu vielä yhdenkään naisen nimeä. Nyt olisi kaivettava jostain tähän jokin tunnettu kokoomuksen naispoliitikko. Leena Harkimo ei tähän käy, koska hänet tunnetaan vain ex-miehensä kautta, mutta onneksi muistan Virkkusen Hennan olevan opetusministeri. Huh huh. Nyt on tasapuolisesti kaikilla taas hyvä mieli. Kokoomuksesta löytyy myös liuta muita melkein tunnettuja edustajia mutta näillä mennään. Kuinka pitkälle, sen näkee ensi huhtikuussa.


Sauli ”ehkä asetun, ehkä en” Niinistöä ei nyt tässä lopussa enää mainita, koska hän ei asetu ehdolle ainakaan 2011 eduskuntavaaleissa.


Nyt voit mielessäsi mietiskellä onko Kokoomus sinun puolueesi vai jäätkö odottamaan seuraavaksi tulevaa Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen esittelyä.


To be continued...

TZ

Straight or Gay who the fuck cares?

Kirkko ja homot tai homot ja kirkko, aivan kumminpäin asian kääntää syntyy itkua, parkua ja vilkkautta eroakirkosta.fi sivulla. Suomen luterilainen kirkko on nyt tilantessa, josta meitä RUK:ssa varoitettiin. Eteenpäin ei oikein pääse, perääntyäkkään ei voi, mutta ristituleenkaan ei oikein saisi jäädä makaamaan. Tämän ”homo” kysymyksen kanssa valtionkirkkomme on rehdisti sanottuna kusessa, niin kusessa ettei auta enää, kuin mennä kotiin vaihtamaan kuivat housut alle.

Tiistaina 12.10 tuli TV2:lta homoilta, jossa studiossa olivat edustettuina vähemmistöseksuaaleja ja heidän oikeuksiensa puolustajia sekä vastapuolella hieman tiukkapipoisemmin papanaluukkujuttuihin suhtautuvat. Studiossa väiteltiin monestakin eri aiheesta, mutta aion nyt käsitellä vain ja ainoastaa ++ ja -- parien oikeutta saada liitolleen papin aamen eli ns. sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Lesbo- ja homoseksuaalit olivat kauan Suomessa laittomuus. Viimeinen ilomenninkäinen tuomittiin meillä vankilaan 1971. Anno Domini 1981 homous pääsi eroon sairausmäärityksestään ja vihdoin täälläkin kaappien ovet alkoivat paukkua. Siitä lähtien on täällä kylmässä ja konservatiivisessa pohjolassakin vuosi vuodelta parannettu tämänkin marginaalin asemaa. Nykyään gaypareilla ja normipareilla on samat juriidiset oikeudet lukuunottamatta mukuloiden adoptio-oikeutta ja oikeutta samaan sukunimeen. Ei kuitenkaan mene aikaakaan, kun tämä viimeinen eriarvoisuuden linnakekin saadaan murrettua.

Lain edessä homot siis ovat saaneet tai tulevat saamaan saman aseman kuin heterot. Nyt oikosulut haluaisivat myös astella kirkon alttarille Richard Wagnerin säveltämän häämarssin tahtiin ja saada naimalupa myös vähän korkeimmalta taholta kuin Tarja Haloselta. Tässä on kuitenkin ongelma. Vanhentunut ja parkkiintunut kirkkomme ei annakkaan banaanipoikien ja leppäkerttujen nuoleskella alttarilla pyhän liiton merkiksi. Ainakaan vielä.

Kirkolle ongelmaksi muodostuu se, että Raamatussa kielletään jyrkästi usessa kohdassa kaikenmaailman vastakkaisen sukupuolen kanssa vetelehtiminen ja vehtailu. Raamattu on kirkon ylin auktoriteetti, jota sen pitäisi yrittää noudattaa parhaansa mukaan. Hyväksyäkseen klaavapuolen avioliittojen siunaaminen kirkon olisi siis nieltävä ylin auktoriteettinsa. Kirkon ei kuitenkaan kannata lähteä sotimaan tuulivoimaloita vastaan, koska vanhakansakin jo tiesi, ettei läikkyneen viinan perään kannata itkeä. Kirkko on tämän sodan hävinnyt jo.

Tämä kirkon ja tasa-arvon nimissä tulevien uudistusten välinen ratkaisutaistelu käytiin jo 1986, jolloin Kollaa ei kestänyt. Kirkko hyväksyi naispappeuden suuren ulkoisen painostuksen alaisena 4. kerran kun se tuotiin kirkolliskokoukseen. Vieläkin monelle uskovaiselle syntyy ongelmia naispappeudesta, koska sekin on selvästi Raamatun sanaa vastaan. Nyt valtionkirkkomme sai huomata, että se joka valssiin ryhtyy, se tanssiparinsa myös kestäköön. Suurin osa muista kirkoista kuitenkin seisoo näissä asioissa vielä asemissaan, kuin suomalainen sotilas Talvisodassa. Esimerkiksi katolisen ja ev.lut kirkon suuri erohan on siinä, että katolisella kirkolla on huomattavasti enemmän munaa. Katolinen kirkko ei tanssi yhteiskunnan tai yleisen mielipiteen säkkipillin mukaan.

Viimepäivinä kirkko on menettänyt jo parikymmentätuhatta jäsentään. Ihmiset alkoivat äänestää jaloillaan, Ylen homoillan jälkeen, kun he tajusivat, ettei Jumala alunperin taida oikein tykätäkkään perämiehen hommista. Ihmiset suivantuivat varsinkin Päivi Räsäsen kommenteista. Taas olen hyvin yllättynyt miten suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset alkavat julkisesti ja yksityisesti järjestämään noitavainoja ja samalla potkimaan sananvapauden pylvästä jonka varaan yhteiskuntamme on rakennettu, kun toinen suomalainen ihminen sanoo mielipiteensä yksityishenkilönä televisiossa. Toivoisin, että nämä ihmiset huomaisivat oman tekopyhyytensä ja ymmärtäisivät edes pikkuriikkisen hävetä.

Kirkolla on nyt kaksi vaihtoehtoa joko uusiutua tai kuolla pois. Kirkko voi jatkaa maallistumisen linjaansa ja hyväksyä kaiken mitä uskovaisten ja ei uskovaisten muodostaman kansan mielipide sanoo. Vuosikymmenten saatossa hinta tulee kuitenkin olemaan kallis. Ensin lähtevät aktiiviset uskovaiset, joille Jumalan sana on tärkeä. Se johtaa siihen, kuten Ruotsissa, että kirkosta tulee suuri sirkus ja ev.lut papeista sen sirkuksen klovneja. Pikkuhiljaa vuosien saatossa loputkin tasamaan tallaajat eroavat valtionkirkostamme ja luterilaisten urkujen musiikki lakkaa.

Toinen ja parempi vaihtoehto, joka tuskin kuitenkaan tule tapahtumaan, olisi että kirkko erotettaisiin valtiosta. Sen jälkeen kirkko tekisi niinkuin pelimies yökerhossa. Pieni pieru paljastaa kuka on oikeasti kiinnostunut ja kuka vaan sattuu tanssimaan vieressä. Jos kirkko kasvattaisi itselleen munat takaisin ja seisoisi selkä suorana se ehkä menettäisi osan jäsenistään, mutta ei niitä aktiivisia uskovaisia, jotka perustavat uskonsa Raamatun sanaan ja moraaliin eli juuri siihen mihin se pitäisi luterilaisessa uskossa perustua.

Tähän loppuun on pakko lisätä, että toivon ettei kukaan käsittänyt tämän tekstin olevan homovastainen, tasa-arvohan on hieno asia. Mielestäni Suomessa on kuitenkin oikeus myös ennenkaikkea uskonnonvapauteen ja sananvapauteen. Jätin tahallani pohdiskelematta sitä mitäköhän kaikkea me ihmiset vielä tasa-arvon nimessä ajamme läpi ja milloin tulee se raja vastaan ettei se leikki ole ihan aikuisten oikeasti enää kivaa. Syy siihen etten tässä asiassa uskalla käyttää oikeuttani sananvapauteen, on koska osa ääri ”suvaitsevaisista” ihmisistä voisi pahoittaa hyvin pahasti mielensä. Kiitos ja anteeksi.


Tässä nuori ja viaton TZ mietiskelee etteikö suvaitsevaisuuden pitäisi olla sitä, että kunnioittaa kaikkien mielipidettä. Ai kuinka naivi silloin olinkaan.

Andra graden - Hanken - Handelsbanken

Ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu aka Svenska Handelshögskolan alias Hanken eli koulu jota käyn, on olemassa salainen Katekismus joka paljastetaan vain Hankenin oppilaille. Aion kuitenkin tässä ja nyt paljastaa tämän vuosikymmeniä vanhan papyruskäärön sisältämät kymmenen käskyä. Käskyt sisältävät ohjenuoria oikeaoppiseen elämiseen Hankenin oppilaana ja ovat esim. avuksi meille landelta tulleille, kuinka cool sitä oikein pitääkään olla.

1. Vain taakse- tai sivullekammattu tukka käy. Älä pidä muita kampauksia.

2. Älä missään tapauksessa pidä pikeepaidan kauluksia alhalla.

3. Pyhitä Henri Lloyd.

4. Kunnioita rahaa ja niitä kenellä sitä on.

5. Älä kaveeraa teekkareiden kanssa, koska he tulevat tienaamaan sinua enemmän.

6. Älä ole nolo, vaan käytä aina purjehduskenkiä.

7. Älä hyväksy sitä faktaa, että suomenkielinen kauppakorkeakoulu on parempi.

8. Älä pidä muita harrastuksia kuin tennis, golf ja purjehdus.

9. Älä tavoittele julkisen sektorin työpaikkaa. Ne ovat kommunisteille.

10. Älä missään nimessä kyseenalaista Björn Wahlroossia.


