Italian Ori

Hollywood. Paikka jossa kaikki on paremmin. Aurinko paistaa aina. Naiset ovat niin hyvännäköisiä, että kaduilla on "Varokaa naisia" kylttejä, etteivät miehet ajaisi tujottaessaan heitä Ferrareitaan ja Mustangejaan pillun päreiksi. Hollywoodhan on tunnettu elokuvistaan. Aikojen saatossa on Hollywoodissa tuotettu niin monia surkeita elokuvia, että Venäjällä koko Hollywood tuomittaisiin kuritushuonelle. Kiinassa Hollywood odottaisi ensin 10 vuotta unohdettuna tutkintavankeudessa kunnes saisi vihdoin kuulla tuomionsa, joka olisi luultavasti luoti päähän. No kolikon kiiltävämmällä puolella on kuitenkin se fakta, että joskus on Hollywoodistakin tullut myös elokuvia, jonka lopputekstejä katsellessan, ei tarvitse harmitella minkätakia valitsi elokuvaillan eikä lähtenytkään auttamaan anoppia joulusiivouksessa.

Likainen Harri, Jack Sparrow ym. hyviä roolihahmoja ovat käsikirjoittajat luoneet tyhjästä kuin Jumala maailman. Yleensä lajissa kuin lajissa on aina yksi ylitse muiden. Tälläkertaa se on roolihahmo, jota voit lyödä setäsi vanhalla pesäpallomailalla otsalohkoo eikä ilmekkään värähdä. Rocky Balboa tietää mitä tarkoittaa kipu ja kova työ. Sylvester Stallone näyttää nykyään steroidien raiskaamalta vanhalta mieheltä, jonka huuli roikkuu enemmän kuin keskiverto saksalaisen (miespuolisen) eläkeläisturistin rinnat. Silti Silvester Tallinovelle on pakko nostaa hattua. Hänellä kun oli nuorena unelma. Se unelma oli tulla näyttelijäksi. Mielestäni Stallonen ensimmäinen elokuva, Rocky nimeltään, jonka Sylvester itse käsikirjoitti, osittain ohjasi ja tietysti näytteli pääosaa eli Philadelphian ylpeyttä itseään, on ihan kohtalainen suoritus. Varsinkin kun ottaa huomioon, että koko Rocky ykkösen budjetilla ei saisi Bruce Willistä tai Pitin Bradea edes kusemaan kuvauslavasteiden suuntaan. Voittihan kyseinen elokuva muistaakseni myös kaikenkaikkiaan kolme Oscaria.

Kaikissa kuudessa Rocky elokuvissa on kutakuinkin sama juoni. Rockyllä menee asiat huonosti, kuin Demareilla viime eduskuntavaaleissa. Sitten asiat menevät vielä vähän huonommin. Niin huonosti, että Rockyllä on yhtä paha mieli kuin Bjuströmin Marcolla, kun hän ei enää saa juontaa Tanssii tähtien kanssa - ohjelmaa. Kyynel. Sitten Balboaa provosoidaa ja kirsikkana kakun päällä hänelle vielä vittuillaan päin näköä. Kaiken tämän jälkeen seuraa yleensä kohtaus, joka on elokuvan käänekohta. Italian Stallion päättää, että nyt saa riittää ja täytyy näköjään katsoa kenessä on miestä ja kenessä ei. Sen jälkeen alkaa soimaan Best of 80's treenaus musiikki ja sitten Rocky ainakin mitalien perustella, alkaa treenaamaan enemmän ja kovempaa kuin koko Suomen Vancouverin olympiajoukkue yhteensä. Raudat nöyrtyy ja hiki virtaa. Elokuvat yleensä päättyvät otteluun, jossa ensin Rockya hakataan kuin naapurin sikaa. Tämän jälkeen Rocky jatkaa taistelemista kunnes lopulta kaikkensa antaneena hän huomaa hakanneensa vastujansa niin huolella, ettei tosielämässä siitä selviäisi hengissä, kuin Rolling Stonesin Keith Richards ja hänkin vain sen takia ettei hän kuole oikein millään.

Noniin. Nyt voimme pysähtyä ja kysyä mikä Rocky elokuvissa tai Rocky Balboan roolihahmossa muka on sitten niin hienoa? Vastaushan on yksinkertainen. Asenne.
Elokuvien kauneus on siinä miten niissä kuvastetaan sitä miten kaikki on Rockyn omissa käsissä ja miten kova työ palkitaan. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että melkein kaikki, varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa, on siitä kiinni paljon on valmis panostamaan, paljon on valmis tekemään työtä saavuttaakseen sen minkä haluaa. On sitten kysessä 10 kilon laihduttaminen tai oikeustietelliseen pääseminen. Joskus tietysti käy niin, että kaikesta huolimatta epäonnistuu. Mutta jos pystyy toinen käsi sydämmellä, toinen Raamatulla, seisoen Suomen lakikirjojen päällä sanoa yrittäneensä kaikkensa, ei ole häpeä myöntää itselleen, että kävi miten kävi. Maailmassa on nykypäivänä rajattomasti eri mahdollisuuksia, se joka on valmis tekemään kovasti töitä, pärjää varmasti helvetin hyvin ainakin jossakin.

Yksi parhaista elokuvakohtauksista, eikä nyt puhuta pelkästään Rocky elokuvista, on niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, uusimmassa Rocky Balboa elokuvassa. Kohtauksessa vanha ja yksinäinen Rocky iskee pojalleen elämän faktat pöytään, kuin Winston Churchill kuuluisassa puhessaan, jossa hän lupasi vain verta, hikeä ja kyyneleitä. Kohtaus olisi hyvä jokaikisen ihmisen nähdä, jolla kaikki ei ole aina osunut nappiin tai joka miettii miksi omassa elämässä alamäkeä seuraa aina alamäki eikä ylämäki. Kohtauksessa tulee esiin yksi elämän tärkeimmistä asioista. Epäonnistumisistaan ja muista murheistaan on päästävä yli ja on pystyttävä jatkamaan elämistään eteenpäin kohti uusia haasteita.





Elämä lyö joskus kovaa. Silti jatkan seuraavaan erään.

TZ