Arkadianmäen Gordon Gekko

Likinäköisyys ei millään tavalla ole yhteiskuntamme kannalta mikään suuri ongelma. Se ettei pysty tuijottamaan siristämätta silmiään R-kioskissa ylimmälle lehtihyllylle ei tee ihmisestä yhtään huonompaa. Likinäköisyys on helposti hoidettavissa, pelkkä optikolla käynti ja saat ihka omat Arvi Lindit. Toisin kuin likinäköisyys, lyhytnäköisyys on ongelma. Osalle ihmisistä lyhytnäköisyys on jumittunut mieleen yhtä syvälle kuin Chileläinen kaivosmies. Lyhytnäköisyys kipusi komentokoppaani, kun eksyin suomalaiselle adressit.com sivulle, jossa kansankynttilät voivat perustaa adresseja, jotta muut kansankynttilät voivat sitten vapaasti liittyä puoltamaan niitä.

Suomella on pitkä historia adressien kirjoittamisessa. Armon vuonna 1899 Suomen kansa yritti toimittaa Nikolai II yli viidensadantuhannen nimen adressin Helmikuun manifestia vastaan. Nikolaita tietysti asia kiinnosti kuin sota Muhammed Alia eikä hän ikinä ottanut adressia vastaan. Suurin osa adressit.com sivulla olevista adresseista on joko läpällä, kännissä tai kännissä ja läpällä perustettuja, ”Mäntsälän spurguille lisää keittorahaa” tai naiivien kukkahattutätien perustamia ”Maailmaan ikuinen rauha!” tyyppisiä adresseja. Niinkuin mukavia poliiseja tietysti myös pari aivan järkevää adressia on eksynyt joukkoon. Kaikkihan tietävät, että ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Sama pätee adresseihin, ei se ole tyhmä joka perustaa vaan se joka allekirjoittaa. Suurimmalla osalla älyttömimmistä adresseista on onneksi kuitenkin allekirjoittajia kuin superpesispeleissä katsojia eli säälittävän vähän.

Yksi adressi iski kuitenkin silmääni kuin Tysoni Miken oikea suora. Tämä adressi oli saanut 30 tuhatta allekirjoitusta päivässä ja tällähetkellä en uskalla edes veikata kuinka moni pikku tai vähän isompikin vesseli on käynyt tämän adressin allekirjoittamassa. Tämä adressi sai lyhytnäköisyysanturini piippaamaan lujempaa kuin säteilymittarit Tsernobylissä 1986. Adressin otsikko menee näin: ”Protesti KANSANEDUSTAJIEN 8,1% Palkankorotusta vastaan!” Otsikko oikeastaan kertoo kaiken olellisen adressista eli perustajan ja yli 30 tuhannen muun mielestä on kohtuutonta nostaa kansanedustajien palkkoja.

Kansanedustajat nämä kaksisataa veronmaksajienverta imevää alkueläintä haluaa siis muiden veronmaksajien kustantamien luontaisetujen ja jo entuudestaan normaaliduunaria korkeampiin palkkoihinsa korotuksen. Nyt siis kaikki barrikaadeille estämään tämä ahneuden huipentuma, tässä kyllä nyt tarvittaan vähintään koko Suomen kattava yleislakko, että saadaan rötösherrat kuriin. Nopeasti mietittynä niin ratkaisuhan on selvä, kynä käteen ja nimi paperiin.

Adressin yhteydessä olevassa keskustelussa on paljon kommentteja, jossa ihmiset raivonvallassa kommentoivat, että kansanedustajilla on jo tarpeeksi korkeat palkkiot. Ihmetellään miten he kehtaavat nostaa palkkojaan nyt kun karsitaan julkisia menoja ja osalle ongelma on itse ajatuksessa, että joku Suomessa kehtaa nostaa omaa palkkaansa. Suurimmaksi ongelmaksi näyttää kuitenkin muodostuvan se, etteivät kansanedustajat kirjoittajien mielestä ansaitse palkankorotuksia. Osaahan 3-vuotias nenäpaviaanikin luultavasti painaa "jaa" "ei" "tyhjä" nappuloita ja muutenkin he ovat tehneet kaiken päin helvettiä kun Kelasta tulee niin vähän, vaikka verot ovat niin korkeat.

On olemassa tiettyjä argumenttejä sen puolesta, että kansanedustajilla ja varsinkin ministereillä tulisi olla vähintäänkin kunnolliset palkkiot. Yksi argumentti on tietysti se, että mitä enemmän päättäjät tienaavat sitä vaikeampi heidän päätöksiinsä on vaikuttaa. Täysin persaukinen tuomari ottaa helpommin lahjuksia. Toinen argumentti joka juontaa juurensa baarien portsareista kuuluu, jos maksat pähkinöillä saat apinoita. He joiden mielestä Arkaadianmäen häirikköluokkalaisten palkkoja ei pitäisi nostaa, tulisi muistaa että suurin osa heistä saisi yksityisellä puolella enemmän palkkaa kuin mitä he saavat nyt. Jokaisen kannattaisi miettiä mitä summia esim. 25 vuotta työtä lääkärinä tai asianajajana tehnyt yleensä lukee palkkasekistään. Tässä vaikka pieni ajatusleikki. Nokialla ja valtiolla on suurinpiirtein yhtäpäljon työntekijöitä ja suurinpiirtein samoissa sarjoissa painivat liikevaihdot, mutta Suomen pääministeri saa korvausta vaivastaan vain noin parisataatuhatta denaaria vuodessa, kun Nokian uusi Tony Soprano saa vastaavasti epäilyjen mukaan jopa 10 miljoonaa. En tarkoita, että pääministerin tulisi saada samaa palkkaa kuin suurten yritysjohtajien, mutta heidän pitäisi painia edes samassa sarjassa. Vai onko Suomen valtion johtaminen jotenkin niinpaljon helpompaa.

