Stressin väärintuplaamisen taito

Viina, uhkapelit sekä petolliset naiset ovat aikojen saatossa koituneet, niin monen miehen kohtaloksi, että sen rinnalla Haitin maanjäristyskin kalpenee kuin homoseksuaali HIV testissä. Tälläkertaa keskitymme tämän, parkkipirkkojen ja virkaintoisten poliisien lailla, suoraan saatanasta periytyvän joukon sentteriin eli keskipelaajaan. Siitä asti, kun olen yltänyt varpaillani laittamaan kolikoita peliautomaatteihin olen harrastanut enemmän tai vähemmän erillaisia uhkapelejä. Enkä nyt tarkoita mitään Arto Paasilinna rulettia eli Länsiväylän väärään suuntaan ajamista, vaan tietysti rakkaan RAY:n ja pikkuveljen PAF:n yksikätisiä rosvoja, Black Jackiä eli kavereiden kesken Mustaa Jannea sekä tietenkin kaiken maailman muitakin toinen toistaa kierompia pelejä, joissa tarkoituksena on pitkässä juoksussa viedä pelaajien rahat.

Koko maailman uhkapeleillä, ovat ne sitten Monte Carlon kasinon High Stakes Baccarat pöytiä tai lähimmän Teboilin jassoja, on yksi yhteinen asia. House always wins, eli talo voittaa aina. Jokainen peruskoulusta päässyt tietää, että uhkapeleistä ei jää pitkässä juoksussa voitolle. Kaikki eivät ole kyseistä seikkaa kylläkään itselleen myöntäneet, mutta fakta on se, että näin on. Näin tulee myös aina olemaan. Miksi sitten ihmiset kerta toisensa jälkeen upottavat verellä ja hiellä tienaamansa Pesetat näihin, modernisoituhin maantierosvoihin. Se, että pelaa todennäköisyyksiä vastaa on vähän kuin yrittäisi avokämmenellä tiputtaa Tysonin Mikeä nakkikiskan jonossa. Lopputulos on selvillä. Uhkapelien salaisuus onkin siinä mitä ne antaa pelaajilleen.

Voi olla, että jokaisesta päivästäsi saisi jakson O.C:ta ja muutenkin asiasi pyyhkivät hyvin kuin rullallinen Soft Emboa. Mutta salli mun epäillä. Asiathan on niin, että ei se elämä aina helppoa ole. Täytyy yrittää miettiä tulevaisuutta, unohtaa ja oppia menneisyydestä, etsiä nokkelaa, muttei liian nokkelaa, yhteiskuntatieteistä kiinnostunutta, positiivisen elämänasenteen omaavaan ja muodollisesti pätevää naista, pitää yllä sosiaalisia suhteita, taistella perustelemattoamia mielipiteitä vastaan, nostaa rautaa kuin Pekkaniska, lukea pääsykokeisiin ja kaikenlisäksi työskennellä Serbialaisen tehdastyöläisen palkalla johtotehtävissä valtiolle. Se mitä uhkapelit antavat on hetken jolloin pää on aivan tyhjä. Juhani Tamminen sanoisi, että hetken olet vähän niinkuin in the moment. Silloin kun kaikki aistisi ovat kiinnittyneet seuraamaan seuraava korttia tai seuraava hedelmää voi hetkeksi unohtaa ne kuuluisat paineet ja kusipään maineen.

Tietysti täytyy muistaa, että rajansa kaikella paitsi Angelina Jolien kauneudella. Siinä vaihessa, kun huomaat seisovasi Helsingin kasinon lähittyvillä sijaitsevassa panttilainaamossa, isovaarin perintökello kädessä tai olet sijoittanut yhtäpaljon kuin tienaat kuukaudessa, rulettiin luvulle neljä, ihan vain sen takia, että teletappeja on neljä, on aika pysähtyä. Pelaaminen on kuin suola, vähän - hyvä, vähän enemmän - parempi, liikaa - kaikki pilalla.

Pienissä määrissä uhkapelit kuitenkin tuovat niitä jännityksen ja arjesta vapautumisen hetkiä. En tiedä mikä on sinun henkilökohtainen pakoreittisi arjesta, tai onko sinulla edes sellaista. Tiedän kuitenkin sen, että elämässä on tärkeää osata ladata omat akkunsa. Jos elämässä saa ladattua akkunsa, niin toisin kuin uhkapeleissä, elämässä voi jäädä voitolle.


Rakkaudesta adrenaliiniin.
BAR BAR BAR

TZ