Finlands Socialdemokratiska Parti

Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo
ja köyhän ihmisoikeuskin
on vain tyhjä lause tuo!

Työväen laulut raikaa ja punainen lippu nousee salkoon, kun on aika esitellä true colors of SDP. Jos Kokoomuksen kultaiset peruspilarit olivat aikoinaan ne tutut ja turvalliset koti, uskonto ja isänmaa, ovat Sosiaalidemokraattien vastaavat perupilarit Kela, kateus ja Koskenkorva. Perustamisvuodestaan 1899 asti SDP on yrittänyt katkaista työväestön kahleita ja vapauttaa heidän silinterihattuisten kapitalistisikojen ikeen alta. SDP on tiiviisti yhteistyössä Ay- liikkeiden ja varsinkin kattojärjestö SAK kanssa, joista virtaa niin henkistä kuin rahallista tukea SDP:lle.

Demarit ovat aina olleet Suomen suurin tai yksi suurimmista puolueista. Demareilla menee kuitenkin nyt huonosti. Heillä on vain kerran ollut vähemmän edustajia eduskunnassa kuin nyt ja sekin oli joskus 50 vuotta sitten. Tähän kun vielä lisätään penkin alle menneet viime kuntavaalit on SDP:llä ensi eduskuntavaaleissa painetta onnistuneeseen suoritukseen kuin viriilillä 16- vuotialla mopopojalla, hänen yrittäessään ensikertaa astua miesten maailmaan.

Sosiaalidemokraatit ovat valmiita tekemään ja lupaamaan melkein mitä tahansa päästäkseen takaisin hallitukseen. Oppositio on ollut SDP:lle yhtä helvettiä, kun suuria konkreettisia valituksen aiheita ei oikein ole hallitukselle ollut esittää. Tästä johtuen SDP:n edustajat ovat elehtineet kuin humalainen jääkiekkokannattaja, joka syynää pelin sijasta vain tuomarin virheitä. Yksittäiset piikittely yritykset ovat kohdistuneet suurimmäksi osaksi valtionvarainministerille ja ovat vaikuttaneet melkein jo säälittäviltä. Puheenvuorot ovat olleet kutakuinkin tasoa: "Oliko se mahdollisesti herra valtionvarainministeri, joka oli viime viikon istunnon ruokatauolla jättänyt kanttiinin miestenvessan vetämättä, ja jos se ei ollut herra valtionvarainministeri itse, niin kuka hallituksen edustajista se sitten mahtoi olla?"

Perinteinen SDP:n perusäänestäjä kuuluu suuriin ikäluokkiin ja on töissä Masa-Yardsin telakalla hitsarina. Hän on kova tekemään työtä, mutta kun kellokortti leimataan perjantaina, on seuraava pysäkki Alko ja sitä seuraava sitten poliisilaitos. SDP:n perusäänestäjällä on eläke TJ- kalenteri sekä ex- vaimo ja hän vihaa sydämestään Mikael Liliusta. SDP:n perustavanlaatuinen ongelma on nykyään se, että duunarin asemaa on parannettu jo tarpeeksi, hänen egomiekkansa on kasvanut palkkashekin kanssa ja sen kautta vasemmistopuolueiden kannatus tietysti laskenut samassa suhteessa. SDP on sen itsekkin tajunnut, että puolueen on uudistettava imagoaan, jos se haluaa vielä kerran nousta Arkadianmäen kukkulankuninkaaksi.

Yrityksen puutteesta demareita ei voi kuitenkaan syyttää. Työväen puolueen lisäksi uusi puoluesihteeri on nyt julistanut SDP:n myös rakkauden puolueeksi. Idean tähän puoluesihteeri sai kun hän ei enää jaksanut kuunnella vaimonsa juttuja Tanssii tähtien kanssa - ohjelmasta, vaan katsoi vanhoja Salatut elämät jaksoja nauhalta ja huomasi kuinka Ismo Laitela lesosti laittoi yhdessä jaksossa koko omaisuutensa ruletissa "punaiselle" koska punainen on rakkauden väri! Fiksuna yksilönä puoluesihteeri tajusi SDP:n logon myös olevan punainen, joten SDP:hän tietysti edustaa rakkautta. Voi kuinka omaperäistä. No, Ismo kuitenkin hävisi ja niin häviää myös SDP ensi vaaleissa, jos se ei löydä jotain konkreettista johon tarttua.