Tässä keskellä on oiva esimerkki henkilöstä joka ei edes kuse Hankenin suuntaan.

Arkadianmäen Gordon Gekko

Likinäköisyys ei millään tavalla ole yhteiskuntamme kannalta mikään suuri ongelma. Se ettei pysty tuijottamaan siristämätta silmiään R-kioskissa ylimmälle lehtihyllylle ei tee ihmisestä yhtään huonompaa. Likinäköisyys on helposti hoidettavissa, pelkkä optikolla käynti ja saat ihka omat Arvi Lindit. Toisin kuin likinäköisyys, lyhytnäköisyys on ongelma. Osalle ihmisistä lyhytnäköisyys on jumittunut mieleen yhtä syvälle kuin Chileläinen kaivosmies. Lyhytnäköisyys kipusi komentokoppaani, kun eksyin suomalaiselle adressit.com sivulle, jossa kansankynttilät voivat perustaa adresseja, jotta muut kansankynttilät voivat sitten vapaasti liittyä puoltamaan niitä.

Suomella on pitkä historia adressien kirjoittamisessa. Armon vuonna 1899 Suomen kansa yritti toimittaa Nikolai II yli viidensadantuhannen nimen adressin Helmikuun manifestia vastaan. Nikolaita tietysti asia kiinnosti kuin sota Muhammed Alia eikä hän ikinä ottanut adressia vastaan. Suurin osa adressit.com sivulla olevista adresseista on joko läpällä, kännissä tai kännissä ja läpällä perustettuja, ”Mäntsälän spurguille lisää keittorahaa” tai naiivien kukkahattutätien perustamia ”Maailmaan ikuinen rauha!” tyyppisiä adresseja. Niinkuin mukavia poliiseja tietysti myös pari aivan järkevää adressia on eksynyt joukkoon. Kaikkihan tietävät, että ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Sama pätee adresseihin, ei se ole tyhmä joka perustaa vaan se joka allekirjoittaa. Suurimmalla osalla älyttömimmistä adresseista on onneksi kuitenkin allekirjoittajia kuin superpesispeleissä katsojia eli säälittävän vähän.

Yksi adressi iski kuitenkin silmääni kuin Tysoni Miken oikea suora. Tämä adressi oli saanut 30 tuhatta allekirjoitusta päivässä ja tällähetkellä en uskalla edes veikata kuinka moni pikku tai vähän isompikin vesseli on käynyt tämän adressin allekirjoittamassa. Tämä adressi sai lyhytnäköisyysanturini piippaamaan lujempaa kuin säteilymittarit Tsernobylissä 1986. Adressin otsikko menee näin: ”Protesti KANSANEDUSTAJIEN 8,1% Palkankorotusta vastaan!” Otsikko oikeastaan kertoo kaiken olellisen adressista eli perustajan ja yli 30 tuhannen muun mielestä on kohtuutonta nostaa kansanedustajien palkkoja.

Kansanedustajat nämä kaksisataa veronmaksajienverta imevää alkueläintä haluaa siis muiden veronmaksajien kustantamien luontaisetujen ja jo entuudestaan normaaliduunaria korkeampiin palkkoihinsa korotuksen. Nyt siis kaikki barrikaadeille estämään tämä ahneuden huipentuma, tässä kyllä nyt tarvittaan vähintään koko Suomen kattava yleislakko, että saadaan rötösherrat kuriin. Nopeasti mietittynä niin ratkaisuhan on selvä, kynä käteen ja nimi paperiin.

Adressin yhteydessä olevassa keskustelussa on paljon kommentteja, jossa ihmiset raivonvallassa kommentoivat, että kansanedustajilla on jo tarpeeksi korkeat palkkiot. Ihmetellään miten he kehtaavat nostaa palkkojaan nyt kun karsitaan julkisia menoja ja osalle ongelma on itse ajatuksessa, että joku Suomessa kehtaa nostaa omaa palkkaansa. Suurimmaksi ongelmaksi näyttää kuitenkin muodostuvan se, etteivät kansanedustajat kirjoittajien mielestä ansaitse palkankorotuksia. Osaahan 3-vuotias nenäpaviaanikin luultavasti painaa "jaa" "ei" "tyhjä" nappuloita ja muutenkin he ovat tehneet kaiken päin helvettiä kun Kelasta tulee niin vähän, vaikka verot ovat niin korkeat.

On olemassa tiettyjä argumenttejä sen puolesta, että kansanedustajilla ja varsinkin ministereillä tulisi olla vähintäänkin kunnolliset palkkiot. Yksi argumentti on tietysti se, että mitä enemmän päättäjät tienaavat sitä vaikeampi heidän päätöksiinsä on vaikuttaa. Täysin persaukinen tuomari ottaa helpommin lahjuksia. Toinen argumentti joka juontaa juurensa baarien portsareista kuuluu, jos maksat pähkinöillä saat apinoita. He joiden mielestä Arkaadianmäen häirikköluokkalaisten palkkoja ei pitäisi nostaa, tulisi muistaa että suurin osa heistä saisi yksityisellä puolella enemmän palkkaa kuin mitä he saavat nyt. Jokaisen kannattaisi miettiä mitä summia esim. 25 vuotta työtä lääkärinä tai asianajajana tehnyt yleensä lukee palkkasekistään. Tässä vaikka pieni ajatusleikki. Nokialla ja valtiolla on suurinpiirtein yhtäpäljon työntekijöitä ja suurinpiirtein samoissa sarjoissa painivat liikevaihdot, mutta Suomen pääministeri saa korvausta vaivastaan vain noin parisataatuhatta denaaria vuodessa, kun Nokian uusi Tony Soprano saa vastaavasti epäilyjen mukaan jopa 10 miljoonaa. En tarkoita, että pääministerin tulisi saada samaa palkkaa kuin suurten yritysjohtajien, mutta heidän pitäisi painia edes samassa sarjassa. Vai onko Suomen valtion johtaminen jotenkin niinpaljon helpompaa.

Niinkuin jo mainitsin suurimmalle osalle kansanedustajista pätee tämä, että he saisivat luultavasti yksityisellä puolella enemmän palkkaa. Yksityisellä puolella heidän ei myöskään tarvitsisi pelätä, että heidän pihassa olevia lautakasoja tultaisiin tutkimaan, he pystyisivät rauhassa vaikka virtsaamaan lauantai-iltana puistoon ilman, että kuva löytyisi Seiskasta tai halutessaan he voisivat muutenkin yksityiselämässään hölmöillä ihan niinkuin me muut. Mielestäni yksityisyyden menetyksestäkin tulisi palkita edes jollain tasolla. Meidän täytyy myös miettiä kysymystä haluammeko Suomeen hyviä kansanedustajia vai yritysjohtajia. Vastaushan on ilmiselvä, me haluamme Suomeen hyviä yritysjohtajia sekä hyviä kansanedustajia/ministereitä.

Edustajien palkankorotuksiin menee kuitenkin vain niin pieni siivu valtion kassasta, että sillä saisi juuri ja juuri uuteen musiikkitaloon pari flyygeliä ja tusina erillaista torvea, joten mielestäni korotus on kohtuullinen jos on olemassa edes teoreettinen mahdollisuus, että kansanedustajiksi hakevien ja sitäkautta itse edustajien taso kohentuisi. Olisi kuitenkin aihellista palkankorotusten kyljessä vaatia säädös, että kansanedustajamme eivät saisi ottaa muita vastuutehtäviä, jotta he olisivat täyspäiväisesti tekemässä sitä mistä heille maksetaan eli edustamassa meitä. On vaikea keskittyä edustajanhommiin, jos on 88 eri yhdistyksen hallituksessa jne.

No koko jutun pointti pistaasipähkinässä. Ei siis kannata olla lyhytnäköinen, eli älkää ajatelko tunteella vaan aivoilla. Sekä muistakaa se, että juuri teidän joiden mielestä kansanedustajamme ovat huonoja ja he eivät ansaitse palkankorotuksia tulisi kannattaa näitä korotuksia, jotta yhä useampi kovanluokan petsaaja olisi kiinnostunut kansanedustajan työstä. Eihän se tietysti niinkään ole, että kansanedustajat rahantakia hakevat eduskuntaan, mutta hyvintienaavan johtajan tai yrityskonsultin ei pitäisi joutua puolittamaan palkkaansa jos hän haluaisi ryhtyä edutamaan kansaamme ja tekemään meidän kaikkien kannalta tärkeitä päätöksiä. En kuitenkaan ole niin naiivi, että uskoisin itkemisen loppuvan vaikka saisimme Suomen 200 parhaiten soveltuvaa henkilöä istumaan Eliel Saarisen suunnittelemaan eduskuntataloomme. Sellaista mahdollisuutta kun vain ei ole, että meillä suomalaisilla olisi edes hetken kaikki hyvin. Saatikka vaikka olisi, että uskaltaisimme nauttia siitä.

TZ,


Lukiessani tänään iltapäivälehtiä minulle selvisi vihdoin ja viimein kuka on legendaarisen Kummelin panomies sketsin esikuvana. Sehän on selvästi nuori Mikael Jungner, ainakin hänen kalajuttujensa perusteella.

Maassa maan tavalla - I vårt land på deras sätt

Men int kan väl ruotsalainen ha de huonosti, i Sverige är ju kaikki niin underbart! Ruotsalaiset nämä meidän rakkaat naapurit, jotka ovat yleensä kaikessa parempia kuin me suomalaiset. Jääkiekossa voitimme kerran ruotsalaiset, niitä kertoja kun "hän jota en halua mainita" Sundin ja "mr. omistan maailman rumimpia kenkiä tekevän yhtiön" Forsberg upottivat Suomen kuin jäävuori Titanicin, emme muistele. Silja Linellä ja Ayia Napassa ruotsalaiset miehet vievät baarista kaikki meidän naiset. Syy tähän on se, että ruotsalainen mies on lipevämpi, herkempi, paremmin pukeutunut ja ennenkaikkea selvempi. Siihen että suomalainen mies juo itsensä komeaksi tarvitaan vähintää "pari liikaa", Håkan kavereineen taas juttelee sujuvasti naisille jo parin folkölin jälkeen. No ei auta Suomipoikaa itku markkinoilla.