Niinkuin jo mainitsin suurimmalle osalle kansanedustajista pätee tämä, että he saisivat luultavasti yksityisellä puolella enemmän palkkaa. Yksityisellä puolella heidän ei myöskään tarvitsisi pelätä, että heidän pihassa olevia lautakasoja tultaisiin tutkimaan, he pystyisivät rauhassa vaikka virtsaamaan lauantai-iltana puistoon ilman, että kuva löytyisi Seiskasta tai halutessaan he voisivat muutenkin yksityiselämässään hölmöillä ihan niinkuin me muut. Mielestäni yksityisyyden menetyksestäkin tulisi palkita edes jollain tasolla. Meidän täytyy myös miettiä kysymystä haluammeko Suomeen hyviä kansanedustajia vai yritysjohtajia. Vastaushan on ilmiselvä, me haluamme Suomeen hyviä yritysjohtajia sekä hyviä kansanedustajia/ministereitä.

Edustajien palkankorotuksiin menee kuitenkin vain niin pieni siivu valtion kassasta, että sillä saisi juuri ja juuri uuteen musiikkitaloon pari flyygeliä ja tusina erillaista torvea, joten mielestäni korotus on kohtuullinen jos on olemassa edes teoreettinen mahdollisuus, että kansanedustajiksi hakevien ja sitäkautta itse edustajien taso kohentuisi. Olisi kuitenkin aihellista palkankorotusten kyljessä vaatia säädös, että kansanedustajamme eivät saisi ottaa muita vastuutehtäviä, jotta he olisivat täyspäiväisesti tekemässä sitä mistä heille maksetaan eli edustamassa meitä. On vaikea keskittyä edustajanhommiin, jos on 88 eri yhdistyksen hallituksessa jne.

No koko jutun pointti pistaasipähkinässä. Ei siis kannata olla lyhytnäköinen, eli älkää ajatelko tunteella vaan aivoilla. Sekä muistakaa se, että juuri teidän joiden mielestä kansanedustajamme ovat huonoja ja he eivät ansaitse palkankorotuksia tulisi kannattaa näitä korotuksia, jotta yhä useampi kovanluokan petsaaja olisi kiinnostunut kansanedustajan työstä. Eihän se tietysti niinkään ole, että kansanedustajat rahantakia hakevat eduskuntaan, mutta hyvintienaavan johtajan tai yrityskonsultin ei pitäisi joutua puolittamaan palkkaansa jos hän haluaisi ryhtyä edutamaan kansaamme ja tekemään meidän kaikkien kannalta tärkeitä päätöksiä. En kuitenkaan ole niin naiivi, että uskoisin itkemisen loppuvan vaikka saisimme Suomen 200 parhaiten soveltuvaa henkilöä istumaan Eliel Saarisen suunnittelemaan eduskuntataloomme. Sellaista mahdollisuutta kun vain ei ole, että meillä suomalaisilla olisi edes hetken kaikki hyvin. Saatikka vaikka olisi, että uskaltaisimme nauttia siitä.

TZ,


Lukiessani tänään iltapäivälehtiä minulle selvisi vihdoin ja viimein kuka on legendaarisen Kummelin panomies sketsin esikuvana. Sehän on selvästi nuori Mikael Jungner, ainakin hänen kalajuttujensa perusteella.

Maassa maan tavalla - I vårt land på deras sätt

Men int kan väl ruotsalainen ha de huonosti, i Sverige är ju kaikki niin underbart! Ruotsalaiset nämä meidän rakkaat naapurit, jotka ovat yleensä kaikessa parempia kuin me suomalaiset. Jääkiekossa voitimme kerran ruotsalaiset, niitä kertoja kun "hän jota en halua mainita" Sundin ja "mr. omistan maailman rumimpia kenkiä tekevän yhtiön" Forsberg upottivat Suomen kuin jäävuori Titanicin, emme muistele. Silja Linellä ja Ayia Napassa ruotsalaiset miehet vievät baarista kaikki meidän naiset. Syy tähän on se, että ruotsalainen mies on lipevämpi, herkempi, paremmin pukeutunut ja ennenkaikkea selvempi. Siihen että suomalainen mies juo itsensä komeaksi tarvitaan vähintää "pari liikaa", Håkan kavereineen taas juttelee sujuvasti naisille jo parin folkölin jälkeen. No ei auta Suomipoikaa itku markkinoilla.

Kolmen kruunun lipulle tervehdystä tekevät ovat myös paljon suvaitsevaisempia, kuin me suomalaiset. Ruotsissa ei gay pride kulkueissa ruiskutella pippurisumuttimilla, vaan kaikki liittyvät iloiseen sateenkaari letkajenkkaan. Konservatiivi on Ruotsissa kirosana, tasa-arvo taas synonyymi hyvälle. Juhannussalkojen luvatussa maassa on esimerkiksi yksi täysin avoimesti samasta sukupuolesta kiksinsä saava naispiispa. Lesbopiispaa emme ole Suomeen vielä onnistuneet saamaan, mutta saatiinpahan vihdoinkin ensimmäinen naispiispa tänne takapajulaankin, joka on helvetin hieno juttu niille, jotka liputtavat tasa-arvon nimeen ja eivät kuulu kirkkoon tai muutenvain ovat käsittäneet Raamatun ohjekirjaksi, josta voi repiä epämiellyttäviä sivuja pois tai johon voi lisäillä vähän valtaväestöä miellyttävämpää materiaalia, jos huvittaa. Ihmettelen minkätakia kirkko luopuu arvomaailmastaan ja selkärangastaan ja ei kuuntele niitä, jotka käyvät kirkossa muutenkin, kuin häissä ja hautajaisissa, vaan kansan yleistä mielipidettä. Olisi ehkä aika erotta kirkko valtiosta, jotta kirkkomme pelastuisi itseltään, koska kuten kaikki tiedämme vain kuolleet kalat uivat pelkästään myötävirtaan.