Seuraavaksi esitellään tämän seurakunnan suurimmat hämmentäjät ensi huhtikuussa:


Puolueen puheenjohtaja on Jutta "Bulldozer" Urpilainen. Jutta on mukava ja järkevä silloin kun hän nukkuu tai sukeltaa. Yritys kymmenen, toteutus nolla - sanonta kuvastaa häntä hyvin ja hän poseeraisi varmasti vaikka Ratto lehdessä, jos siitä vain olisi hyötyä SDP:lle.


Tylsä, tylsempi, Eero Heinäluoma. Virallinen, virallisempi, Eero Heinäluoma. 100% poliitikko joka pystyy puhumaan puolituntia sanomatta mitään. Joskus Eero innostuu ehdottamaan ihan järkeviäkin asioita. Joutui luopumaan puheenjohtajan paikasta 2008, mutta on silti SDP:n kantava voima.


Maria "Vittu mulla on ollu näitä nimiä ja miehiä" Guzenina-Richardson, entinen Lindell, omaa sukua Stieren on entinen MTV juontaja joka päätti ryhtyä poliitikoksi. Ettei kenellekkään tule paha mieli, en sano Mariasta enempää, mutta antaa kuvien puhua puolestani.


Mikael "Panomies" Jungner on entinen Ylen toimitusjohtaja, nykyinen puoluesihteeri. Jugner kirjoitti kirjan siitä kuinka kova jätkä hän oli nuorena, etenkin kaatamaan naisia. Olen saanut sisäpiiritietoa miten Jungner oikestaan sai kaadettua kaikki ne naiset. Hän käytti erästä iskurepliikkiä joka kuuluu näin: "Anteeksi neiti, tuoksuuko tämä liina mielestäsi kloroformille?"


Nyt on aika lopettaa tämä manifesti. Ensi kerralla syvennymme Suomen Keskusta puolueen ihmeelliseen ja mitä pettävämpään maailmaan.


auf Wiedersehen,


TZ

Samlingspartiet

Huhtikuussa 2011 järjestetään taas eduskuntavaalit, jolloin sinä ja minä valitsemme taas kuka notkuu ja kuka ei notku Arkadianmäen eduskuntatalon kahviossa. Täällä tuhansien lärvien ja järvien maassahan meillä on voimassa ns. D´Hondtin vaalijärjestelmä, nyt vähintään jokaisen lukion päättäneen kansankynttilän tulisi huutaa mielessään Bumbtsibumista tuttu ”Tiedetään, tiedetään!” Mutta jos näin ei tapahtunut, ei se mitään. Virkistääksemme alkoholin runtelemia muistisolujamme D`Hondtin vaalijärjestelmä on lyhyesti eräänlainen tapa listata ehdokkaat paremmuusjärjestykseen puolueiden sisällä ja sitten vertailla puolueita keskenään ja siten nähdä kenelle portit aukeavat ja kenelle eivät.

Me ihmiset unohdamme helposti sen faktan, että kallisarvoinen äänemme menee ehdokkaan lisäksi hänen puolueelleen. Siksi sillä on suurikin merkitys mitä puoluetta ehdokkaat edustavat ja tietenkin sillä mitä itse puolueet edustavat. Kaikille ei kuitenkaan ole selvää mitä puolueet oikeastaan edustavat. Tässä aion nyt esitellä teille bästa tittare Suomen eri puolueet, ennustaa ensi eduskuntavaalien tuloksen ja paljastaa mitä puoluetta ajattelin itse äänestää ja ennenkaikkea miksi. Esittelen ensin isojen puolueiden todellisen luonteen, yksi kerrallaan. Viimeisessä tekstissä esitellään kaikki pienemmät puolueet ja paljastetaan mihin allekirjoittaneen ääni luultavasti menee. Nyt ensimmäiseksi esitellään galluppeja suvereenisti viimeaikoina hallinnut Kokoomus puolue.