Kolmen kruunun lipulle tervehdystä tekevät ovat myös paljon suvaitsevaisempia, kuin me suomalaiset. Ruotsissa ei gay pride kulkueissa ruiskutella pippurisumuttimilla, vaan kaikki liittyvät iloiseen sateenkaari letkajenkkaan. Konservatiivi on Ruotsissa kirosana, tasa-arvo taas synonyymi hyvälle. Juhannussalkojen luvatussa maassa on esimerkiksi yksi täysin avoimesti samasta sukupuolesta kiksinsä saava naispiispa. Lesbopiispaa emme ole Suomeen vielä onnistuneet saamaan, mutta saatiinpahan vihdoinkin ensimmäinen naispiispa tänne takapajulaankin, joka on helvetin hieno juttu niille, jotka liputtavat tasa-arvon nimeen ja eivät kuulu kirkkoon tai muutenvain ovat käsittäneet Raamatun ohjekirjaksi, josta voi repiä epämiellyttäviä sivuja pois tai johon voi lisäillä vähän valtaväestöä miellyttävämpää materiaalia, jos huvittaa. Ihmettelen minkätakia kirkko luopuu arvomaailmastaan ja selkärangastaan ja ei kuuntele niitä, jotka käyvät kirkossa muutenkin, kuin häissä ja hautajaisissa, vaan kansan yleistä mielipidettä. Olisi ehkä aika erotta kirkko valtiosta, jotta kirkkomme pelastuisi itseltään, koska kuten kaikki tiedämme vain kuolleet kalat uivat pelkästään myötävirtaan.

Ja sitten takaisin länsinaapuriin. Faktahan on se, että kuten Ilkka Kanervalla myös Ruotsilla meni joskus hyvin, mutta ei mene enää. Ruotsin idyllinen yhteiskunta on rapistunut, mutta mihin. Eilisissä vaaleissa Ruotsindemokraatit saivat tarvittavat yli viisi prosenttia äänistä, jotta pääsivät ajelemaan ilmaisilla takseilla muiden isompien poikien kanssa. Suomessa Ruotsindemokraatteja kuvattaisiin isänmaallisiksi, Ruotsissa taas heitä kuvataan rasisteiksi. Tässä on outo ristiriita, koska jos on oikeasti suvaitsevainen pitäisi olla suvaistsevainen myös niitä kohtaa, jotka ovat valinneet olla olematta suvaitsevaisia. Suvaitsevaisuus on kuitenkin pohjimmiltaan erittäin hieno asia. Se että, me suomalaiset osaamme vielä ajaa omaa etuamme, on vielä hienompi. Ruotsalaiset ottivat aikanaan maahansa suurenmäärän maahanmuuttajia tekemään paskaduunejaan. Eivät he suvaisevaisuudesta maahanmuuttajia alunperin toivottaneet tervetulleiksi, vaan kyllä katse oli alunperin omassa navassa. Pikkukaupungin Victoriaa ja perus Danielia, kun ei vessojen siivoaminen enää kiinnostanut, mutta jonkun oli nekin hommat tehtävä.

Kun 30 asteen pakkasessa virtsaa käsilleen se lämmittää hetken. Nyt ruotsalaiset ovat menettämässä identiteettiään suvaitsevaisuuteensa. Ei sianlihaa kouluruokaan, ei virsiä kevätjuhlassa, uimalavuorot Saudia-Arabian kulttuurin pillin mukaan jne. Jos Ruotsissa poliitikko puhuu maahanmuuttajien sopeutumisongelmasta ja lisääntyneestä katuväkivallasta samassa lausessa. Hän on rasisti. Jos joku ruotsalainen kehtaa ääneen miettiä, miksi ruotsalaiset eivät aja enää niiden etua, jotka aikanaan rakensivat heidän yhteiskuntansa. Arvasit oikein, hän on rasisti. Jos joku siellä ottaa puheeksi maahanmuuton rajoittamisen, niin hän on natsi, rasisti, mulkku, tuplarasisti, sika, fasisti ja barbaari.

Asiaa ei nyt pidä käsittää tahalleen väärin, vaikka mielesi kuinka tekisi. Ei, en ole sitämieltä että, erillaisuus on perseestä tai suvaitsevaisuudessa olisi jotain vikaa. Uskon, että suomalaiset ovat yksi maailman rehellisimmistä kansoista, mutta lukitsen silti ruosteisen rakkauden pakettiautoni ovet, jos sen sisällä on jotain arvokasta, kun käyn kaupassa metsästämässä -30% lappuja einestuotteista. Jos et ymmärtänyt tämän vertauksen yhteyttä suvaistevaisuuteen. Ei se mitään. Yritetään uudestaan. Vaikka olet suvaitsevainen ihminen, se ei tarkoita sitä, että kun yllätät murtovarkaan kodistasi keität hänelle kahvit, koska hänkin tienaa tässä vain elantoaan ja hyväksyt sen erillaisuuden, etteivät kaikki jaksa tehdä laillista duunia. Pointti on siis, että kaikella on yleensä rajansa. Niin rehellisyyteen luottamisella kuin suvaitsevaisuudellakin.

Adolf Arwisson ja herra Snellman(ei Pietarsaaresta)lausuivat aikanaan näin: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia." Mielestäni voimme kyllä avosylin toivottaa tervetulleeksi tänne kaikki, jotka haluavat olla juuri näitä suomalaisia. Mutta meidän tulee ottaa Ruotsista opiksemme, että pelin nimi tulee olla se, että meillä suomalaisilla on oma kulttuurimme ja jos joku ei halua mukautua siihen, ei hänen välttämättä tarvitse tulla tänne. Toivon ainakin, että täällä soi jatkossakin Suvivirsi kesäloman merkiksi ja yleisiin saunoihin ei laiteta uimapuku pakkoa sen takia, että kylässä on yksi jonka kulttuuri kieltää alastomuuden, jos joku nyt ymmärtää mitä haen takaa.



Kiitos ja kumarrus sekä tasa-arvon takia vielä niiaus,

TZ



Netti on täynnä suosittuja kuvablogeja, jossa esitellään merkityksettömiä kuvia kaikesta mitä bloggaajan elämässä tapahtuu. Nyt tämäkin on hetken sellainen. Tässä kuvassa näkyy miten perisuomalaiseen tapaan miehet ottavat toisistaan mittaa tihkusateessa juhannusaattona.

Upseeri ja "Herrasmies"

Taas on liian pitkä aika vierähtänyt täällä maailmassamme, jossa pahakin saa joskus palkkaa ja totuus on usein tarua ihmellisempää, siitä että olen viimeksi käynyt kirjoittamassa puumerkkini tänne nykyajan Forum Romanumille. Alan pikkuhiljaa tuntemaan itseni tämän blogin suhteen Yhdistyneiksi kansakunniksi, kun saan asioita tapahtumaan niin hitaasti. Joskus lyhyessä ajassa kuitenkin tapahtuu paljon ja joskus aika taas seisoo kuin sekakäyttäjän silmät. Tälläkertaa elämässäni on käynnissä vaihe, jossa tapahtuu paljon ja nopeasti kuten The Departed elokuvan loppuhuipennuksessa. Ensinnäkin pääsin pois armeijasta joka jo sinällään on kuin Kiinalainen uusivuosi, löysin opiskelupaikkani purjehduskenkien, Lacoste- pikeepaitojen sekä sivullekammattujen tukkien luvatusta maasta eli ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenista. Muutenkin henkilökohtainen fastlane pitää huolen siitä, että stressihormoonit pysyvät veressä jatkossakin. Tarkoitus olisi muuttaa omaan asuntoonkin heti kun saan tarjouksen jostain missä kuukauden odotetuin kirje ei tule Kelasta.

Tälläkertaa en jaksa avautua siitä miten meillä on Suomessa nyt nainen presidenttinä sekä pääministerinä ja että se kertoo siitä kuinka 20- vuoden päästä me miehet ollaan kusessa ja vinkumassa mieskiintiöitä yhtiöiden hallituksiin. Tai siitä kuinka siistiä olisi olla Mattiesko Hytönen, ei sen takia että saisi näyttää 50-vuotiaalta miespuoliselta Angelina Jolielta, vaan sen takia että, saisi vittuilla ihmisille julkisesti ja saisi siitä vielä palkkaakin. Tälläkertaa tyydyn kuitenkin vain avaamaan teille suomalaisen varumiespalveluksen hyvät, pahat ja minä. Osa teistä viekkaamman sukupuolen edustajista, joiden naama muuttu prätkähiirien Lalli Leipäjuustoksi kuullessanne ihmisten puhuvan inttijuttuja, voitte ihan hyvin lopettaa lukemisen nyt ja esimerkiksi soittaa poikaystävällenne, että uudessa Cosmossa on 69 uutta eri seksikikkaa. Uskon että hän on kiinnostunut asiasta.

Vuosi nuoruudestani, jonka vietin monen ikätoverin rinnalla suorittamassa velvollisuuttani edesmenneiden sukupolvien työlle, sille että saamme juoda pillimehumme levollisin mielin, ei ehkä ollut, mutta ainakin tuntui välillä hyvinkin turhauttavalta. Heti tähän alkuun on kuitenkin pakko kertoa koko 362 päivän paras muisto:
"No kaikki alko siitä ku me oltiin siellä Haminassa vai oliks se Pahkajärvellä, no ihan sama. Oli ainaki joku 35 astetta pakkasta ja kova itätuuli vielä kovensi sitä purevuutta. Mulla oli lainassa UO Sörlsselsonin Nocando hanskat kun olin unohtanut omani viime lomilla baarin narikkaan. No ite tarinaan. Olin ollu joku 6 -8 tuntia yksin poterossa ilman ruokaa kun AU Stiga ja AU Pulkka nukahtivat kiertovartioon ja mulla oli kauhea nälkä. Hätä ei lue lakia joten söin yhen laatikon ITKK panoksia, 2kpl Kes:iä, VV2000:sen, RUK puukkoni, kranaattipistoolin, 3kpl MP5 lipasta..."