Ja sitten takaisin länsinaapuriin. Faktahan on se, että kuten Ilkka Kanervalla myös Ruotsilla meni joskus hyvin, mutta ei mene enää. Ruotsin idyllinen yhteiskunta on rapistunut, mutta mihin. Eilisissä vaaleissa Ruotsindemokraatit saivat tarvittavat yli viisi prosenttia äänistä, jotta pääsivät ajelemaan ilmaisilla takseilla muiden isompien poikien kanssa. Suomessa Ruotsindemokraatteja kuvattaisiin isänmaallisiksi, Ruotsissa taas heitä kuvataan rasisteiksi. Tässä on outo ristiriita, koska jos on oikeasti suvaitsevainen pitäisi olla suvaistsevainen myös niitä kohtaa, jotka ovat valinneet olla olematta suvaitsevaisia. Suvaitsevaisuus on kuitenkin pohjimmiltaan erittäin hieno asia. Se että, me suomalaiset osaamme vielä ajaa omaa etuamme, on vielä hienompi. Ruotsalaiset ottivat aikanaan maahansa suurenmäärän maahanmuuttajia tekemään paskaduunejaan. Eivät he suvaisevaisuudesta maahanmuuttajia alunperin toivottaneet tervetulleiksi, vaan kyllä katse oli alunperin omassa navassa. Pikkukaupungin Victoriaa ja perus Danielia, kun ei vessojen siivoaminen enää kiinnostanut, mutta jonkun oli nekin hommat tehtävä.

Kun 30 asteen pakkasessa virtsaa käsilleen se lämmittää hetken. Nyt ruotsalaiset ovat menettämässä identiteettiään suvaitsevaisuuteensa. Ei sianlihaa kouluruokaan, ei virsiä kevätjuhlassa, uimalavuorot Saudia-Arabian kulttuurin pillin mukaan jne. Jos Ruotsissa poliitikko puhuu maahanmuuttajien sopeutumisongelmasta ja lisääntyneestä katuväkivallasta samassa lausessa. Hän on rasisti. Jos joku ruotsalainen kehtaa ääneen miettiä, miksi ruotsalaiset eivät aja enää niiden etua, jotka aikanaan rakensivat heidän yhteiskuntansa. Arvasit oikein, hän on rasisti. Jos joku siellä ottaa puheeksi maahanmuuton rajoittamisen, niin hän on natsi, rasisti, mulkku, tuplarasisti, sika, fasisti ja barbaari.

Asiaa ei nyt pidä käsittää tahalleen väärin, vaikka mielesi kuinka tekisi. Ei, en ole sitämieltä että, erillaisuus on perseestä tai suvaitsevaisuudessa olisi jotain vikaa. Uskon, että suomalaiset ovat yksi maailman rehellisimmistä kansoista, mutta lukitsen silti ruosteisen rakkauden pakettiautoni ovet, jos sen sisällä on jotain arvokasta, kun käyn kaupassa metsästämässä -30% lappuja einestuotteista. Jos et ymmärtänyt tämän vertauksen yhteyttä suvaistevaisuuteen. Ei se mitään. Yritetään uudestaan. Vaikka olet suvaitsevainen ihminen, se ei tarkoita sitä, että kun yllätät murtovarkaan kodistasi keität hänelle kahvit, koska hänkin tienaa tässä vain elantoaan ja hyväksyt sen erillaisuuden, etteivät kaikki jaksa tehdä laillista duunia. Pointti on siis, että kaikella on yleensä rajansa. Niin rehellisyyteen luottamisella kuin suvaitsevaisuudellakin.

Adolf Arwisson ja herra Snellman(ei Pietarsaaresta)lausuivat aikanaan näin: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia." Mielestäni voimme kyllä avosylin toivottaa tervetulleeksi tänne kaikki, jotka haluavat olla juuri näitä suomalaisia. Mutta meidän tulee ottaa Ruotsista opiksemme, että pelin nimi tulee olla se, että meillä suomalaisilla on oma kulttuurimme ja jos joku ei halua mukautua siihen, ei hänen välttämättä tarvitse tulla tänne. Toivon ainakin, että täällä soi jatkossakin Suvivirsi kesäloman merkiksi ja yleisiin saunoihin ei laiteta uimapuku pakkoa sen takia, että kylässä on yksi jonka kulttuuri kieltää alastomuuden, jos joku nyt ymmärtää mitä haen takaa.



Kiitos ja kumarrus sekä tasa-arvon takia vielä niiaus,

TZ



Netti on täynnä suosittuja kuvablogeja, jossa esitellään merkityksettömiä kuvia kaikesta mitä bloggaajan elämässä tapahtuu. Nyt tämäkin on hetken sellainen. Tässä kuvassa näkyy miten perisuomalaiseen tapaan miehet ottavat toisistaan mittaa tihkusateessa juhannusaattona.

Upseeri ja "Herrasmies"

Taas on liian pitkä aika vierähtänyt täällä maailmassamme, jossa pahakin saa joskus palkkaa ja totuus on usein tarua ihmellisempää, siitä että olen viimeksi käynyt kirjoittamassa puumerkkini tänne nykyajan Forum Romanumille. Alan pikkuhiljaa tuntemaan itseni tämän blogin suhteen Yhdistyneiksi kansakunniksi, kun saan asioita tapahtumaan niin hitaasti. Joskus lyhyessä ajassa kuitenkin tapahtuu paljon ja joskus aika taas seisoo kuin sekakäyttäjän silmät. Tälläkertaa elämässäni on käynnissä vaihe, jossa tapahtuu paljon ja nopeasti kuten The Departed elokuvan loppuhuipennuksessa. Ensinnäkin pääsin pois armeijasta joka jo sinällään on kuin Kiinalainen uusivuosi, löysin opiskelupaikkani purjehduskenkien, Lacoste- pikeepaitojen sekä sivullekammattujen tukkien luvatusta maasta eli ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenista. Muutenkin henkilökohtainen fastlane pitää huolen siitä, että stressihormoonit pysyvät veressä jatkossakin. Tarkoitus olisi muuttaa omaan asuntoonkin heti kun saan tarjouksen jostain missä kuukauden odotetuin kirje ei tule Kelasta.

