Bonoilua

Tietääkö kukaan onko elämä reilua? Noniin, nyt voit rauhassa lopettaa viittaamisen, koska tämä oli retorinen kysymys. Elämä ja reiluushan ovat yhtä kaukana toisistaan, kuin Paavo Väyrysen silmät. Oikeastaan elämästä ja reilusta puhuminen samassa lausessa pitäisi kieltää lailla. Olen kylläkin jo vaahtosammuttimen kokoisesta, tarkemmin ottaen siitä hetkestä, kun en saanut yhtä isoa kakkupalaa, kuin muut seurakunnan kerhon päättäreissä, tiedostanut elämän epäreiluuden. Asia vain tuli mieleeni toissapäivänä ollessani apurina huoltokomppaniassa.

Tilanne oli mennyt siihen, että olimme purkamassa leirin huoltoa ja varasto piti tyhjentää. Käsky kävi korkeammalta, mutta jopa elämän karaistama omaaetuaan tavoitteleva sieluni itki verisiä kyyneleitä. Ihan helvetisti, siis ainakin yhtä paljon kuin seiskassa kirjoitetaan paskaa, siis vuodessa, ruokaa roskiin, suoraan roskiin kulkematta lähtöruudun kautta. Suurin osa ruuastakin oli aivan basic tavaraa, säilykepurkkeja, jauhoja ym. joka säilyy yhtä kauan kuin pituushypyn maailmanennätys. Heitellessäni avuttomia ruokasäkkejä suuren jätteensyöjähirviön peltiseen kitaan, mietin että tämäkö on se nälkäpäivä, mitä aina televisiossa mainostetaan. Ja totta tosiaan, kun tätä vielä tapahtuu Suomessa yhtä usein kuin joku ex- missi sanoo julkisuudessa jotain idioottimaista, niin voidaan todeta, että meidän pois heittämillä ruuilla, joku voisi ihan aikuisten oikeasti saada elämäänsä lisäpäiviä.

Muistan lukeneeni SK:sta (Jos haluat pysyä mukana vanhempien ihmisten kahvikeskusteluissa suosittelen aina edellisen viikon Suomen Kuvalehden lukemista.) pienen kainalojutun jossa tuotiin esille, että maailmassa olisi kevyesti ruokaa kattamaan jokaisen Homo Sapiensin tarpeet. Ruoka vain jakautuu "hiukan" epätasaisesti. Tähän vielä lisätään se seikka, että maailmassa on kutakuinkin yhtäpaljon ylipainoisia ja aliravittuja saadaan tulokseksi Mats Sundin eli jotain epäreilua ja vastenmielistä, mutta samalla jotain jolle ei oikein voida tehdä mitään.

Suomen tappajan pysäyttäminen olisi kylläkin ollut helpompi operaatio, kuin puuttuminen sellaisiin asioihin, jotka ovat aina menneet samalla tavalla siitä asti, kun me keksittiin kaupankäynti, raha ja maailman vanhin ammatti. Raha tulee rahan luo sekä oma maa mansikka, muu maa mustikka ovat faktoja joita markkinajärjestelmä sekä päättäjät länsimaissa tiedostetusti ja tiedostamattaan noudattavat. Edes Dream team jossa Paavi, G8maiden päämiehet, uudelleen syntynyt Gandhi, sekä Dalai-lama pelaisivat eivät pystyisi globaalin maailmamme epätasa-arvon kahleita rikkomaan. Edelliseen on pakko lisätä, että kuningatteremme Tarja 2. Suuri ilmestyisi tietenkin myös Drem teamin pukukoppiin ja tietenkin oma lautanen mukanaan. Näin suuria rakenteellisia ongelmia on siis vaikea lähteä juosten muuttelemaan, mutta jotain on aina kuitenkin tehtävissä.

Vaikkakin avun lahjoittaminen sitä tarviseville, ei tule koskaan itse ongelmaa poistamaan, on se kuitenkin parempi kun ei mitään. Kyllähän mekin leikkaamme kynsiämme, vaikka se ei sitä muuta etteikö parin viikon päästä, kynnet pitäisi taas leikata. Vaikkakin osa lahjoitusten summasta menee itse avun viemiseen sinne asti, missä lapsi tulee onnelisemmaksi saadessaan palan leipää kuin Apple Ipodin. Ja vaikka myös sekin mahdollisuus on olemassa, että Heikki Heimopäällikkö hakee kaverinsa Aku Karasti -47 kanssa maidon ja hunajan parempaan talteen toisten nenän edestä, niin ei se muuta sitä, että näistä seikoista huolimatta suurin osa avusta saapuu oikeaan osoitteeseen yhtä varmasti, kun huominen hesarisi pamahtaa postiluukustasi. Tekemällä edes pienenpieni lahjoitus olet siis auttamassa niitä jotka sitä apua oikeasti tarvisevat. Kaiken lisäksi saat hyvän mielen, ja hyvä mieli maksaa yleensä vitusti enemmän kuin sen viisi euroa.

Itse henkilökohtaisesti suosittelen Kirkon Ulkomaanapua, koska se pyrkii myös parhaansa mukaan puuttumaan niihin ongelmapaikan rakentellisiin ongelmiin. Eli www.kua.fi.


Over and out.


TZ