Asian laitahan on nyt niin, että jokaisella armeijan suorittaneella miehen puolikkalla on omat inttitarinansa, joita voi kännipäissään kertoa toisille miehille, jotta he taas voivat kertoa omansa. Olin myös tähän lukuun alunperin kirjoittanut joitain omia muistojani, mutta sitten enkeli Gabriel tuli uneeni ja kertoi minulle, että minun on kumitettava ne pois, koska ketään ei kiinnosta! Aivan, inttimuistoja ei oikesti kerrota toisille, vaan itselleen muistellakseen kuinka those were the days. Tästä päästäänkin käsittelemään armeijan hyviä puolia.

Harvoin on miehellä toista aikakautta josta jäisi yhtäpaljon muistoja, kuin varusmiespalvelus. Vaikka harva sitä myöntää, niin melkein jokainen tulee jossain elämänsä vaiheessa katsomaan horisonttiin pienenpieni kyynel silmäkulmassa ja kaipaamaan siitä jumalanhylkäämästä paikasta edes jotain. Toinen kurkkusalaattien hyvistä puolista on siellä tutustuneissa ihmisissä. Kuten Matti ja Mervi eivät välttämättä tule ikinä palaamaan yhteen ei kaikkia aseveljiään tule enää ikinä tapaamaan, mutta osan tulee ja loput elävät muistoissa kuin bakteerit viikko sitten avatussa mikropitsassa. Kun ihmisille laitetaan samat vaatteet päälle niin ei ole väliä ostatko vaatteesi siviilissä Prismasta, Stuntmanistä, Turnin pointista vai Helsinki10stä, näin ihmiset tulevat yllättävän hyvin keskenään toimeen. Toisaalta senkin huomaa nopeasti kuka pelaa vajalla pakalla ja kuka on niin tyhmä, että voisi harkita jopa BB:hen osallistumista. Kolmas ja hienoin asia mitä SA-INT tarjoaa on tietenki "ohi on", maagiset viisi kirjainta jotka saavat nuoren miehen hymyilemään leveämmin, jopa kuin kirjainyhdistelmä "viina".

Kritiikki on voittajan aamiainen. Siksi tasapuolisuuden nimissä on myös kerrottava firman huonoistapuolista. Ensinnäkin koko varusmiespalvelus on osalle turhan pitkä. Ei kaikille ehkä ajallisesti, jos ajatellaan 180 päivän lottovoittajia, mutta kun esimerkiksi on viikkoja jolloin ei tehdä mitään järkevää olisi ehkä parempi päästää nuoret miehet opiskelemaan, tekemään työtä sekä lapsia, jotta saataisiin lisää veroja ja vesseleitä heilumaan RK 95 kädessä.
Tämäkin on asia johon tarvittaisiin vähintää jokin vähemmistöseksuaalisuuteen kohdistuva viharikos, että maamme ylinpiä päättäjiä jaksaisi kiinnostaa. No se siitä. Eräs suuri epäkohta armeijassa ovat kapiaiset. Sana kapiaiset muistuttaa paljon sanaa paskiaiset ja ihan syystä. Normaalissa yhtiössä aivan täysin läpeensä mulkku ihminen harvoin pääsee johtotehtäviin toisin on paikassa, johon hakeutuvat töihin ihmiset jotka eivät pärjää, kun heille voidaa sanoa vastaan tai heidän pitää osata perustella päätöksensä. Komppanian päällikkö on kuin jalkapallotuomari, kyseenalaistamis ja valittamisvaihtoehtoja on tasan kaksi ja nekin ovat suck ja swallow. Poikkeuksiakin onneksi on ja itse pääsin onnekseni tekemisiin pääosin sellaisten kanssa.

Kolmas ja viimeinen esiintuomani epäkohta on, vaikka niitä nyt löytyisi kuin veritimantteja Rivieralta, johtajakoulutuksen hyödyntäminen yhteiskunnassa. Jos esimerkiksi huolehtii puolivuotta siitä että 45 apinaa on joka hetki oikeassa paikassa oikeaan aikaan sekä tasapainottelee kapiaisten älyttömien vaatimusten ja alaisten nollamotivaation hataralla jakkaralla. Ei se kelpaa minkäänlaiseksi akateemiseksi todistukseksi Suomessa siitä, että olet "vähän" harjoitellut ihmisten johtamista. Senkin asian on päättänyt jokin yliopistojen fiksu kaveri joka on saanut naista viimeksi kun oli kirjamessut. Hän osaa kyllä ulkoa luetella piin likiarvon 30 ensimmäistä desimaalia ja kertoa minkätakia kuu ei näytä selkäänsä, mutta hän ei saa johdettua edes siskonpoikiaan lähikauppaan ja takaisin. Mutta hän osaa varmasti johtamisen teorian. Teoriassa olenkin oikeassa mutta käytännössä sillä taas ei ole mitään väliä. No onneksi tilastojen mukaan sentään reservin upseerit ovat kuitenkin niitä jotka irvistävät koviten silloin kun aletaan maksaa veroja.

Kaikenkaikkiaan haluan kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia, jotka pitivät minua kädestä silloin, kun fiilis oli kuin IRC-gallerian omistajilla nyt. Teitä jotka jaksoivat kuunnella ala-arvoisia juttujani päivästä toiseen. Ylipäätänsä kaikkia teistä, jotka jossain välissä seisoitte kanssani samassa rivissä, te teitte jokaisesta 362 päivästä elämisen arvoisen. Ja nyt maistuu sen verran paska suussa, että on pakko lopettaa, mutta te tiedätte keitä te olette!


Tom Cruise on luutnantti elokuvassa Top Gun. Tomppa on valitettavasti varattu, joten naiset teidän täytynee tyytyä aliluutnanttiin tälläkertaa.



För sista gången Underlöjtnant Tarzan Zorro over and out.

Thaimaan suurlähettiläs Long Time Nou See

Ensinnäkin täytynee pyytää julkisesti anteeksi, koska en ole ehtinyt viimeaikoina, nuorallatanssijan tavoin tasapainotella sananvapauden ja kunnianloukkaksen hataralla rajalla, täällä virtuaalitodellisuudessa. Olen yksinkertaisesti ollut liian kiireinen hoitamaan tulevaa reservinupseerin uraa pois alta ja saamaan ekonomin uraa alkamaan sekä hoitamaan tietysti sosiaalisia velvollisuuksiani. No mutta, lets cut the bullshit...

Paavi? Kyllä, nyt puhutaan juuri siitä vanhasta gubbesta, jolla on toinen jalka haudassa ja toinen taivassa. Kyseinen henkilö nousi myrskyiseen mieleeni, kun erässä iltapäivälehden www-sivuilla oli juttu otsikolla: "Paavi: Homoavioliitot ja abortit maailman suurimpia uhkia" Kiinnostokseni ei herännyt, kun luin kyseisen jutun, koska vieressä oli linkki: "Näin isket naisia kuin Tiger Woods, mutta pääset pälkähästä kuin Bill Clinton", joka tietenkin vei kaiken huomioni. Kiinnostukseni heräsi siis vasta myöhemmin, kun huomasin kanssaeläjieni reaktiot tämän kohta ainakin 1029- vuotiaan vanhuksen puheisiin. Ihmiset eivät nähtävästi ole havainnollistaneet sitä, että saavuttaaksemme Aristoteleen kultaisen keskitien on oltava olemassa ääripäitä. Kylmä kapitalisti haluaa, että jokainen on oman onnensa seppä, veli vasemmalta taas antaisi kaiken valtiolle josta, jaettaisiin tasaväkisesti kaikille jee jee! Lopputuloksena meillä on progressiivinen veroprosentti ja ilmainen koulutus, mutta silti yrittäjyyskin kannattaa Suomessa ja meillä on liikentessä jopa jokunen S500. Joku on sitä mieltä, että heroiinin laillistaminen olisi douppi juttu ja Timo Tiukka helluntaiseurakunnasta on sitämieltä että tulitikut K18 ja ehdottomasti, näin meillä on keskitie eli myydään alkoholia ja muita keskimietoja päihteitä, jolla saa komentokeskuksen sopivasti jumiin.

Pietarin avaimen vartija Benedictus 16:sta, edustaa siis moraalista äärilaitaa, hän on se joka seisoo yksin kalliolla ja helistää nyrkkiä, kun me sallimme yksi asia kerrallaan, lähes kaiken. Hän sanoi puheessaa, ettei ole peloissaan sodista, vaan juuri tästä moraalin rapistumisesta, jota sateenkaariavioliitot ja terveiden lapsien dumppaamiset roskikseen hänelle edustaa. Jos olisin historian tutkija, jota en ole, sanoisin että Paavi on kyllä ollut hereillä historian tunneilla. En halua maalailla piruja seinille, koska olen maalaamisessa, vain keskiverto ehkä jopa surkea. Kuitenkin on pakko mainita, että historian saatossa suuret imperiumit eivät ole kaatuneet ulkoisiin haasteisiin vaan sisäisiin, joita voivat olla mm: korruptio, moraalin rappeutuminen, työttömyys, rutto, Matti Vanhanen etc.