Tälläkertaa en jaksa avautua siitä miten meillä on Suomessa nyt nainen presidenttinä sekä pääministerinä ja että se kertoo siitä kuinka 20- vuoden päästä me miehet ollaan kusessa ja vinkumassa mieskiintiöitä yhtiöiden hallituksiin. Tai siitä kuinka siistiä olisi olla Mattiesko Hytönen, ei sen takia että saisi näyttää 50-vuotiaalta miespuoliselta Angelina Jolielta, vaan sen takia että, saisi vittuilla ihmisille julkisesti ja saisi siitä vielä palkkaakin. Tälläkertaa tyydyn kuitenkin vain avaamaan teille suomalaisen varumiespalveluksen hyvät, pahat ja minä. Osa teistä viekkaamman sukupuolen edustajista, joiden naama muuttu prätkähiirien Lalli Leipäjuustoksi kuullessanne ihmisten puhuvan inttijuttuja, voitte ihan hyvin lopettaa lukemisen nyt ja esimerkiksi soittaa poikaystävällenne, että uudessa Cosmossa on 69 uutta eri seksikikkaa. Uskon että hän on kiinnostunut asiasta.

Vuosi nuoruudestani, jonka vietin monen ikätoverin rinnalla suorittamassa velvollisuuttani edesmenneiden sukupolvien työlle, sille että saamme juoda pillimehumme levollisin mielin, ei ehkä ollut, mutta ainakin tuntui välillä hyvinkin turhauttavalta. Heti tähän alkuun on kuitenkin pakko kertoa koko 362 päivän paras muisto:
"No kaikki alko siitä ku me oltiin siellä Haminassa vai oliks se Pahkajärvellä, no ihan sama. Oli ainaki joku 35 astetta pakkasta ja kova itätuuli vielä kovensi sitä purevuutta. Mulla oli lainassa UO Sörlsselsonin Nocando hanskat kun olin unohtanut omani viime lomilla baarin narikkaan. No ite tarinaan. Olin ollu joku 6 -8 tuntia yksin poterossa ilman ruokaa kun AU Stiga ja AU Pulkka nukahtivat kiertovartioon ja mulla oli kauhea nälkä. Hätä ei lue lakia joten söin yhen laatikon ITKK panoksia, 2kpl Kes:iä, VV2000:sen, RUK puukkoni, kranaattipistoolin, 3kpl MP5 lipasta..."

Asian laitahan on nyt niin, että jokaisella armeijan suorittaneella miehen puolikkalla on omat inttitarinansa, joita voi kännipäissään kertoa toisille miehille, jotta he taas voivat kertoa omansa. Olin myös tähän lukuun alunperin kirjoittanut joitain omia muistojani, mutta sitten enkeli Gabriel tuli uneeni ja kertoi minulle, että minun on kumitettava ne pois, koska ketään ei kiinnosta! Aivan, inttimuistoja ei oikesti kerrota toisille, vaan itselleen muistellakseen kuinka those were the days. Tästä päästäänkin käsittelemään armeijan hyviä puolia.

Harvoin on miehellä toista aikakautta josta jäisi yhtäpaljon muistoja, kuin varusmiespalvelus. Vaikka harva sitä myöntää, niin melkein jokainen tulee jossain elämänsä vaiheessa katsomaan horisonttiin pienenpieni kyynel silmäkulmassa ja kaipaamaan siitä jumalanhylkäämästä paikasta edes jotain. Toinen kurkkusalaattien hyvistä puolista on siellä tutustuneissa ihmisissä. Kuten Matti ja Mervi eivät välttämättä tule ikinä palaamaan yhteen ei kaikkia aseveljiään tule enää ikinä tapaamaan, mutta osan tulee ja loput elävät muistoissa kuin bakteerit viikko sitten avatussa mikropitsassa. Kun ihmisille laitetaan samat vaatteet päälle niin ei ole väliä ostatko vaatteesi siviilissä Prismasta, Stuntmanistä, Turnin pointista vai Helsinki10stä, näin ihmiset tulevat yllättävän hyvin keskenään toimeen. Toisaalta senkin huomaa nopeasti kuka pelaa vajalla pakalla ja kuka on niin tyhmä, että voisi harkita jopa BB:hen osallistumista. Kolmas ja hienoin asia mitä SA-INT tarjoaa on tietenki "ohi on", maagiset viisi kirjainta jotka saavat nuoren miehen hymyilemään leveämmin, jopa kuin kirjainyhdistelmä "viina".

Kritiikki on voittajan aamiainen. Siksi tasapuolisuuden nimissä on myös kerrottava firman huonoistapuolista. Ensinnäkin koko varusmiespalvelus on osalle turhan pitkä. Ei kaikille ehkä ajallisesti, jos ajatellaan 180 päivän lottovoittajia, mutta kun esimerkiksi on viikkoja jolloin ei tehdä mitään järkevää olisi ehkä parempi päästää nuoret miehet opiskelemaan, tekemään työtä sekä lapsia, jotta saataisiin lisää veroja ja vesseleitä heilumaan RK 95 kädessä.
Tämäkin on asia johon tarvittaisiin vähintää jokin vähemmistöseksuaalisuuteen kohdistuva viharikos, että maamme ylinpiä päättäjiä jaksaisi kiinnostaa. No se siitä. Eräs suuri epäkohta armeijassa ovat kapiaiset. Sana kapiaiset muistuttaa paljon sanaa paskiaiset ja ihan syystä. Normaalissa yhtiössä aivan täysin läpeensä mulkku ihminen harvoin pääsee johtotehtäviin toisin on paikassa, johon hakeutuvat töihin ihmiset jotka eivät pärjää, kun heille voidaa sanoa vastaan tai heidän pitää osata perustella päätöksensä. Komppanian päällikkö on kuin jalkapallotuomari, kyseenalaistamis ja valittamisvaihtoehtoja on tasan kaksi ja nekin ovat suck ja swallow. Poikkeuksiakin onneksi on ja itse pääsin onnekseni tekemisiin pääosin sellaisten kanssa.