Kansallinen Kokoomus on oikeistopuolue, jonka kolme perusjalkaa ovat koti, uskonto ja isänmaa. Tämä äskeinen tieto on kuitenkin kotoisin jostain VHS kasettien kulta-ajalta. Nykyään Kokoomuksen peruspilarit ovat pikemminkin puhelinäiti ja -isä, homoavioliitot ja Nato. Kokoomus tietää ettei porvari oikesti nuku huonosti, vaan tässä maailmassa money talks. Kokoomuksen idea onkin saada markkinamekanismit jylläämän mahdollisimman hyvin. Tietysti välillä siinä köyhät joutuisivat vähän kyykkäilemään, mutta finaalipeleissä rikkailla menisi niin superhyvin, että köyhilläkin menisi hyvin ja sehän on kiva juttu se.

Kotisivuillaan Kokoomus kertoo olevansa kaikenlaista hienoa isänmaallisesta Suomen hengellisen pääoman säilyttäjään jne, tämähän on tietenkin silkkaa laskettelua ja tosiasiassa Kokoomus on viimeaikoina ollut enemmänkin yleisen mielipiteen seuraaja kuin minkään aatteen tai periaatteen takana seisoja. Tästä hyvänä esimerkkinä puolueen myönteinen linja homoavioliittoihin, vaikka minun on vaikea uskoa, että enemmistö Kokoomuksen kannattajista soutaisi samaan suuntaan. Kokoomus yrittääkin pitää kiinni suurimman puolueen paikastaan kuin mummo alennuksessa olevasta Juhla Mokka paketista ja siinä onkin munattomuuden syy.

Kokoomuksen perusäänestäjä on vakituisessa työsuhtessa oleva kaupungissa omistusasunnossa asuva 28- vuotias mies joka harrastaa golfia ja uneksii uudesta BMW merkkisestä autosta. Hän on valmis perustamaan perheen kunhan bisneksiltään kerkeää kotiin kuksimaan. Kuitenkaan vain perusäänestäjien äänet eivät riitä Kokoomukselle, jotta he saisivat itselleen sen korkeimman pallin. Uskon, että Kokoomus tulee menettämään osan kannattajistaa Perussuomalaisille ja Keskustalle arvokysymyksien ansiosta. Uskon kuitenkin, että Kokoomus pääsee aloittamaan seuraavat hallitusneuvottelut, jos se ei ala leikkimään Suomen jalkapallo maajoukkuetta ja saa pidettyä koko pakkansa kasassa siihen kultaiseen pillin vihellykseen saakka.


Seuraavaksi esitellän lyhyesti Kokoomuksen avainpelaajat ensi eduskuntavaaleissa:


Kokoomuksen ykköshyökkääjä on Jyrki ”kilttipoika” Katainen. Hän on valtiovarainministerimme ja puolueen puheenjohtaja. Jyrki suuttuu vain, jos joku epäilee, ettei hän ole yrittäyt parastaan tai ajatellut kansan parasta. Katainen on asteikolla munaton - big o'hones suurinpiirtein Lance Amstrong.


Myös ulkoministerimme Alexander ”hymyilen vaikka taloni palaisi” Stubb asettuu ensimmäistä kertaa ehdolle eduskuntavaaleihin. Tämä entinen europarlamentaarikko liittäisi luultavasti vaimonsakin Natoon, jos se olisi mahdollista ja ottaisi avosylin kaikki maailman maat EU:hun mukaan, koska se on vaan niin jees juttu!


Kokoomuksen badboy on puolustusministeri Jyri Häkämies. Venäjä, Venäjä ja Venäjä puheenvuoro todistaa, että Häkämiehellä on jopa enemmän pokkaa kuin Riki Sorsalla sitä kuuluisaa nokkaa ja se on jotain se. Lehtien rivien välistä voi lukea, että Kokoomuksessa ryhmäkuri pitää tai muuten voi tulla häkämyrkytys.


Muita Kokoomuksen tunnettuja poliitikkoja ovat Ben ”Suomen sympaattisin juutalainen” Zyskowiz ja Kimmo ”oho, taisin nukahtaa rattiin” Sasi. Nyt tunnen feministien aiheuttaman suuren paineen, tässä tekstissä ei ole mainittu vielä yhdenkään naisen nimeä. Nyt olisi kaivettava jostain tähän jokin tunnettu kokoomuksen naispoliitikko. Leena Harkimo ei tähän käy, koska hänet tunnetaan vain ex-miehensä kautta, mutta onneksi muistan Virkkusen Hennan olevan opetusministeri. Huh huh. Nyt on tasapuolisesti kaikilla taas hyvä mieli. Kokoomuksesta löytyy myös liuta muita melkein tunnettuja edustajia mutta näillä mennään. Kuinka pitkälle, sen näkee ensi huhtikuussa.