Paavilla on valtaa. Tämä ei ole mikään salaisuus, älä siis vittuile Paaville. Jos Barrack Obama menee nälkälakkoon vain KFC:n kurssi kääntyy laskuun, kun Paris Hilton menisi nälkälakkoon kukaan ei edes huomaisi, jos sattuisi niin onnellisesti, että Jutta Urpilainen menisi nälkälakkoon ketään ei kiinnostaisi, mutta kun Paavi saisi päähänsä, että hän ei syö ennekuin kaikki Vatikaanin muurit olisi maalattu vaaleanpunaiseksi ja kaikki Emmanuelle romaanit hävitetty, niin parisataa miljoonaa katolilaista pistäisi niinsanotusti töppöstä töppösen eteen. Ja joukossa on tunnetusti voimaa, muttei älyä.

Näin loppujen lopuksi ilmaan jää vain leijumaan kysymys, mitä mieltä Paavi onkaan Viagrasta!? No, vain luoja tietää.


Tuomitse ja sinut tuomitaan. Jonkun on kuitenkin edustettava maailman moraalista selkärankaa.


Ps. Seuraavan kerran kun olet juonut tynnyrillisen sahtia ja olet 2,5 promillen sivuheitossa voit tuntea itsesi hetken Paaviksi. Paavillakin on yleensä kaksi ihmistä taluttamassa ja yksi tulkkamassa hänen puhettaan.



TZ

Reilunkaupan kusetus

Idiootti, naiivi ja kusetettu ovat synonyymejä. Eivät tietenkään toisilleen, mutta sanalle kettutyttö nyt ainakin. Asterix - sarjakuvissa voittamattoman Gallialaisen kylän asukkaat pelkäävät vain yhtä asiaa. He pelkäävät sitä, että taivas putoaa niskaan. Henkilökohtaisesti minulle taivas putoaisi aika helvetin kovaa niskaan, jos heräisin joku kaunis aamu painajaiseen, jossa vihreät olisivat hallituksessa suurimpana puolueena, K- kaupan lihatiski olisi vaihtunut Jussi Jänösen salaatti buffetiksi ja aina kun liito-orava kävisi kakalla jouduttaisiin tämän papanakasan ympäriltä varmuuden vuoksi tyhjentämää kaikki asuintalot kymmenen neliökilometrin alueelta lopullisesti. Puunhalaajat, viherpipertäjät, kettutytöt ja muut haisevat rastapäät ovat siitä lähtien olleet luontaisia vihollisiani, kun en ole ikinä saanut heiltä minkänlaisia järkeviä perusteluja heidän periaatteidensa ja toimintansa takaa.

"En syö lihaa, koska se on pahaa ja murhaamista, ainiin ja kaikenlisäksi otsooni kerros kärsii lehmien piereskelystä. Niin ja tosiaan unohdin mainita, että ihminen on ollut joskus keräily apina, joka on elänyt pelkillä puolukoilla ja viinirypäleillä."

"No turkistarhaukset pitäis tietenkin kieltää sen takia, että ne pienet söpöt vesselit kärsii ihan turhaa häkissä. Joka on tietysti ihan eri asia kuin mun Musti, joka on 80 - kiloinen ajokoira, joka pääsee kerran päivässä ulos kuselle mun opiskelijayksiöstä. Ja oikeesti mihin me ees tarvitaan turkiksia?"

"Mun käsityksen mukaan Suomen suurimpia sisäpoliittisia ongelmia on aikojen saatossa ollu se kun itä-rajalla tapetaan laittomasti susia. Oikeesti mun mielestä siitä pitäis kyllä laittaa vankilaan. Ei se oo mikään syy, että muka susi voisi hyökätä niitten joidenkin itäsuomalaisten lasten kippuun, kun ne kävelee yksin 10 kilometriä kouluun. Mä uskallan kyllä kävellä ihan rauhassa yliopistolle eikä mun oo tarvinnu tappaa yhtää sutta"

"Luomutuotteissa on se parempi kuin muissa tuotteissa, että ne on tervellisempiä kun niiden laatu on heikompi ja hintakin kalliimpi. Oikeastihan mulla ei oo mitään käryä mitä tää luomujuttu niinku oikeasti tarkottaa, mutta kun kaikki kaverit sanoo, että tää on hyvä juttu niin kait tää on."

"Mä oikeasti haluun vaikuttaa mun ekologiseen kädenjälkeen minkä mä jätän, koska kun mä oon matkustellu paljon ympäri maailmaa, käyttäen tietysti lentokoneita, jotka saastuttaa niin saatanasti, että sen edestä voisi polttaa huoletta kaikki pvc muovit mitä saa käsiinsä, niin mä oon nähny juttuja ulkomailla et luonto tuhoutuu, saastuu ja sellasta muuta pahaa. Mä haluun vaikuttaa asioihin"

No jos ihan rehellisiä ollaan niin, joskus on tietysti niitäkin juttuja joissa on jotain järkeäkin. Ei vain nyt heti tule mieleen, mutta niitä varmasti kuitenkin on. Eniten näissä maailmanpelastajissa vituttaa ehkä se, että he katsovat yhtä pitkälle eteenpäin, kun puiston deeku, joka miettii tasan elämäänsä eteenpäin huomiseen ja miten saada seuraava eurokossu. Toinen asia mikä vituttaa kuin VR on se miten monet poliitikot ja yhteiskunta yleensäkkin lähtee mukaan tähän kaikenmaailman kukkahattupelleilyyn. Tästä voidaan antaa oiva esimerkki.

Tanja os. Karpela, Tämänhetkistä sukunimeä en viitsi yrittää edes arvailla, kun se voi muuttua taas minähetkenä hyvänsä. Tanja entisenä missinä on parhaimmillaan silloin kun hän hymyilee ja on hiljaa, pahimmillaan silloin kun hän ottaa kantaa asioihin, tunteen viemänä miettimättä sen enempää. Tälläkertaa Tanja meni parin muun poliitikon kanssa siihen ansaan, että he ilmaisivat haluavansa lopettaa turkistarhaukset Suomessa. Iso virhe. Sen lisäksi, että se toisi Suomeen parisataatuhatta työtöntä lisää, se olisi helvetin paha juttu monelle minkille ja muulle tulevalle karvahatulle. Katsokaas asiahan on nyt näin. Maailmassa on olemassa niin viileitä autoja, että niissä on pakko istua turkikset päällä, kesät talvet. Japanilainen bisnesnainen Puku Lee aikoo joka tapauksessa käyttää turkiksia maksoi mitä maksoi. Turkiksille on siis kysyntää. Kysyntää seuraa yleensä tarjonta. Jos Suomesta lopetetaan turkistuotanto se tuotanto siirtyy sadan prosentin varmuudella johonkin muuhun maahan. Ja kumpi onkaan parempi, olla minkkinä pohjanmalla, jossa tarkastaja käy välillä katsomassa, että miten sulla menee ja onko häkki liian ahdas ja onko virike lelua vai ei. Vai olla minkkinä Sarajevon slummissa, jossa on aivan sama, jos joku kusee sun päälle ja monta senttiä on häkin korkeus.
Nyt tajusit varmaan pointin lyhytnäköisyydestä. Jos et tajunnut, lue edelliset kappaleet uudestaan.

Oikeastaan voisin tästä yhdeltä istumalta käyttää oikeuttani sananvapauteen ja kritisoida/kertoa mm. Reilunkaupan kusetuksesta, vegaanipelleilyn tekopyhyydestä, siitä miten, jos koko maailma siirtyisi luomuviljelyyn ihmisiä kuolisi nälkään kuin keskiajalla ruttoon, tai vaikka siitä miten kaksnaamasta on viedä kissansa kastroitavaksi ja väittää silmät kirkkaina, että rakastaa sitä ja on eläinten ystävä. En kuitenkaan kerro teille kyseisistä aiheistä sen enempää kahdestakin syystä. Ensimmäinen syys on siinä, että toisin kuin ihmisten älyttömyys, aika on rajallista. Ja toiseksi tekstiä tulisi niin paljon, että niskani menisivät jumiin, kuin painonvartija lentokoneen vessaan sekä saisin varmasti rasitusvammat sormiini.

Nyt jos tuntuu siltä, että haluat hirttää minut Gambialiasesta ekoluomuhampusta kudotulla köydella, tukahduttaa minut helvetin pahanmakuisella tofulla tai muutenvain ajaa päältäni sähköautolla, niin muista, olet aina tervetullut kertomaan mielipiteesi, kunhan osaat perustella ne.


Peace,

TZ

Italian Ori

Hollywood. Paikka jossa kaikki on paremmin. Aurinko paistaa aina. Naiset ovat niin hyvännäköisiä, että kaduilla on "Varokaa naisia" kylttejä, etteivät miehet ajaisi tujottaessaan heitä Ferrareitaan ja Mustangejaan pillun päreiksi. Hollywoodhan on tunnettu elokuvistaan. Aikojen saatossa on Hollywoodissa tuotettu niin monia surkeita elokuvia, että Venäjällä koko Hollywood tuomittaisiin kuritushuonelle. Kiinassa Hollywood odottaisi ensin 10 vuotta unohdettuna tutkintavankeudessa kunnes saisi vihdoin kuulla tuomionsa, joka olisi luultavasti luoti päähän. No kolikon kiiltävämmällä puolella on kuitenkin se fakta, että joskus on Hollywoodistakin tullut myös elokuvia, jonka lopputekstejä katsellessan, ei tarvitse harmitella minkätakia valitsi elokuvaillan eikä lähtenytkään auttamaan anoppia joulusiivouksessa.