Kolmas ja viimeinen esiintuomani epäkohta on, vaikka niitä nyt löytyisi kuin veritimantteja Rivieralta, johtajakoulutuksen hyödyntäminen yhteiskunnassa. Jos esimerkiksi huolehtii puolivuotta siitä että 45 apinaa on joka hetki oikeassa paikassa oikeaan aikaan sekä tasapainottelee kapiaisten älyttömien vaatimusten ja alaisten nollamotivaation hataralla jakkaralla. Ei se kelpaa minkäänlaiseksi akateemiseksi todistukseksi Suomessa siitä, että olet "vähän" harjoitellut ihmisten johtamista. Senkin asian on päättänyt jokin yliopistojen fiksu kaveri joka on saanut naista viimeksi kun oli kirjamessut. Hän osaa kyllä ulkoa luetella piin likiarvon 30 ensimmäistä desimaalia ja kertoa minkätakia kuu ei näytä selkäänsä, mutta hän ei saa johdettua edes siskonpoikiaan lähikauppaan ja takaisin. Mutta hän osaa varmasti johtamisen teorian. Teoriassa olenkin oikeassa mutta käytännössä sillä taas ei ole mitään väliä. No onneksi tilastojen mukaan sentään reservin upseerit ovat kuitenkin niitä jotka irvistävät koviten silloin kun aletaan maksaa veroja.

Kaikenkaikkiaan haluan kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia, jotka pitivät minua kädestä silloin, kun fiilis oli kuin IRC-gallerian omistajilla nyt. Teitä jotka jaksoivat kuunnella ala-arvoisia juttujani päivästä toiseen. Ylipäätänsä kaikkia teistä, jotka jossain välissä seisoitte kanssani samassa rivissä, te teitte jokaisesta 362 päivästä elämisen arvoisen. Ja nyt maistuu sen verran paska suussa, että on pakko lopettaa, mutta te tiedätte keitä te olette!


Tom Cruise on luutnantti elokuvassa Top Gun. Tomppa on valitettavasti varattu, joten naiset teidän täytynee tyytyä aliluutnanttiin tälläkertaa.



För sista gången Underlöjtnant Tarzan Zorro over and out.

Thaimaan suurlähettiläs Long Time Nou See

Ensinnäkin täytynee pyytää julkisesti anteeksi, koska en ole ehtinyt viimeaikoina, nuorallatanssijan tavoin tasapainotella sananvapauden ja kunnianloukkaksen hataralla rajalla, täällä virtuaalitodellisuudessa. Olen yksinkertaisesti ollut liian kiireinen hoitamaan tulevaa reservinupseerin uraa pois alta ja saamaan ekonomin uraa alkamaan sekä hoitamaan tietysti sosiaalisia velvollisuuksiani. No mutta, lets cut the bullshit...

Paavi? Kyllä, nyt puhutaan juuri siitä vanhasta gubbesta, jolla on toinen jalka haudassa ja toinen taivassa. Kyseinen henkilö nousi myrskyiseen mieleeni, kun erässä iltapäivälehden www-sivuilla oli juttu otsikolla: "Paavi: Homoavioliitot ja abortit maailman suurimpia uhkia" Kiinnostokseni ei herännyt, kun luin kyseisen jutun, koska vieressä oli linkki: "Näin isket naisia kuin Tiger Woods, mutta pääset pälkähästä kuin Bill Clinton", joka tietenkin vei kaiken huomioni. Kiinnostukseni heräsi siis vasta myöhemmin, kun huomasin kanssaeläjieni reaktiot tämän kohta ainakin 1029- vuotiaan vanhuksen puheisiin. Ihmiset eivät nähtävästi ole havainnollistaneet sitä, että saavuttaaksemme Aristoteleen kultaisen keskitien on oltava olemassa ääripäitä. Kylmä kapitalisti haluaa, että jokainen on oman onnensa seppä, veli vasemmalta taas antaisi kaiken valtiolle josta, jaettaisiin tasaväkisesti kaikille jee jee! Lopputuloksena meillä on progressiivinen veroprosentti ja ilmainen koulutus, mutta silti yrittäjyyskin kannattaa Suomessa ja meillä on liikentessä jopa jokunen S500. Joku on sitä mieltä, että heroiinin laillistaminen olisi douppi juttu ja Timo Tiukka helluntaiseurakunnasta on sitämieltä että tulitikut K18 ja ehdottomasti, näin meillä on keskitie eli myydään alkoholia ja muita keskimietoja päihteitä, jolla saa komentokeskuksen sopivasti jumiin.

Pietarin avaimen vartija Benedictus 16:sta, edustaa siis moraalista äärilaitaa, hän on se joka seisoo yksin kalliolla ja helistää nyrkkiä, kun me sallimme yksi asia kerrallaan, lähes kaiken. Hän sanoi puheessaa, ettei ole peloissaan sodista, vaan juuri tästä moraalin rapistumisesta, jota sateenkaariavioliitot ja terveiden lapsien dumppaamiset roskikseen hänelle edustaa. Jos olisin historian tutkija, jota en ole, sanoisin että Paavi on kyllä ollut hereillä historian tunneilla. En halua maalailla piruja seinille, koska olen maalaamisessa, vain keskiverto ehkä jopa surkea. Kuitenkin on pakko mainita, että historian saatossa suuret imperiumit eivät ole kaatuneet ulkoisiin haasteisiin vaan sisäisiin, joita voivat olla mm: korruptio, moraalin rappeutuminen, työttömyys, rutto, Matti Vanhanen etc.

Paavilla on valtaa. Tämä ei ole mikään salaisuus, älä siis vittuile Paaville. Jos Barrack Obama menee nälkälakkoon vain KFC:n kurssi kääntyy laskuun, kun Paris Hilton menisi nälkälakkoon kukaan ei edes huomaisi, jos sattuisi niin onnellisesti, että Jutta Urpilainen menisi nälkälakkoon ketään ei kiinnostaisi, mutta kun Paavi saisi päähänsä, että hän ei syö ennekuin kaikki Vatikaanin muurit olisi maalattu vaaleanpunaiseksi ja kaikki Emmanuelle romaanit hävitetty, niin parisataa miljoonaa katolilaista pistäisi niinsanotusti töppöstä töppösen eteen. Ja joukossa on tunnetusti voimaa, muttei älyä.

Näin loppujen lopuksi ilmaan jää vain leijumaan kysymys, mitä mieltä Paavi onkaan Viagrasta!? No, vain luoja tietää.