Sauli ”ehkä asetun, ehkä en” Niinistöä ei nyt tässä lopussa enää mainita, koska hän ei asetu ehdolle ainakaan 2011 eduskuntavaaleissa.


Nyt voit mielessäsi mietiskellä onko Kokoomus sinun puolueesi vai jäätkö odottamaan seuraavaksi tulevaa Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen esittelyä.


To be continued...

TZ

Straight or Gay who the fuck cares?

Kirkko ja homot tai homot ja kirkko, aivan kumminpäin asian kääntää syntyy itkua, parkua ja vilkkautta eroakirkosta.fi sivulla. Suomen luterilainen kirkko on nyt tilantessa, josta meitä RUK:ssa varoitettiin. Eteenpäin ei oikein pääse, perääntyäkkään ei voi, mutta ristituleenkaan ei oikein saisi jäädä makaamaan. Tämän ”homo” kysymyksen kanssa valtionkirkkomme on rehdisti sanottuna kusessa, niin kusessa ettei auta enää, kuin mennä kotiin vaihtamaan kuivat housut alle.

Tiistaina 12.10 tuli TV2:lta homoilta, jossa studiossa olivat edustettuina vähemmistöseksuaaleja ja heidän oikeuksiensa puolustajia sekä vastapuolella hieman tiukkapipoisemmin papanaluukkujuttuihin suhtautuvat. Studiossa väiteltiin monestakin eri aiheesta, mutta aion nyt käsitellä vain ja ainoastaa ++ ja -- parien oikeutta saada liitolleen papin aamen eli ns. sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Lesbo- ja homoseksuaalit olivat kauan Suomessa laittomuus. Viimeinen ilomenninkäinen tuomittiin meillä vankilaan 1971. Anno Domini 1981 homous pääsi eroon sairausmäärityksestään ja vihdoin täälläkin kaappien ovet alkoivat paukkua. Siitä lähtien on täällä kylmässä ja konservatiivisessa pohjolassakin vuosi vuodelta parannettu tämänkin marginaalin asemaa. Nykyään gaypareilla ja normipareilla on samat juriidiset oikeudet lukuunottamatta mukuloiden adoptio-oikeutta ja oikeutta samaan sukunimeen. Ei kuitenkaan mene aikaakaan, kun tämä viimeinen eriarvoisuuden linnakekin saadaan murrettua.

Lain edessä homot siis ovat saaneet tai tulevat saamaan saman aseman kuin heterot. Nyt oikosulut haluaisivat myös astella kirkon alttarille Richard Wagnerin säveltämän häämarssin tahtiin ja saada naimalupa myös vähän korkeimmalta taholta kuin Tarja Haloselta. Tässä on kuitenkin ongelma. Vanhentunut ja parkkiintunut kirkkomme ei annakkaan banaanipoikien ja leppäkerttujen nuoleskella alttarilla pyhän liiton merkiksi. Ainakaan vielä.

Kirkolle ongelmaksi muodostuu se, että Raamatussa kielletään jyrkästi usessa kohdassa kaikenmaailman vastakkaisen sukupuolen kanssa vetelehtiminen ja vehtailu. Raamattu on kirkon ylin auktoriteetti, jota sen pitäisi yrittää noudattaa parhaansa mukaan. Hyväksyäkseen klaavapuolen avioliittojen siunaaminen kirkon olisi siis nieltävä ylin auktoriteettinsa. Kirkon ei kuitenkaan kannata lähteä sotimaan tuulivoimaloita vastaan, koska vanhakansakin jo tiesi, ettei läikkyneen viinan perään kannata itkeä. Kirkko on tämän sodan hävinnyt jo.