Likainen Harri, Jack Sparrow ym. hyviä roolihahmoja ovat käsikirjoittajat luoneet tyhjästä kuin Jumala maailman. Yleensä lajissa kuin lajissa on aina yksi ylitse muiden. Tälläkertaa se on roolihahmo, jota voit lyödä setäsi vanhalla pesäpallomailalla otsalohkoo eikä ilmekkään värähdä. Rocky Balboa tietää mitä tarkoittaa kipu ja kova työ. Sylvester Stallone näyttää nykyään steroidien raiskaamalta vanhalta mieheltä, jonka huuli roikkuu enemmän kuin keskiverto saksalaisen (miespuolisen) eläkeläisturistin rinnat. Silti Silvester Tallinovelle on pakko nostaa hattua. Hänellä kun oli nuorena unelma. Se unelma oli tulla näyttelijäksi. Mielestäni Stallonen ensimmäinen elokuva, Rocky nimeltään, jonka Sylvester itse käsikirjoitti, osittain ohjasi ja tietysti näytteli pääosaa eli Philadelphian ylpeyttä itseään, on ihan kohtalainen suoritus. Varsinkin kun ottaa huomioon, että koko Rocky ykkösen budjetilla ei saisi Bruce Willistä tai Pitin Bradea edes kusemaan kuvauslavasteiden suuntaan. Voittihan kyseinen elokuva muistaakseni myös kaikenkaikkiaan kolme Oscaria.

Kaikissa kuudessa Rocky elokuvissa on kutakuinkin sama juoni. Rockyllä menee asiat huonosti, kuin Demareilla viime eduskuntavaaleissa. Sitten asiat menevät vielä vähän huonommin. Niin huonosti, että Rockyllä on yhtä paha mieli kuin Bjuströmin Marcolla, kun hän ei enää saa juontaa Tanssii tähtien kanssa - ohjelmaa. Kyynel. Sitten Balboaa provosoidaa ja kirsikkana kakun päällä hänelle vielä vittuillaan päin näköä. Kaiken tämän jälkeen seuraa yleensä kohtaus, joka on elokuvan käänekohta. Italian Stallion päättää, että nyt saa riittää ja täytyy näköjään katsoa kenessä on miestä ja kenessä ei. Sen jälkeen alkaa soimaan Best of 80's treenaus musiikki ja sitten Rocky ainakin mitalien perustella, alkaa treenaamaan enemmän ja kovempaa kuin koko Suomen Vancouverin olympiajoukkue yhteensä. Raudat nöyrtyy ja hiki virtaa. Elokuvat yleensä päättyvät otteluun, jossa ensin Rockya hakataan kuin naapurin sikaa. Tämän jälkeen Rocky jatkaa taistelemista kunnes lopulta kaikkensa antaneena hän huomaa hakanneensa vastujansa niin huolella, ettei tosielämässä siitä selviäisi hengissä, kuin Rolling Stonesin Keith Richards ja hänkin vain sen takia ettei hän kuole oikein millään.

Noniin. Nyt voimme pysähtyä ja kysyä mikä Rocky elokuvissa tai Rocky Balboan roolihahmossa muka on sitten niin hienoa? Vastaushan on yksinkertainen. Asenne.
Elokuvien kauneus on siinä miten niissä kuvastetaan sitä miten kaikki on Rockyn omissa käsissä ja miten kova työ palkitaan. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että melkein kaikki, varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa, on siitä kiinni paljon on valmis panostamaan, paljon on valmis tekemään työtä saavuttaakseen sen minkä haluaa. On sitten kysessä 10 kilon laihduttaminen tai oikeustietelliseen pääseminen. Joskus tietysti käy niin, että kaikesta huolimatta epäonnistuu. Mutta jos pystyy toinen käsi sydämmellä, toinen Raamatulla, seisoen Suomen lakikirjojen päällä sanoa yrittäneensä kaikkensa, ei ole häpeä myöntää itselleen, että kävi miten kävi. Maailmassa on nykypäivänä rajattomasti eri mahdollisuuksia, se joka on valmis tekemään kovasti töitä, pärjää varmasti helvetin hyvin ainakin jossakin.

Yksi parhaista elokuvakohtauksista, eikä nyt puhuta pelkästään Rocky elokuvista, on niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, uusimmassa Rocky Balboa elokuvassa. Kohtauksessa vanha ja yksinäinen Rocky iskee pojalleen elämän faktat pöytään, kuin Winston Churchill kuuluisassa puhessaan, jossa hän lupasi vain verta, hikeä ja kyyneleitä. Kohtaus olisi hyvä jokaikisen ihmisen nähdä, jolla kaikki ei ole aina osunut nappiin tai joka miettii miksi omassa elämässä alamäkeä seuraa aina alamäki eikä ylämäki. Kohtauksessa tulee esiin yksi elämän tärkeimmistä asioista. Epäonnistumisistaan ja muista murheistaan on päästävä yli ja on pystyttävä jatkamaan elämistään eteenpäin kohti uusia haasteita.





Elämä lyö joskus kovaa. Silti jatkan seuraavaan erään.

TZ

Stressin väärintuplaamisen taito

Viina, uhkapelit sekä petolliset naiset ovat aikojen saatossa koituneet, niin monen miehen kohtaloksi, että sen rinnalla Haitin maanjäristyskin kalpenee kuin homoseksuaali HIV testissä. Tälläkertaa keskitymme tämän, parkkipirkkojen ja virkaintoisten poliisien lailla, suoraan saatanasta periytyvän joukon sentteriin eli keskipelaajaan. Siitä asti, kun olen yltänyt varpaillani laittamaan kolikoita peliautomaatteihin olen harrastanut enemmän tai vähemmän erillaisia uhkapelejä. Enkä nyt tarkoita mitään Arto Paasilinna rulettia eli Länsiväylän väärään suuntaan ajamista, vaan tietysti rakkaan RAY:n ja pikkuveljen PAF:n yksikätisiä rosvoja, Black Jackiä eli kavereiden kesken Mustaa Jannea sekä tietenkin kaiken maailman muitakin toinen toistaa kierompia pelejä, joissa tarkoituksena on pitkässä juoksussa viedä pelaajien rahat.

Koko maailman uhkapeleillä, ovat ne sitten Monte Carlon kasinon High Stakes Baccarat pöytiä tai lähimmän Teboilin jassoja, on yksi yhteinen asia. House always wins, eli talo voittaa aina. Jokainen peruskoulusta päässyt tietää, että uhkapeleistä ei jää pitkässä juoksussa voitolle. Kaikki eivät ole kyseistä seikkaa kylläkään itselleen myöntäneet, mutta fakta on se, että näin on. Näin tulee myös aina olemaan. Miksi sitten ihmiset kerta toisensa jälkeen upottavat verellä ja hiellä tienaamansa Pesetat näihin, modernisoituhin maantierosvoihin. Se, että pelaa todennäköisyyksiä vastaa on vähän kuin yrittäisi avokämmenellä tiputtaa Tysonin Mikeä nakkikiskan jonossa. Lopputulos on selvillä. Uhkapelien salaisuus onkin siinä mitä ne antaa pelaajilleen.

Voi olla, että jokaisesta päivästäsi saisi jakson O.C:ta ja muutenkin asiasi pyyhkivät hyvin kuin rullallinen Soft Emboa. Mutta salli mun epäillä. Asiathan on niin, että ei se elämä aina helppoa ole. Täytyy yrittää miettiä tulevaisuutta, unohtaa ja oppia menneisyydestä, etsiä nokkelaa, muttei liian nokkelaa, yhteiskuntatieteistä kiinnostunutta, positiivisen elämänasenteen omaavaan ja muodollisesti pätevää naista, pitää yllä sosiaalisia suhteita, taistella perustelemattoamia mielipiteitä vastaan, nostaa rautaa kuin Pekkaniska, lukea pääsykokeisiin ja kaikenlisäksi työskennellä Serbialaisen tehdastyöläisen palkalla johtotehtävissä valtiolle. Se mitä uhkapelit antavat on hetken jolloin pää on aivan tyhjä. Juhani Tamminen sanoisi, että hetken olet vähän niinkuin in the moment. Silloin kun kaikki aistisi ovat kiinnittyneet seuraamaan seuraava korttia tai seuraava hedelmää voi hetkeksi unohtaa ne kuuluisat paineet ja kusipään maineen.

Tietysti täytyy muistaa, että rajansa kaikella paitsi Angelina Jolien kauneudella. Siinä vaihessa, kun huomaat seisovasi Helsingin kasinon lähittyvillä sijaitsevassa panttilainaamossa, isovaarin perintökello kädessä tai olet sijoittanut yhtäpaljon kuin tienaat kuukaudessa, rulettiin luvulle neljä, ihan vain sen takia, että teletappeja on neljä, on aika pysähtyä. Pelaaminen on kuin suola, vähän - hyvä, vähän enemmän - parempi, liikaa - kaikki pilalla.

Pienissä määrissä uhkapelit kuitenkin tuovat niitä jännityksen ja arjesta vapautumisen hetkiä. En tiedä mikä on sinun henkilökohtainen pakoreittisi arjesta, tai onko sinulla edes sellaista. Tiedän kuitenkin sen, että elämässä on tärkeää osata ladata omat akkunsa. Jos elämässä saa ladattua akkunsa, niin toisin kuin uhkapeleissä, elämässä voi jäädä voitolle.


Rakkaudesta adrenaliiniin.
BAR BAR BAR

TZ

Dr. Mengele

Istut sohvalla ja selailet viime vuoden joulukuun Seiskaa. Vaikka istut paikoillasi huomaat hikoilevasi, kuin kokaiinipussia rektumissaan säilyttävä narkkari Thaimaan tullissa. Katselet kelloa minuutin välein ja muutenkin tunnet olosi helvetin epämukavaksi. Tunnet palan kurkussasi, eikä se ole mikään piace of cake, vaan jotain isompaa ja kovempaa. Viimein nimesi huudetaan ja puristat hikisen kätesi nyrkkiin. Vastentahtoisesti kuin hippi kutsunnoissa otat askelia kohti paksua pehmustettua ovea...

...Huudat sydämesi pohjalta "Kiitos!" ja toisin kuin maksaessasi bussissa, tarkoitat sitä. Lyöt pehmustetun oven kiinni onnellinen hymy naamallasi. Tunnet olosi suureksi pudottajaksi, koska hartioilta on tippunut ainakin keskiverron saksalaisen eläkeläisturistin verran painoa pois. Pidät itseäsi myös voittajana, olet taas kerran ylittänyt itsesi. Vaikka fiilis on katossa, lupaat itsellesi, vain äärimmäisessä hädässä menet takaisin pehmustetun oven sisäpuolelle.