Tuomitse ja sinut tuomitaan. Jonkun on kuitenkin edustettava maailman moraalista selkärankaa.


Ps. Seuraavan kerran kun olet juonut tynnyrillisen sahtia ja olet 2,5 promillen sivuheitossa voit tuntea itsesi hetken Paaviksi. Paavillakin on yleensä kaksi ihmistä taluttamassa ja yksi tulkkamassa hänen puhettaan.



TZ

Reilunkaupan kusetus

Idiootti, naiivi ja kusetettu ovat synonyymejä. Eivät tietenkään toisilleen, mutta sanalle kettutyttö nyt ainakin. Asterix - sarjakuvissa voittamattoman Gallialaisen kylän asukkaat pelkäävät vain yhtä asiaa. He pelkäävät sitä, että taivas putoaa niskaan. Henkilökohtaisesti minulle taivas putoaisi aika helvetin kovaa niskaan, jos heräisin joku kaunis aamu painajaiseen, jossa vihreät olisivat hallituksessa suurimpana puolueena, K- kaupan lihatiski olisi vaihtunut Jussi Jänösen salaatti buffetiksi ja aina kun liito-orava kävisi kakalla jouduttaisiin tämän papanakasan ympäriltä varmuuden vuoksi tyhjentämää kaikki asuintalot kymmenen neliökilometrin alueelta lopullisesti. Puunhalaajat, viherpipertäjät, kettutytöt ja muut haisevat rastapäät ovat siitä lähtien olleet luontaisia vihollisiani, kun en ole ikinä saanut heiltä minkänlaisia järkeviä perusteluja heidän periaatteidensa ja toimintansa takaa.

"En syö lihaa, koska se on pahaa ja murhaamista, ainiin ja kaikenlisäksi otsooni kerros kärsii lehmien piereskelystä. Niin ja tosiaan unohdin mainita, että ihminen on ollut joskus keräily apina, joka on elänyt pelkillä puolukoilla ja viinirypäleillä."

"No turkistarhaukset pitäis tietenkin kieltää sen takia, että ne pienet söpöt vesselit kärsii ihan turhaa häkissä. Joka on tietysti ihan eri asia kuin mun Musti, joka on 80 - kiloinen ajokoira, joka pääsee kerran päivässä ulos kuselle mun opiskelijayksiöstä. Ja oikeesti mihin me ees tarvitaan turkiksia?"

"Mun käsityksen mukaan Suomen suurimpia sisäpoliittisia ongelmia on aikojen saatossa ollu se kun itä-rajalla tapetaan laittomasti susia. Oikeesti mun mielestä siitä pitäis kyllä laittaa vankilaan. Ei se oo mikään syy, että muka susi voisi hyökätä niitten joidenkin itäsuomalaisten lasten kippuun, kun ne kävelee yksin 10 kilometriä kouluun. Mä uskallan kyllä kävellä ihan rauhassa yliopistolle eikä mun oo tarvinnu tappaa yhtää sutta"

"Luomutuotteissa on se parempi kuin muissa tuotteissa, että ne on tervellisempiä kun niiden laatu on heikompi ja hintakin kalliimpi. Oikeastihan mulla ei oo mitään käryä mitä tää luomujuttu niinku oikeasti tarkottaa, mutta kun kaikki kaverit sanoo, että tää on hyvä juttu niin kait tää on."

"Mä oikeasti haluun vaikuttaa mun ekologiseen kädenjälkeen minkä mä jätän, koska kun mä oon matkustellu paljon ympäri maailmaa, käyttäen tietysti lentokoneita, jotka saastuttaa niin saatanasti, että sen edestä voisi polttaa huoletta kaikki pvc muovit mitä saa käsiinsä, niin mä oon nähny juttuja ulkomailla et luonto tuhoutuu, saastuu ja sellasta muuta pahaa. Mä haluun vaikuttaa asioihin"

No jos ihan rehellisiä ollaan niin, joskus on tietysti niitäkin juttuja joissa on jotain järkeäkin. Ei vain nyt heti tule mieleen, mutta niitä varmasti kuitenkin on. Eniten näissä maailmanpelastajissa vituttaa ehkä se, että he katsovat yhtä pitkälle eteenpäin, kun puiston deeku, joka miettii tasan elämäänsä eteenpäin huomiseen ja miten saada seuraava eurokossu. Toinen asia mikä vituttaa kuin VR on se miten monet poliitikot ja yhteiskunta yleensäkkin lähtee mukaan tähän kaikenmaailman kukkahattupelleilyyn. Tästä voidaan antaa oiva esimerkki.

Tanja os. Karpela, Tämänhetkistä sukunimeä en viitsi yrittää edes arvailla, kun se voi muuttua taas minähetkenä hyvänsä. Tanja entisenä missinä on parhaimmillaan silloin kun hän hymyilee ja on hiljaa, pahimmillaan silloin kun hän ottaa kantaa asioihin, tunteen viemänä miettimättä sen enempää. Tälläkertaa Tanja meni parin muun poliitikon kanssa siihen ansaan, että he ilmaisivat haluavansa lopettaa turkistarhaukset Suomessa. Iso virhe. Sen lisäksi, että se toisi Suomeen parisataatuhatta työtöntä lisää, se olisi helvetin paha juttu monelle minkille ja muulle tulevalle karvahatulle. Katsokaas asiahan on nyt näin. Maailmassa on olemassa niin viileitä autoja, että niissä on pakko istua turkikset päällä, kesät talvet. Japanilainen bisnesnainen Puku Lee aikoo joka tapauksessa käyttää turkiksia maksoi mitä maksoi. Turkiksille on siis kysyntää. Kysyntää seuraa yleensä tarjonta. Jos Suomesta lopetetaan turkistuotanto se tuotanto siirtyy sadan prosentin varmuudella johonkin muuhun maahan. Ja kumpi onkaan parempi, olla minkkinä pohjanmalla, jossa tarkastaja käy välillä katsomassa, että miten sulla menee ja onko häkki liian ahdas ja onko virike lelua vai ei. Vai olla minkkinä Sarajevon slummissa, jossa on aivan sama, jos joku kusee sun päälle ja monta senttiä on häkin korkeus.
Nyt tajusit varmaan pointin lyhytnäköisyydestä. Jos et tajunnut, lue edelliset kappaleet uudestaan.

