Straight or Gay who the fuck cares?

Kirkko ja homot tai homot ja kirkko, aivan kumminpäin asian kääntää syntyy itkua, parkua ja vilkkautta eroakirkosta.fi sivulla. Suomen luterilainen kirkko on nyt tilantessa, josta meitä RUK:ssa varoitettiin. Eteenpäin ei oikein pääse, perääntyäkkään ei voi, mutta ristituleenkaan ei oikein saisi jäädä makaamaan. Tämän ”homo” kysymyksen kanssa valtionkirkkomme on rehdisti sanottuna kusessa, niin kusessa ettei auta enää, kuin mennä kotiin vaihtamaan kuivat housut alle.

Tiistaina 12.10 tuli TV2:lta homoilta, jossa studiossa olivat edustettuina vähemmistöseksuaaleja ja heidän oikeuksiensa puolustajia sekä vastapuolella hieman tiukkapipoisemmin papanaluukkujuttuihin suhtautuvat. Studiossa väiteltiin monestakin eri aiheesta, mutta aion nyt käsitellä vain ja ainoastaa ++ ja -- parien oikeutta saada liitolleen papin aamen eli ns. sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Lesbo- ja homoseksuaalit olivat kauan Suomessa laittomuus. Viimeinen ilomenninkäinen tuomittiin meillä vankilaan 1971. Anno Domini 1981 homous pääsi eroon sairausmäärityksestään ja vihdoin täälläkin kaappien ovet alkoivat paukkua. Siitä lähtien on täällä kylmässä ja konservatiivisessa pohjolassakin vuosi vuodelta parannettu tämänkin marginaalin asemaa. Nykyään gaypareilla ja normipareilla on samat juriidiset oikeudet lukuunottamatta mukuloiden adoptio-oikeutta ja oikeutta samaan sukunimeen. Ei kuitenkaan mene aikaakaan, kun tämä viimeinen eriarvoisuuden linnakekin saadaan murrettua.

Lain edessä homot siis ovat saaneet tai tulevat saamaan saman aseman kuin heterot. Nyt oikosulut haluaisivat myös astella kirkon alttarille Richard Wagnerin säveltämän häämarssin tahtiin ja saada naimalupa myös vähän korkeimmalta taholta kuin Tarja Haloselta. Tässä on kuitenkin ongelma. Vanhentunut ja parkkiintunut kirkkomme ei annakkaan banaanipoikien ja leppäkerttujen nuoleskella alttarilla pyhän liiton merkiksi. Ainakaan vielä.

Kirkolle ongelmaksi muodostuu se, että Raamatussa kielletään jyrkästi usessa kohdassa kaikenmaailman vastakkaisen sukupuolen kanssa vetelehtiminen ja vehtailu. Raamattu on kirkon ylin auktoriteetti, jota sen pitäisi yrittää noudattaa parhaansa mukaan. Hyväksyäkseen klaavapuolen avioliittojen siunaaminen kirkon olisi siis nieltävä ylin auktoriteettinsa. Kirkon ei kuitenkaan kannata lähteä sotimaan tuulivoimaloita vastaan, koska vanhakansakin jo tiesi, ettei läikkyneen viinan perään kannata itkeä. Kirkko on tämän sodan hävinnyt jo.

Tämä kirkon ja tasa-arvon nimissä tulevien uudistusten välinen ratkaisutaistelu käytiin jo 1986, jolloin Kollaa ei kestänyt. Kirkko hyväksyi naispappeuden suuren ulkoisen painostuksen alaisena 4. kerran kun se tuotiin kirkolliskokoukseen. Vieläkin monelle uskovaiselle syntyy ongelmia naispappeudesta, koska sekin on selvästi Raamatun sanaa vastaan. Nyt valtionkirkkomme sai huomata, että se joka valssiin ryhtyy, se tanssiparinsa myös kestäköön. Suurin osa muista kirkoista kuitenkin seisoo näissä asioissa vielä asemissaan, kuin suomalainen sotilas Talvisodassa. Esimerkiksi katolisen ja ev.lut kirkon suuri erohan on siinä, että katolisella kirkolla on huomattavasti enemmän munaa. Katolinen kirkko ei tanssi yhteiskunnan tai yleisen mielipiteen säkkipillin mukaan.

Viimepäivinä kirkko on menettänyt jo parikymmentätuhatta jäsentään. Ihmiset alkoivat äänestää jaloillaan, Ylen homoillan jälkeen, kun he tajusivat, ettei Jumala alunperin taida oikein tykätäkkään perämiehen hommista. Ihmiset suivantuivat varsinkin Päivi Räsäsen kommenteista. Taas olen hyvin yllättynyt miten suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset alkavat julkisesti ja yksityisesti järjestämään noitavainoja ja samalla potkimaan sananvapauden pylvästä jonka varaan yhteiskuntamme on rakennettu, kun toinen suomalainen ihminen sanoo mielipiteensä yksityishenkilönä televisiossa. Toivoisin, että nämä ihmiset huomaisivat oman tekopyhyytensä ja ymmärtäisivät edes pikkuriikkisen hävetä.

Kirkolla on nyt kaksi vaihtoehtoa joko uusiutua tai kuolla pois. Kirkko voi jatkaa maallistumisen linjaansa ja hyväksyä kaiken mitä uskovaisten ja ei uskovaisten muodostaman kansan mielipide sanoo. Vuosikymmenten saatossa hinta tulee kuitenkin olemaan kallis. Ensin lähtevät aktiiviset uskovaiset, joille Jumalan sana on tärkeä. Se johtaa siihen, kuten Ruotsissa, että kirkosta tulee suuri sirkus ja ev.lut papeista sen sirkuksen klovneja. Pikkuhiljaa vuosien saatossa loputkin tasamaan tallaajat eroavat valtionkirkostamme ja luterilaisten urkujen musiikki lakkaa.

Toinen ja parempi vaihtoehto, joka tuskin kuitenkaan tule tapahtumaan, olisi että kirkko erotettaisiin valtiosta. Sen jälkeen kirkko tekisi niinkuin pelimies yökerhossa. Pieni pieru paljastaa kuka on oikeasti kiinnostunut ja kuka vaan sattuu tanssimaan vieressä. Jos kirkko kasvattaisi itselleen munat takaisin ja seisoisi selkä suorana se ehkä menettäisi osan jäsenistään, mutta ei niitä aktiivisia uskovaisia, jotka perustavat uskonsa Raamatun sanaan ja moraaliin eli juuri siihen mihin se pitäisi luterilaisessa uskossa perustua.

Tähän loppuun on pakko lisätä, että toivon ettei kukaan käsittänyt tämän tekstin olevan homovastainen, tasa-arvohan on hieno asia. Mielestäni Suomessa on kuitenkin oikeus myös ennenkaikkea uskonnonvapauteen ja sananvapauteen. Jätin tahallani pohdiskelematta sitä mitäköhän kaikkea me ihmiset vielä tasa-arvon nimessä ajamme läpi ja milloin tulee se raja vastaan ettei se leikki ole ihan aikuisten oikeasti enää kivaa. Syy siihen etten tässä asiassa uskalla käyttää oikeuttani sananvapauteen, on koska osa ääri ”suvaitsevaisista” ihmisistä voisi pahoittaa hyvin pahasti mielensä. Kiitos ja anteeksi.


Tässä nuori ja viaton TZ mietiskelee etteikö suvaitsevaisuuden pitäisi olla sitä, että kunnioittaa kaikkien mielipidettä. Ai kuinka naivi silloin olinkaan.