Poliisiasema, katsastuskonttori, anopinkoti, terveysasema, Mäntsälä ja teatteri ovat kaikki sellaisia paikkoja, joissa ei tee mieli vierailla, ihan vain huvin vuoksi. Yksikään näistä ei siltikään vedä vertoja hammaslääkärille. Jostain sain idean, vaikka olen aina vihannut hammastarkastukseen menemistä varata ajan edellämainittuun seremoniaan. Luultavasti idea pulppusi siitä, kuin valtio jalosti tarjoiaisi vielä viimeisen kerran koko hela hoidon ilmaiseksi. Iso virhe. Pelkästään istuessani hammaskliniikan odotushuonessa, mielessäni kävi repiä seinästä pussillinnen käsidesiä ja vetäistä se huiviin niin nopeasti, kuin kurkku vetää. Niin tukalaksi tunsin oloni. Viimein tuli hetkeni siirtyä Pietarin porteille. Hammaslääkärin nimi oli muistaakseni J. Mengele. Hän otti minut epäilyttävän lämpimästi vastaan. Kuoleman enkelin tuomio oli ylä oikea viisaudenhammas on poistettava. Pitihän se vittu arvata.

Ensimmäisenä tuli mieleen, että kohdallani on kylläkin kohtuutonta puhua "viisaudesta" vaikka kyseessä onkin vain pieni osa ruumistani. Toiseksi, jos heittäisin pöydällä olevan vesilasin hammashoitajan naamalle ja potkaisin itse pääpuoskaria sinne, mitä kautta tie oikeasti käy miehen sydämeen, ehtisinkö ulos yhtänopeasti kuin keskiverto amis ostaa osamaksulla "Geetee korollan" saadessaan ensimmäisen palkkansa. Kuitenkin kuin mummo kokeillessaan uutta kahvimerkkiä, sain kerättyä rohkeuteni. Esitin myöntymykseni kyseiseen toimitukseen ja operaatio voitiin aloittaa.

On olemassa kysymyksiä, tyhmiä kysymyksiä ja aivan saatanan idioottimaisia imbesilli kysymyksiä. Mutta kysymys joka minulle esitettiin on aivan omassa sarjassaan. "Haluatko puudutuksen?" Haluatko uuden Aston Martinin. Haluatko tietää kuka murhasi Kennedyn. Halutko lähteä Hugh Hefnerin kanssa Playboy risteilylle. No totta Mooses, mä haluan sen puudutuksen! Itse hampaan poisto ei oikeastaan ollut kauhean kummoinen operaatio loppupeleissä. Koska hammas poistettiin vähän ruuvimeisselin näköisellä esineellä, taidan poistaa loput viisauden hampaani itse, käyttäen apuna pihtejä, peiliä, ruuvaria ja kolmenvartin kossupulloa. Hammaslääkärille en kuitenkaan mene enää, kuin pakon edestä.

Mörkö tarkastaa illalla kaappinsa Chuck Norrisin varalta, mutta miksi kukaan ei ikinä puhu siitä, kun Chuck tarkastaa iltaisin kaappinsa hammaslääkärinsä varalta?


Tö änd.


TZ

Kaunotar ja hirviö

Seal eli hylje on hellyyttävä nisäkäs, jossa on suurinpiirtein yhtäpaljon rasvaa kuin Johanna Tukiaisessa. En kuitenkaan ajatellut pitää teille avaraa luontoa kyseisestä avanto uimarista, vaan nyt puhutaan artisti Sealista. Taiteilija nimi Seal tunnetaan siitä että, hänen käsialaansa ovat monet niin hempeät kappaleet, että jopa Hitzbollah ja Hamas tekevät aselevon Sealin soidessa radiosta, esimerkiksi mainittakoon vaikka "Kiss from a rose" biisi. Sealin musikaalinen menestys on kuitenkin tässä jutussa aivan toissijainen, koska nyt keskitytään herra hylkeen ulkonäköön.

Seal on sen takia mielestäni kiinnostava henkilö, koska Sealillä ja minulla on jotain yhteistä, katsokaas hän on minun hammaskaimani. Verbaalisesti hampaitamme kuvailee parhaiten ystäväni ivallisella kommentilla: "Muuten ihan hyvät hampaat, toinen vain heiluu" Eli Sealin ja minun etupurukalusto on kylläkin suorassa, kuin suomalaisen miehen selkäranka. Valitettavasti etuhampaat vain ovat yhtä harvassa, kuin rehellinen poliitikko. Tähän sitten fyysinen yhtäläisyyteni Sealiin onneksi loppuukin.

Sen lisäksi, että Sealin hampaat ovat suhteellisen päin vittua, ei hänen kasvoissaankaan ole kehumista. Sealhän on tunnettu acid face eli happonaama. Hänen kasvonsa siis näyttävät siltä, että yläasteen kemian tunnilla, joku olisi vahingossa kaatanut petrimaljallisen rikkihappoa hänen naamalleen. Sealin poskia tuskin saisi tasaiseksi edes Black&Deckerin tasohiomakonella. Jos maailman rumimmasta artistista lähdettäisiin oikein tosissaan kisaamaan, olisi Seal takuuvarmasti kärkikahinoissa Nickelbackin solistin ja Juice Leskisen seurana.

Niin ruma jätkä kuin Seal kaikenkaikkiaan onkin, tulee se hiukan yllätyksenä kuka hänen kolmen lapsen äitinsä ja vaimonsa on. Kuka olisikaan arvannut, että Seal on kiinnittänyt elämänkumppanikseen supermalli Heidi Klumin. Kyllä, nyt puhutaan juuri tästä enkelistä jonka kroppa ja kasvot on yksinoikeudella hand made by god. Tähän väliin herää tietysti ajatus, että Heidi on hiukan rahan perään. Tarkemmin ajateltuna tuskimpa, koska Klumillakin on rahaa kuin lottomiljonäärillä, ehkä jopa enemmän, mutta ainakin yhtä helposti hankittua. Syy siihen miksi Seal ja Klum ovat yhdessä täytynee siis löytyä jostain muualta.

Oli syy sitten siinä, että Seal on aivan saatanan mukava sälli tai jossain aivan muussa, tahdon kiittää koko miespuolisen väestän puolesta herra Sealia. Seal ansaitsee kiitoksemme, koska hän antaa meille toivoa. Toivoa siitä, että tässä maailmassa ei meitä määritellä ulkonäkömme perustella vaan sen perustella keitä me oikeasti olemme. Jokainen meistä voi olla oman elämänsä Seal.


Hampaista huolimatta niin Seal kuin minäkin vietämme päivämme hymyillen.

Bonoilua

Tietääkö kukaan onko elämä reilua? Noniin, nyt voit rauhassa lopettaa viittaamisen, koska tämä oli retorinen kysymys. Elämä ja reiluushan ovat yhtä kaukana toisistaan, kuin Paavo Väyrysen silmät. Oikeastaan elämästä ja reilusta puhuminen samassa lausessa pitäisi kieltää lailla. Olen kylläkin jo vaahtosammuttimen kokoisesta, tarkemmin ottaen siitä hetkestä, kun en saanut yhtä isoa kakkupalaa, kuin muut seurakunnan kerhon päättäreissä, tiedostanut elämän epäreiluuden. Asia vain tuli mieleeni toissapäivänä ollessani apurina huoltokomppaniassa.

Tilanne oli mennyt siihen, että olimme purkamassa leirin huoltoa ja varasto piti tyhjentää. Käsky kävi korkeammalta, mutta jopa elämän karaistama omaaetuaan tavoitteleva sieluni itki verisiä kyyneleitä. Ihan helvetisti, siis ainakin yhtä paljon kuin seiskassa kirjoitetaan paskaa, siis vuodessa, ruokaa roskiin, suoraan roskiin kulkematta lähtöruudun kautta. Suurin osa ruuastakin oli aivan basic tavaraa, säilykepurkkeja, jauhoja ym. joka säilyy yhtä kauan kuin pituushypyn maailmanennätys. Heitellessäni avuttomia ruokasäkkejä suuren jätteensyöjähirviön peltiseen kitaan, mietin että tämäkö on se nälkäpäivä, mitä aina televisiossa mainostetaan. Ja totta tosiaan, kun tätä vielä tapahtuu Suomessa yhtä usein kuin joku ex- missi sanoo julkisuudessa jotain idioottimaista, niin voidaan todeta, että meidän pois heittämillä ruuilla, joku voisi ihan aikuisten oikeasti saada elämäänsä lisäpäiviä.

Muistan lukeneeni SK:sta (Jos haluat pysyä mukana vanhempien ihmisten kahvikeskusteluissa suosittelen aina edellisen viikon Suomen Kuvalehden lukemista.) pienen kainalojutun jossa tuotiin esille, että maailmassa olisi kevyesti ruokaa kattamaan jokaisen Homo Sapiensin tarpeet. Ruoka vain jakautuu "hiukan" epätasaisesti. Tähän vielä lisätään se seikka, että maailmassa on kutakuinkin yhtäpaljon ylipainoisia ja aliravittuja saadaan tulokseksi Mats Sundin eli jotain epäreilua ja vastenmielistä, mutta samalla jotain jolle ei oikein voida tehdä mitään.