Oikeastaan voisin tästä yhdeltä istumalta käyttää oikeuttani sananvapauteen ja kritisoida/kertoa mm. Reilunkaupan kusetuksesta, vegaanipelleilyn tekopyhyydestä, siitä miten, jos koko maailma siirtyisi luomuviljelyyn ihmisiä kuolisi nälkään kuin keskiajalla ruttoon, tai vaikka siitä miten kaksnaamasta on viedä kissansa kastroitavaksi ja väittää silmät kirkkaina, että rakastaa sitä ja on eläinten ystävä. En kuitenkaan kerro teille kyseisistä aiheistä sen enempää kahdestakin syystä. Ensimmäinen syys on siinä, että toisin kuin ihmisten älyttömyys, aika on rajallista. Ja toiseksi tekstiä tulisi niin paljon, että niskani menisivät jumiin, kuin painonvartija lentokoneen vessaan sekä saisin varmasti rasitusvammat sormiini.

Nyt jos tuntuu siltä, että haluat hirttää minut Gambialiasesta ekoluomuhampusta kudotulla köydella, tukahduttaa minut helvetin pahanmakuisella tofulla tai muutenvain ajaa päältäni sähköautolla, niin muista, olet aina tervetullut kertomaan mielipiteesi, kunhan osaat perustella ne.


Peace,

TZ

Italian Ori

Hollywood. Paikka jossa kaikki on paremmin. Aurinko paistaa aina. Naiset ovat niin hyvännäköisiä, että kaduilla on "Varokaa naisia" kylttejä, etteivät miehet ajaisi tujottaessaan heitä Ferrareitaan ja Mustangejaan pillun päreiksi. Hollywoodhan on tunnettu elokuvistaan. Aikojen saatossa on Hollywoodissa tuotettu niin monia surkeita elokuvia, että Venäjällä koko Hollywood tuomittaisiin kuritushuonelle. Kiinassa Hollywood odottaisi ensin 10 vuotta unohdettuna tutkintavankeudessa kunnes saisi vihdoin kuulla tuomionsa, joka olisi luultavasti luoti päähän. No kolikon kiiltävämmällä puolella on kuitenkin se fakta, että joskus on Hollywoodistakin tullut myös elokuvia, jonka lopputekstejä katsellessan, ei tarvitse harmitella minkätakia valitsi elokuvaillan eikä lähtenytkään auttamaan anoppia joulusiivouksessa.

Likainen Harri, Jack Sparrow ym. hyviä roolihahmoja ovat käsikirjoittajat luoneet tyhjästä kuin Jumala maailman. Yleensä lajissa kuin lajissa on aina yksi ylitse muiden. Tälläkertaa se on roolihahmo, jota voit lyödä setäsi vanhalla pesäpallomailalla otsalohkoo eikä ilmekkään värähdä. Rocky Balboa tietää mitä tarkoittaa kipu ja kova työ. Sylvester Stallone näyttää nykyään steroidien raiskaamalta vanhalta mieheltä, jonka huuli roikkuu enemmän kuin keskiverto saksalaisen (miespuolisen) eläkeläisturistin rinnat. Silti Silvester Tallinovelle on pakko nostaa hattua. Hänellä kun oli nuorena unelma. Se unelma oli tulla näyttelijäksi. Mielestäni Stallonen ensimmäinen elokuva, Rocky nimeltään, jonka Sylvester itse käsikirjoitti, osittain ohjasi ja tietysti näytteli pääosaa eli Philadelphian ylpeyttä itseään, on ihan kohtalainen suoritus. Varsinkin kun ottaa huomioon, että koko Rocky ykkösen budjetilla ei saisi Bruce Willistä tai Pitin Bradea edes kusemaan kuvauslavasteiden suuntaan. Voittihan kyseinen elokuva muistaakseni myös kaikenkaikkiaan kolme Oscaria.

Kaikissa kuudessa Rocky elokuvissa on kutakuinkin sama juoni. Rockyllä menee asiat huonosti, kuin Demareilla viime eduskuntavaaleissa. Sitten asiat menevät vielä vähän huonommin. Niin huonosti, että Rockyllä on yhtä paha mieli kuin Bjuströmin Marcolla, kun hän ei enää saa juontaa Tanssii tähtien kanssa - ohjelmaa. Kyynel. Sitten Balboaa provosoidaa ja kirsikkana kakun päällä hänelle vielä vittuillaan päin näköä. Kaiken tämän jälkeen seuraa yleensä kohtaus, joka on elokuvan käänekohta. Italian Stallion päättää, että nyt saa riittää ja täytyy näköjään katsoa kenessä on miestä ja kenessä ei. Sen jälkeen alkaa soimaan Best of 80's treenaus musiikki ja sitten Rocky ainakin mitalien perustella, alkaa treenaamaan enemmän ja kovempaa kuin koko Suomen Vancouverin olympiajoukkue yhteensä. Raudat nöyrtyy ja hiki virtaa. Elokuvat yleensä päättyvät otteluun, jossa ensin Rockya hakataan kuin naapurin sikaa. Tämän jälkeen Rocky jatkaa taistelemista kunnes lopulta kaikkensa antaneena hän huomaa hakanneensa vastujansa niin huolella, ettei tosielämässä siitä selviäisi hengissä, kuin Rolling Stonesin Keith Richards ja hänkin vain sen takia ettei hän kuole oikein millään.