Tämä kirkon ja tasa-arvon nimissä tulevien uudistusten välinen ratkaisutaistelu käytiin jo 1986, jolloin Kollaa ei kestänyt. Kirkko hyväksyi naispappeuden suuren ulkoisen painostuksen alaisena 4. kerran kun se tuotiin kirkolliskokoukseen. Vieläkin monelle uskovaiselle syntyy ongelmia naispappeudesta, koska sekin on selvästi Raamatun sanaa vastaan. Nyt valtionkirkkomme sai huomata, että se joka valssiin ryhtyy, se tanssiparinsa myös kestäköön. Suurin osa muista kirkoista kuitenkin seisoo näissä asioissa vielä asemissaan, kuin suomalainen sotilas Talvisodassa. Esimerkiksi katolisen ja ev.lut kirkon suuri erohan on siinä, että katolisella kirkolla on huomattavasti enemmän munaa. Katolinen kirkko ei tanssi yhteiskunnan tai yleisen mielipiteen säkkipillin mukaan.

Viimepäivinä kirkko on menettänyt jo parikymmentätuhatta jäsentään. Ihmiset alkoivat äänestää jaloillaan, Ylen homoillan jälkeen, kun he tajusivat, ettei Jumala alunperin taida oikein tykätäkkään perämiehen hommista. Ihmiset suivantuivat varsinkin Päivi Räsäsen kommenteista. Taas olen hyvin yllättynyt miten suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset alkavat julkisesti ja yksityisesti järjestämään noitavainoja ja samalla potkimaan sananvapauden pylvästä jonka varaan yhteiskuntamme on rakennettu, kun toinen suomalainen ihminen sanoo mielipiteensä yksityishenkilönä televisiossa. Toivoisin, että nämä ihmiset huomaisivat oman tekopyhyytensä ja ymmärtäisivät edes pikkuriikkisen hävetä.

Kirkolla on nyt kaksi vaihtoehtoa joko uusiutua tai kuolla pois. Kirkko voi jatkaa maallistumisen linjaansa ja hyväksyä kaiken mitä uskovaisten ja ei uskovaisten muodostaman kansan mielipide sanoo. Vuosikymmenten saatossa hinta tulee kuitenkin olemaan kallis. Ensin lähtevät aktiiviset uskovaiset, joille Jumalan sana on tärkeä. Se johtaa siihen, kuten Ruotsissa, että kirkosta tulee suuri sirkus ja ev.lut papeista sen sirkuksen klovneja. Pikkuhiljaa vuosien saatossa loputkin tasamaan tallaajat eroavat valtionkirkostamme ja luterilaisten urkujen musiikki lakkaa.

Toinen ja parempi vaihtoehto, joka tuskin kuitenkaan tule tapahtumaan, olisi että kirkko erotettaisiin valtiosta. Sen jälkeen kirkko tekisi niinkuin pelimies yökerhossa. Pieni pieru paljastaa kuka on oikeasti kiinnostunut ja kuka vaan sattuu tanssimaan vieressä. Jos kirkko kasvattaisi itselleen munat takaisin ja seisoisi selkä suorana se ehkä menettäisi osan jäsenistään, mutta ei niitä aktiivisia uskovaisia, jotka perustavat uskonsa Raamatun sanaan ja moraaliin eli juuri siihen mihin se pitäisi luterilaisessa uskossa perustua.

Tähän loppuun on pakko lisätä, että toivon ettei kukaan käsittänyt tämän tekstin olevan homovastainen, tasa-arvohan on hieno asia. Mielestäni Suomessa on kuitenkin oikeus myös ennenkaikkea uskonnonvapauteen ja sananvapauteen. Jätin tahallani pohdiskelematta sitä mitäköhän kaikkea me ihmiset vielä tasa-arvon nimessä ajamme läpi ja milloin tulee se raja vastaan ettei se leikki ole ihan aikuisten oikeasti enää kivaa. Syy siihen etten tässä asiassa uskalla käyttää oikeuttani sananvapauteen, on koska osa ääri ”suvaitsevaisista” ihmisistä voisi pahoittaa hyvin pahasti mielensä. Kiitos ja anteeksi.


Tässä nuori ja viaton TZ mietiskelee etteikö suvaitsevaisuuden pitäisi olla sitä, että kunnioittaa kaikkien mielipidettä. Ai kuinka naivi silloin olinkaan.