Suomen tappajan pysäyttäminen olisi kylläkin ollut helpompi operaatio, kuin puuttuminen sellaisiin asioihin, jotka ovat aina menneet samalla tavalla siitä asti, kun me keksittiin kaupankäynti, raha ja maailman vanhin ammatti. Raha tulee rahan luo sekä oma maa mansikka, muu maa mustikka ovat faktoja joita markkinajärjestelmä sekä päättäjät länsimaissa tiedostetusti ja tiedostamattaan noudattavat. Edes Dream team jossa Paavi, G8maiden päämiehet, uudelleen syntynyt Gandhi, sekä Dalai-lama pelaisivat eivät pystyisi globaalin maailmamme epätasa-arvon kahleita rikkomaan. Edelliseen on pakko lisätä, että kuningatteremme Tarja 2. Suuri ilmestyisi tietenkin myös Drem teamin pukukoppiin ja tietenkin oma lautanen mukanaan. Näin suuria rakenteellisia ongelmia on siis vaikea lähteä juosten muuttelemaan, mutta jotain on aina kuitenkin tehtävissä.

Vaikkakin avun lahjoittaminen sitä tarviseville, ei tule koskaan itse ongelmaa poistamaan, on se kuitenkin parempi kun ei mitään. Kyllähän mekin leikkaamme kynsiämme, vaikka se ei sitä muuta etteikö parin viikon päästä, kynnet pitäisi taas leikata. Vaikkakin osa lahjoitusten summasta menee itse avun viemiseen sinne asti, missä lapsi tulee onnelisemmaksi saadessaan palan leipää kuin Apple Ipodin. Ja vaikka myös sekin mahdollisuus on olemassa, että Heikki Heimopäällikkö hakee kaverinsa Aku Karasti -47 kanssa maidon ja hunajan parempaan talteen toisten nenän edestä, niin ei se muuta sitä, että näistä seikoista huolimatta suurin osa avusta saapuu oikeaan osoitteeseen yhtä varmasti, kun huominen hesarisi pamahtaa postiluukustasi. Tekemällä edes pienenpieni lahjoitus olet siis auttamassa niitä jotka sitä apua oikeasti tarvisevat. Kaiken lisäksi saat hyvän mielen, ja hyvä mieli maksaa yleensä vitusti enemmän kuin sen viisi euroa.

Itse henkilökohtaisesti suosittelen Kirkon Ulkomaanapua, koska se pyrkii myös parhaansa mukaan puuttumaan niihin ongelmapaikan rakentellisiin ongelmiin. Eli www.kua.fi.


Over and out.


TZ

Syytän sua Elisabeth Rehn

Mitä yhteistä on täydelliseen tasa-arvoon pyrkimisellä ja yrityksellä tehdä hevosenpaskasta kultaa. Ainakin se seikka, että kumpikaan ei tule ikinä onnistumaan. Tasa-arvo on kuitenkin hieno asia, jota tulee vaalia. Asiahan on todellakin niin, että kun sammutamme valot me kaikki olemme hetken samanarvoisia. Kuitenkin heti kun valot laitetaan takaisin päälle, asiat menevät kuten Suomella euroviisuissa yleensä. Mies kun ei ole nainen eikä toimintaelokuvaa voi mitenkään verrata romanttiseen komediaan. Silläkin uhalla, että leimaudun sovinistiksi aion silti esittää nyt mielipiteeni. Eli jos olet feministi lopeta lukeminen nyt, jos kuitenkin aiot jatkaa lukemista varmista, ettet ainakaan syö mitään samaan aikaan. En halua syytettä kuolemantuottamuksesta, jos tukehdut pullaasi. Noniin nyt se tulee. Mitä vitun tasa-arvoa se muka edustaa, että naiset saavat suorittaa asepalveluksen?

Se on ihan kiva, että teitä viekkaamman ja kauniimman sukupuolen edustajia vipeltää täällä meidän räkänokkien seurana. Mutta se ei silti ole ehkä loppupeleissä kaikkein paras ratkaisu, saatikka sitten tasa-arvon mukaista. Tiedän kyllä sen että naisen euro on 80 senttiä ja että Minna Canthilla oli raskasta. Mutta tälläkertaa asioita katsotaan meidän miesten näkökulmasta. Jokainen joka on päässyt peruskoulusta tietää, että te naiset elätte kauemmin kuin me ilomiekkailijat. Siihen vielä lisätään se, että jokaisen miehen on vielä annettava valtiolle mahdollisesti yksi kokonainen vuosi matkastaan syntymästä kuolemaan. Se, että Suomessa on yleinen asevelvollisuus on ihan fine by me, koska jos me emme puolusta kotimaatamme, niin ketkä sen sitten tekevät? Eivät ruotsalaiset ainakaan.

Soitto Israeliin vahvistaa, että on olemassa valtioita, jossa myös naiset kantavat kortensa yhteiskunnan kekoon, kantaen raudasta valettua esinettä, jonka kantaja yleensä saa ensimmäisen puheenvuoron. Nykyinen käytäntö naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on vähän kuin toinen puoli Suomen kansasta saisi mahdollisuuden valita maksaako veroja vai ei. Toisen puolen maksaessa äyrinsä verottajan loputtoman syvään kirstuun aivan normaalisti. Se että myös naisten olisi pakko suorittaa yleinen asepalvelus on kuitenkin vähän kuin se, että meidän miesten olisi pakko kusta istualteen. Eli sekään ei välttämättä ole se paras ratkaisu.

Nyt jos jonkun hamehelman mielestä on meidän miesten etu, että pääsemme armeijaan, ja olisi suuri vääryys jos naisilla ei olisi oikeutta halutessaan kokea miltä tuntuu, kun tekee työtä puoli ilmaiseksi ja saa päälle vielä roppakaupalla vittuilua päin näköä. Niin voin vähän valottaa miten asiat menevät, tai miten niiden ainakin tulisi mennä. Maailmassa oikeus ja velvollisuus yleensä kävelevät käsi kädessä, kuin kaksi pesunkestävää hinttiä pitkin Tukholman katuja. Otetaan kyseessä olevasta asiasta oiva esimerkki: Vahinko ei tule kello kaulassa, mutta tälläkertaa se kello olikin ranteessa. Nainen odottaa lasta, jota ei halua. Nainen voi halutessaan suorittaa abortin, eikä biologisella isällä ole tähän sanottavaa sen enempää, kun Suomella EU:n päätöksiin. Syy tähän, että nainen saa tehdä päätöksen lapsen kohtalosta johtuu siitä, että nainen joutuu vauvaa sisällään kantamaan ja tämän synnyttämään. Syy taas siihen, että mies saa mennä armeijaan, eikä naisilla tasa-arvon nimessä pitäisi suoda tätä oikeutta on siinä, että mies myös tilantessa jossa ei halua suorittaa asepalvelusta tai siviilipalvelusta joutuu sen tekemään. Nyt tyhmempikin tajuaa yhteyden saa ja joutuu.


Tiivistettynä, tasa-arvon mukaan paras ratkaisu olisi siis, kukaan ei suorita mitään tai kaikki suorittaisivat jotain. Heti imussa vaihtoehto, se on meidän miesten velvollisuus ja oikeus suorittaa asepalvelus. Viimeisen sijan ottaa nykyinen käytäntö, jossa miehet joutuvat ja naiset saavat halutessaan tulla mukaan larpaamaan kurkkusalaatit päällä pitkin Suomen metsiä. Mutta kuten jo aikaisemmemmin annoin vähän ymmärtää, niin jos Kiira Korpi tai Anna Abreu nyt välttämättä haluavat tulla suorittamaan inttiä meidän joukkuyksikköön, voidaan niin vähäpätöisiä asioita, kuten tasa-arvo katsoa vähän sormien läpi.


Peace,


TZ

Viimeinen tyrmäys.

Heräsin keskellä yötä aivan hiestä märkänä. Kasvoni olivat niin kalpeat, että hetken luulin sieluni eksyneen Michael Jacksonin ruumiiseen. Tärisin ja olin pelokas, kuin mummo Kontulan Alepassa. Tiesin, että kaikki ei ole nyt kohdillaan. Menin tietokoneelle ja sain selityksen kaikkeen. Tony Halme oli kuollut.

Viikinki oli mies, joka ansaitsisi patsaan. En tiedä onko elämässä rohkeaa, tyhmää vai tyhmän rohkeaa, puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Halme ei näyttänyt välittävän minun, sinun tai kenenkään muunkaan mielipiteistä. Tony sanoi mitä sylki suuhun toi. Hänen lausunnot ja mielipiteet menivät aina välillä yhtä pahasti ja usein metsään kuin Colin McRay. Silti suuri osa hänen arvoista ja ajamistaan asioista oli täysin järkeviä.

Monilla ihmisillä on suuret puheet, mutta pienet teot. Tony ei ollut yksi heistä. Halme on myös elävä esimerkki, että jos olet syntynyt Suomessa, kaikki on mahdollista. Gladiaattori, WWE Smackdown,(jonka jokaisella jaksolla on enemmän katsojia, kun 50 vuoden linnanjuhlilla, yhteensä.) kultalevyjä, eduskunta, Die Hard. Koita itse päästä samaan tai edes yhteen edellämainituista, ennenkuin tulet sanomaan, että Tony oli huumeitakäyttävä läski steroidipelle idiootti.

Jos Ludvig Borgan alias Tony Halmeen elämästä jotain siis pitäisi oppia, niin se asia, että tekemällä niinkuin itse tahtoo pääsee pidemmälle, kuin tekemällä mitä muut tahtovat sinun tekevän. Oppimisen arvoista on myös se, ettei tarvitsisi heittää veiviä 47-vuotiaana, jätetään ne dopingaineilla plus viinalla läträämiset tästä lähtien yksin Mika Myllylle.


Loppuun on hyvä siteerata itse ajasta ikuisuuteen siirtynyttä.

"Meillä on lesbo presidentti, ja meillä on minä kansanedustajana. Kaikki näköjään voi olla mahdollista."

"Suomalaiset veteraanit ei pääse vieläkään kuntoutukseen, mutta ulkomaalaisille on kyllä tarjota valtion puolesta kaikki perkeleen kriisiavut ja terapeutit heti, jos grillijuhlilla sataa ja tötteröhattu kastuu."

Kepeät mullat Viikingille.


TZ