Noniin. Nyt voimme pysähtyä ja kysyä mikä Rocky elokuvissa tai Rocky Balboan roolihahmossa muka on sitten niin hienoa? Vastaushan on yksinkertainen. Asenne.
Elokuvien kauneus on siinä miten niissä kuvastetaan sitä miten kaikki on Rockyn omissa käsissä ja miten kova työ palkitaan. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että melkein kaikki, varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa, on siitä kiinni paljon on valmis panostamaan, paljon on valmis tekemään työtä saavuttaakseen sen minkä haluaa. On sitten kysessä 10 kilon laihduttaminen tai oikeustietelliseen pääseminen. Joskus tietysti käy niin, että kaikesta huolimatta epäonnistuu. Mutta jos pystyy toinen käsi sydämmellä, toinen Raamatulla, seisoen Suomen lakikirjojen päällä sanoa yrittäneensä kaikkensa, ei ole häpeä myöntää itselleen, että kävi miten kävi. Maailmassa on nykypäivänä rajattomasti eri mahdollisuuksia, se joka on valmis tekemään kovasti töitä, pärjää varmasti helvetin hyvin ainakin jossakin.

Yksi parhaista elokuvakohtauksista, eikä nyt puhuta pelkästään Rocky elokuvista, on niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, uusimmassa Rocky Balboa elokuvassa. Kohtauksessa vanha ja yksinäinen Rocky iskee pojalleen elämän faktat pöytään, kuin Winston Churchill kuuluisassa puhessaan, jossa hän lupasi vain verta, hikeä ja kyyneleitä. Kohtaus olisi hyvä jokaikisen ihmisen nähdä, jolla kaikki ei ole aina osunut nappiin tai joka miettii miksi omassa elämässä alamäkeä seuraa aina alamäki eikä ylämäki. Kohtauksessa tulee esiin yksi elämän tärkeimmistä asioista. Epäonnistumisistaan ja muista murheistaan on päästävä yli ja on pystyttävä jatkamaan elämistään eteenpäin kohti uusia haasteita.





Elämä lyö joskus kovaa. Silti jatkan seuraavaan erään.

TZ

Stressin väärintuplaamisen taito

Viina, uhkapelit sekä petolliset naiset ovat aikojen saatossa koituneet, niin monen miehen kohtaloksi, että sen rinnalla Haitin maanjäristyskin kalpenee kuin homoseksuaali HIV testissä. Tälläkertaa keskitymme tämän, parkkipirkkojen ja virkaintoisten poliisien lailla, suoraan saatanasta periytyvän joukon sentteriin eli keskipelaajaan. Siitä asti, kun olen yltänyt varpaillani laittamaan kolikoita peliautomaatteihin olen harrastanut enemmän tai vähemmän erillaisia uhkapelejä. Enkä nyt tarkoita mitään Arto Paasilinna rulettia eli Länsiväylän väärään suuntaan ajamista, vaan tietysti rakkaan RAY:n ja pikkuveljen PAF:n yksikätisiä rosvoja, Black Jackiä eli kavereiden kesken Mustaa Jannea sekä tietenkin kaiken maailman muitakin toinen toistaa kierompia pelejä, joissa tarkoituksena on pitkässä juoksussa viedä pelaajien rahat.

Koko maailman uhkapeleillä, ovat ne sitten Monte Carlon kasinon High Stakes Baccarat pöytiä tai lähimmän Teboilin jassoja, on yksi yhteinen asia. House always wins, eli talo voittaa aina. Jokainen peruskoulusta päässyt tietää, että uhkapeleistä ei jää pitkässä juoksussa voitolle. Kaikki eivät ole kyseistä seikkaa kylläkään itselleen myöntäneet, mutta fakta on se, että näin on. Näin tulee myös aina olemaan. Miksi sitten ihmiset kerta toisensa jälkeen upottavat verellä ja hiellä tienaamansa Pesetat näihin, modernisoituhin maantierosvoihin. Se, että pelaa todennäköisyyksiä vastaa on vähän kuin yrittäisi avokämmenellä tiputtaa Tysonin Mikeä nakkikiskan jonossa. Lopputulos on selvillä. Uhkapelien salaisuus onkin siinä mitä ne antaa pelaajilleen.

Voi olla, että jokaisesta päivästäsi saisi jakson O.C:ta ja muutenkin asiasi pyyhkivät hyvin kuin rullallinen Soft Emboa. Mutta salli mun epäillä. Asiathan on niin, että ei se elämä aina helppoa ole. Täytyy yrittää miettiä tulevaisuutta, unohtaa ja oppia menneisyydestä, etsiä nokkelaa, muttei liian nokkelaa, yhteiskuntatieteistä kiinnostunutta, positiivisen elämänasenteen omaavaan ja muodollisesti pätevää naista, pitää yllä sosiaalisia suhteita, taistella perustelemattoamia mielipiteitä vastaan, nostaa rautaa kuin Pekkaniska, lukea pääsykokeisiin ja kaikenlisäksi työskennellä Serbialaisen tehdastyöläisen palkalla johtotehtävissä valtiolle. Se mitä uhkapelit antavat on hetken jolloin pää on aivan tyhjä. Juhani Tamminen sanoisi, että hetken olet vähän niinkuin in the moment. Silloin kun kaikki aistisi ovat kiinnittyneet seuraamaan seuraava korttia tai seuraava hedelmää voi hetkeksi unohtaa ne kuuluisat paineet ja kusipään maineen.

Tietysti täytyy muistaa, että rajansa kaikella paitsi Angelina Jolien kauneudella. Siinä vaihessa, kun huomaat seisovasi Helsingin kasinon lähittyvillä sijaitsevassa panttilainaamossa, isovaarin perintökello kädessä tai olet sijoittanut yhtäpaljon kuin tienaat kuukaudessa, rulettiin luvulle neljä, ihan vain sen takia, että teletappeja on neljä, on aika pysähtyä. Pelaaminen on kuin suola, vähän - hyvä, vähän enemmän - parempi, liikaa - kaikki pilalla.

Pienissä määrissä uhkapelit kuitenkin tuovat niitä jännityksen ja arjesta vapautumisen hetkiä. En tiedä mikä on sinun henkilökohtainen pakoreittisi arjesta, tai onko sinulla edes sellaista. Tiedän kuitenkin sen, että elämässä on tärkeää osata ladata omat akkunsa. Jos elämässä saa ladattua akkunsa, niin toisin kuin uhkapeleissä, elämässä voi jäädä voitolle.


Rakkaudesta adrenaliiniin.
BAR BAR BAR

TZ