Andra graden - Hanken - Handelsbanken

Ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu aka Svenska Handelshögskolan alias Hanken eli koulu jota käyn, on olemassa salainen Katekismus joka paljastetaan vain Hankenin oppilaille. Aion kuitenkin tässä ja nyt paljastaa tämän vuosikymmeniä vanhan papyruskäärön sisältämät kymmenen käskyä. Käskyt sisältävät ohjenuoria oikeaoppiseen elämiseen Hankenin oppilaana ja ovat esim. avuksi meille landelta tulleille, kuinka cool sitä oikein pitääkään olla.

1. Vain taakse- tai sivullekammattu tukka käy. Älä pidä muita kampauksia.

2. Älä missään tapauksessa pidä pikeepaidan kauluksia alhalla.

3. Pyhitä Henri Lloyd.

4. Kunnioita rahaa ja niitä kenellä sitä on.

5. Älä kaveeraa teekkareiden kanssa, koska he tulevat tienaamaan sinua enemmän.

6. Älä ole nolo, vaan käytä aina purjehduskenkiä.

7. Älä hyväksy sitä faktaa, että suomenkielinen kauppakorkeakoulu on parempi.

8. Älä pidä muita harrastuksia kuin tennis, golf ja purjehdus.

9. Älä tavoittele julkisen sektorin työpaikkaa. Ne ovat kommunisteille.

10. Älä missään nimessä kyseenalaista Björn Wahlroossia.


Tässä keskellä on oiva esimerkki henkilöstä joka ei edes kuse Hankenin suuntaan.

Arkadianmäen Gordon Gekko

Likinäköisyys ei millään tavalla ole yhteiskuntamme kannalta mikään suuri ongelma. Se ettei pysty tuijottamaan siristämätta silmiään R-kioskissa ylimmälle lehtihyllylle ei tee ihmisestä yhtään huonompaa. Likinäköisyys on helposti hoidettavissa, pelkkä optikolla käynti ja saat ihka omat Arvi Lindit. Toisin kuin likinäköisyys, lyhytnäköisyys on ongelma. Osalle ihmisistä lyhytnäköisyys on jumittunut mieleen yhtä syvälle kuin Chileläinen kaivosmies. Lyhytnäköisyys kipusi komentokoppaani, kun eksyin suomalaiselle adressit.com sivulle, jossa kansankynttilät voivat perustaa adresseja, jotta muut kansankynttilät voivat sitten vapaasti liittyä puoltamaan niitä.

Suomella on pitkä historia adressien kirjoittamisessa. Armon vuonna 1899 Suomen kansa yritti toimittaa Nikolai II yli viidensadantuhannen nimen adressin Helmikuun manifestia vastaan. Nikolaita tietysti asia kiinnosti kuin sota Muhammed Alia eikä hän ikinä ottanut adressia vastaan. Suurin osa adressit.com sivulla olevista adresseista on joko läpällä, kännissä tai kännissä ja läpällä perustettuja, ”Mäntsälän spurguille lisää keittorahaa” tai naiivien kukkahattutätien perustamia ”Maailmaan ikuinen rauha!” tyyppisiä adresseja. Niinkuin mukavia poliiseja tietysti myös pari aivan järkevää adressia on eksynyt joukkoon. Kaikkihan tietävät, että ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Sama pätee adresseihin, ei se ole tyhmä joka perustaa vaan se joka allekirjoittaa. Suurimmalla osalla älyttömimmistä adresseista on onneksi kuitenkin allekirjoittajia kuin superpesispeleissä katsojia eli säälittävän vähän.

Yksi adressi iski kuitenkin silmääni kuin Tysoni Miken oikea suora. Tämä adressi oli saanut 30 tuhatta allekirjoitusta päivässä ja tällähetkellä en uskalla edes veikata kuinka moni pikku tai vähän isompikin vesseli on käynyt tämän adressin allekirjoittamassa. Tämä adressi sai lyhytnäköisyysanturini piippaamaan lujempaa kuin säteilymittarit Tsernobylissä 1986. Adressin otsikko menee näin: ”Protesti KANSANEDUSTAJIEN 8,1% Palkankorotusta vastaan!” Otsikko oikeastaan kertoo kaiken olellisen adressista eli perustajan ja yli 30 tuhannen muun mielestä on kohtuutonta nostaa kansanedustajien palkkoja.

