Upseeri ja "Herrasmies"

Taas on liian pitkä aika vierähtänyt täällä maailmassamme, jossa pahakin saa joskus palkkaa ja totuus on usein tarua ihmellisempää, siitä että olen viimeksi käynyt kirjoittamassa puumerkkini tänne nykyajan Forum Romanumille. Alan pikkuhiljaa tuntemaan itseni tämän blogin suhteen Yhdistyneiksi kansakunniksi, kun saan asioita tapahtumaan niin hitaasti. Joskus lyhyessä ajassa kuitenkin tapahtuu paljon ja joskus aika taas seisoo kuin sekakäyttäjän silmät. Tälläkertaa elämässäni on käynnissä vaihe, jossa tapahtuu paljon ja nopeasti kuten The Departed elokuvan loppuhuipennuksessa. Ensinnäkin pääsin pois armeijasta joka jo sinällään on kuin Kiinalainen uusivuosi, löysin opiskelupaikkani purjehduskenkien, Lacoste- pikeepaitojen sekä sivullekammattujen tukkien luvatusta maasta eli ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenista. Muutenkin henkilökohtainen fastlane pitää huolen siitä, että stressihormoonit pysyvät veressä jatkossakin. Tarkoitus olisi muuttaa omaan asuntoonkin heti kun saan tarjouksen jostain missä kuukauden odotetuin kirje ei tule Kelasta.

Tälläkertaa en jaksa avautua siitä miten meillä on Suomessa nyt nainen presidenttinä sekä pääministerinä ja että se kertoo siitä kuinka 20- vuoden päästä me miehet ollaan kusessa ja vinkumassa mieskiintiöitä yhtiöiden hallituksiin. Tai siitä kuinka siistiä olisi olla Mattiesko Hytönen, ei sen takia että saisi näyttää 50-vuotiaalta miespuoliselta Angelina Jolielta, vaan sen takia että, saisi vittuilla ihmisille julkisesti ja saisi siitä vielä palkkaakin. Tälläkertaa tyydyn kuitenkin vain avaamaan teille suomalaisen varumiespalveluksen hyvät, pahat ja minä. Osa teistä viekkaamman sukupuolen edustajista, joiden naama muuttu prätkähiirien Lalli Leipäjuustoksi kuullessanne ihmisten puhuvan inttijuttuja, voitte ihan hyvin lopettaa lukemisen nyt ja esimerkiksi soittaa poikaystävällenne, että uudessa Cosmossa on 69 uutta eri seksikikkaa. Uskon että hän on kiinnostunut asiasta.

Vuosi nuoruudestani, jonka vietin monen ikätoverin rinnalla suorittamassa velvollisuuttani edesmenneiden sukupolvien työlle, sille että saamme juoda pillimehumme levollisin mielin, ei ehkä ollut, mutta ainakin tuntui välillä hyvinkin turhauttavalta. Heti tähän alkuun on kuitenkin pakko kertoa koko 362 päivän paras muisto:
"No kaikki alko siitä ku me oltiin siellä Haminassa vai oliks se Pahkajärvellä, no ihan sama. Oli ainaki joku 35 astetta pakkasta ja kova itätuuli vielä kovensi sitä purevuutta. Mulla oli lainassa UO Sörlsselsonin Nocando hanskat kun olin unohtanut omani viime lomilla baarin narikkaan. No ite tarinaan. Olin ollu joku 6 -8 tuntia yksin poterossa ilman ruokaa kun AU Stiga ja AU Pulkka nukahtivat kiertovartioon ja mulla oli kauhea nälkä. Hätä ei lue lakia joten söin yhen laatikon ITKK panoksia, 2kpl Kes:iä, VV2000:sen, RUK puukkoni, kranaattipistoolin, 3kpl MP5 lipasta..."

Asian laitahan on nyt niin, että jokaisella armeijan suorittaneella miehen puolikkalla on omat inttitarinansa, joita voi kännipäissään kertoa toisille miehille, jotta he taas voivat kertoa omansa. Olin myös tähän lukuun alunperin kirjoittanut joitain omia muistojani, mutta sitten enkeli Gabriel tuli uneeni ja kertoi minulle, että minun on kumitettava ne pois, koska ketään ei kiinnosta! Aivan, inttimuistoja ei oikesti kerrota toisille, vaan itselleen muistellakseen kuinka those were the days. Tästä päästäänkin käsittelemään armeijan hyviä puolia.