Kansanedustajat nämä kaksisataa veronmaksajienverta imevää alkueläintä haluaa siis muiden veronmaksajien kustantamien luontaisetujen ja jo entuudestaan normaaliduunaria korkeampiin palkkoihinsa korotuksen. Nyt siis kaikki barrikaadeille estämään tämä ahneuden huipentuma, tässä kyllä nyt tarvittaan vähintään koko Suomen kattava yleislakko, että saadaan rötösherrat kuriin. Nopeasti mietittynä niin ratkaisuhan on selvä, kynä käteen ja nimi paperiin.

Adressin yhteydessä olevassa keskustelussa on paljon kommentteja, jossa ihmiset raivonvallassa kommentoivat, että kansanedustajilla on jo tarpeeksi korkeat palkkiot. Ihmetellään miten he kehtaavat nostaa palkkojaan nyt kun karsitaan julkisia menoja ja osalle ongelma on itse ajatuksessa, että joku Suomessa kehtaa nostaa omaa palkkaansa. Suurimmaksi ongelmaksi näyttää kuitenkin muodostuvan se, etteivät kansanedustajat kirjoittajien mielestä ansaitse palkankorotuksia. Osaahan 3-vuotias nenäpaviaanikin luultavasti painaa "jaa" "ei" "tyhjä" nappuloita ja muutenkin he ovat tehneet kaiken päin helvettiä kun Kelasta tulee niin vähän, vaikka verot ovat niin korkeat.

On olemassa tiettyjä argumenttejä sen puolesta, että kansanedustajilla ja varsinkin ministereillä tulisi olla vähintäänkin kunnolliset palkkiot. Yksi argumentti on tietysti se, että mitä enemmän päättäjät tienaavat sitä vaikeampi heidän päätöksiinsä on vaikuttaa. Täysin persaukinen tuomari ottaa helpommin lahjuksia. Toinen argumentti joka juontaa juurensa baarien portsareista kuuluu, jos maksat pähkinöillä saat apinoita. He joiden mielestä Arkaadianmäen häirikköluokkalaisten palkkoja ei pitäisi nostaa, tulisi muistaa että suurin osa heistä saisi yksityisellä puolella enemmän palkkaa kuin mitä he saavat nyt. Jokaisen kannattaisi miettiä mitä summia esim. 25 vuotta työtä lääkärinä tai asianajajana tehnyt yleensä lukee palkkasekistään. Tässä vaikka pieni ajatusleikki. Nokialla ja valtiolla on suurinpiirtein yhtäpäljon työntekijöitä ja suurinpiirtein samoissa sarjoissa painivat liikevaihdot, mutta Suomen pääministeri saa korvausta vaivastaan vain noin parisataatuhatta denaaria vuodessa, kun Nokian uusi Tony Soprano saa vastaavasti epäilyjen mukaan jopa 10 miljoonaa. En tarkoita, että pääministerin tulisi saada samaa palkkaa kuin suurten yritysjohtajien, mutta heidän pitäisi painia edes samassa sarjassa. Vai onko Suomen valtion johtaminen jotenkin niinpaljon helpompaa.

Niinkuin jo mainitsin suurimmalle osalle kansanedustajista pätee tämä, että he saisivat luultavasti yksityisellä puolella enemmän palkkaa. Yksityisellä puolella heidän ei myöskään tarvitsisi pelätä, että heidän pihassa olevia lautakasoja tultaisiin tutkimaan, he pystyisivät rauhassa vaikka virtsaamaan lauantai-iltana puistoon ilman, että kuva löytyisi Seiskasta tai halutessaan he voisivat muutenkin yksityiselämässään hölmöillä ihan niinkuin me muut. Mielestäni yksityisyyden menetyksestäkin tulisi palkita edes jollain tasolla. Meidän täytyy myös miettiä kysymystä haluammeko Suomeen hyviä kansanedustajia vai yritysjohtajia. Vastaushan on ilmiselvä, me haluamme Suomeen hyviä yritysjohtajia sekä hyviä kansanedustajia/ministereitä.