Harvoin on miehellä toista aikakautta josta jäisi yhtäpaljon muistoja, kuin varusmiespalvelus. Vaikka harva sitä myöntää, niin melkein jokainen tulee jossain elämänsä vaiheessa katsomaan horisonttiin pienenpieni kyynel silmäkulmassa ja kaipaamaan siitä jumalanhylkäämästä paikasta edes jotain. Toinen kurkkusalaattien hyvistä puolista on siellä tutustuneissa ihmisissä. Kuten Matti ja Mervi eivät välttämättä tule ikinä palaamaan yhteen ei kaikkia aseveljiään tule enää ikinä tapaamaan, mutta osan tulee ja loput elävät muistoissa kuin bakteerit viikko sitten avatussa mikropitsassa. Kun ihmisille laitetaan samat vaatteet päälle niin ei ole väliä ostatko vaatteesi siviilissä Prismasta, Stuntmanistä, Turnin pointista vai Helsinki10stä, näin ihmiset tulevat yllättävän hyvin keskenään toimeen. Toisaalta senkin huomaa nopeasti kuka pelaa vajalla pakalla ja kuka on niin tyhmä, että voisi harkita jopa BB:hen osallistumista. Kolmas ja hienoin asia mitä SA-INT tarjoaa on tietenki "ohi on", maagiset viisi kirjainta jotka saavat nuoren miehen hymyilemään leveämmin, jopa kuin kirjainyhdistelmä "viina".

Kritiikki on voittajan aamiainen. Siksi tasapuolisuuden nimissä on myös kerrottava firman huonoistapuolista. Ensinnäkin koko varusmiespalvelus on osalle turhan pitkä. Ei kaikille ehkä ajallisesti, jos ajatellaan 180 päivän lottovoittajia, mutta kun esimerkiksi on viikkoja jolloin ei tehdä mitään järkevää olisi ehkä parempi päästää nuoret miehet opiskelemaan, tekemään työtä sekä lapsia, jotta saataisiin lisää veroja ja vesseleitä heilumaan RK 95 kädessä.
Tämäkin on asia johon tarvittaisiin vähintää jokin vähemmistöseksuaalisuuteen kohdistuva viharikos, että maamme ylinpiä päättäjiä jaksaisi kiinnostaa. No se siitä. Eräs suuri epäkohta armeijassa ovat kapiaiset. Sana kapiaiset muistuttaa paljon sanaa paskiaiset ja ihan syystä. Normaalissa yhtiössä aivan täysin läpeensä mulkku ihminen harvoin pääsee johtotehtäviin toisin on paikassa, johon hakeutuvat töihin ihmiset jotka eivät pärjää, kun heille voidaa sanoa vastaan tai heidän pitää osata perustella päätöksensä. Komppanian päällikkö on kuin jalkapallotuomari, kyseenalaistamis ja valittamisvaihtoehtoja on tasan kaksi ja nekin ovat suck ja swallow. Poikkeuksiakin onneksi on ja itse pääsin onnekseni tekemisiin pääosin sellaisten kanssa.

Kolmas ja viimeinen esiintuomani epäkohta on, vaikka niitä nyt löytyisi kuin veritimantteja Rivieralta, johtajakoulutuksen hyödyntäminen yhteiskunnassa. Jos esimerkiksi huolehtii puolivuotta siitä että 45 apinaa on joka hetki oikeassa paikassa oikeaan aikaan sekä tasapainottelee kapiaisten älyttömien vaatimusten ja alaisten nollamotivaation hataralla jakkaralla. Ei se kelpaa minkäänlaiseksi akateemiseksi todistukseksi Suomessa siitä, että olet "vähän" harjoitellut ihmisten johtamista. Senkin asian on päättänyt jokin yliopistojen fiksu kaveri joka on saanut naista viimeksi kun oli kirjamessut. Hän osaa kyllä ulkoa luetella piin likiarvon 30 ensimmäistä desimaalia ja kertoa minkätakia kuu ei näytä selkäänsä, mutta hän ei saa johdettua edes siskonpoikiaan lähikauppaan ja takaisin. Mutta hän osaa varmasti johtamisen teorian. Teoriassa olenkin oikeassa mutta käytännössä sillä taas ei ole mitään väliä. No onneksi tilastojen mukaan sentään reservin upseerit ovat kuitenkin niitä jotka irvistävät koviten silloin kun aletaan maksaa veroja.

Kaikenkaikkiaan haluan kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia, jotka pitivät minua kädestä silloin, kun fiilis oli kuin IRC-gallerian omistajilla nyt. Teitä jotka jaksoivat kuunnella ala-arvoisia juttujani päivästä toiseen. Ylipäätänsä kaikkia teistä, jotka jossain välissä seisoitte kanssani samassa rivissä, te teitte jokaisesta 362 päivästä elämisen arvoisen. Ja nyt maistuu sen verran paska suussa, että on pakko lopettaa, mutta te tiedätte keitä te olette!


Tom Cruise on luutnantti elokuvassa Top Gun. Tomppa on valitettavasti varattu, joten naiset teidän täytynee tyytyä aliluutnanttiin tälläkertaa.



För sista gången Underlöjtnant Tarzan Zorro over and out.