Edustajien palkankorotuksiin menee kuitenkin vain niin pieni siivu valtion kassasta, että sillä saisi juuri ja juuri uuteen musiikkitaloon pari flyygeliä ja tusina erillaista torvea, joten mielestäni korotus on kohtuullinen jos on olemassa edes teoreettinen mahdollisuus, että kansanedustajiksi hakevien ja sitäkautta itse edustajien taso kohentuisi. Olisi kuitenkin aihellista palkankorotusten kyljessä vaatia säädös, että kansanedustajamme eivät saisi ottaa muita vastuutehtäviä, jotta he olisivat täyspäiväisesti tekemässä sitä mistä heille maksetaan eli edustamassa meitä. On vaikea keskittyä edustajanhommiin, jos on 88 eri yhdistyksen hallituksessa jne.

No koko jutun pointti pistaasipähkinässä. Ei siis kannata olla lyhytnäköinen, eli älkää ajatelko tunteella vaan aivoilla. Sekä muistakaa se, että juuri teidän joiden mielestä kansanedustajamme ovat huonoja ja he eivät ansaitse palkankorotuksia tulisi kannattaa näitä korotuksia, jotta yhä useampi kovanluokan petsaaja olisi kiinnostunut kansanedustajan työstä. Eihän se tietysti niinkään ole, että kansanedustajat rahantakia hakevat eduskuntaan, mutta hyvintienaavan johtajan tai yrityskonsultin ei pitäisi joutua puolittamaan palkkaansa jos hän haluaisi ryhtyä edutamaan kansaamme ja tekemään meidän kaikkien kannalta tärkeitä päätöksiä. En kuitenkaan ole niin naiivi, että uskoisin itkemisen loppuvan vaikka saisimme Suomen 200 parhaiten soveltuvaa henkilöä istumaan Eliel Saarisen suunnittelemaan eduskuntataloomme. Sellaista mahdollisuutta kun vain ei ole, että meillä suomalaisilla olisi edes hetken kaikki hyvin. Saatikka vaikka olisi, että uskaltaisimme nauttia siitä.

TZ,


Lukiessani tänään iltapäivälehtiä minulle selvisi vihdoin ja viimein kuka on legendaarisen Kummelin panomies sketsin esikuvana. Sehän on selvästi nuori Mikael Jungner, ainakin hänen kalajuttujensa perusteella.

Maassa maan tavalla - I vårt land på deras sätt

Men int kan väl ruotsalainen ha de huonosti, i Sverige är ju kaikki niin underbart! Ruotsalaiset nämä meidän rakkaat naapurit, jotka ovat yleensä kaikessa parempia kuin me suomalaiset. Jääkiekossa voitimme kerran ruotsalaiset, niitä kertoja kun "hän jota en halua mainita" Sundin ja "mr. omistan maailman rumimpia kenkiä tekevän yhtiön" Forsberg upottivat Suomen kuin jäävuori Titanicin, emme muistele. Silja Linellä ja Ayia Napassa ruotsalaiset miehet vievät baarista kaikki meidän naiset. Syy tähän on se, että ruotsalainen mies on lipevämpi, herkempi, paremmin pukeutunut ja ennenkaikkea selvempi. Siihen että suomalainen mies juo itsensä komeaksi tarvitaan vähintää "pari liikaa", Håkan kavereineen taas juttelee sujuvasti naisille jo parin folkölin jälkeen. No ei auta Suomipoikaa itku markkinoilla.

Kolmen kruunun lipulle tervehdystä tekevät ovat myös paljon suvaitsevaisempia, kuin me suomalaiset. Ruotsissa ei gay pride kulkueissa ruiskutella pippurisumuttimilla, vaan kaikki liittyvät iloiseen sateenkaari letkajenkkaan. Konservatiivi on Ruotsissa kirosana, tasa-arvo taas synonyymi hyvälle. Juhannussalkojen luvatussa maassa on esimerkiksi yksi täysin avoimesti samasta sukupuolesta kiksinsä saava naispiispa. Lesbopiispaa emme ole Suomeen vielä onnistuneet saamaan, mutta saatiinpahan vihdoinkin ensimmäinen naispiispa tänne takapajulaankin, joka on helvetin hieno juttu niille, jotka liputtavat tasa-arvon nimeen ja eivät kuulu kirkkoon tai muutenvain ovat käsittäneet Raamatun ohjekirjaksi, josta voi repiä epämiellyttäviä sivuja pois tai johon voi lisäillä vähän valtaväestöä miellyttävämpää materiaalia, jos huvittaa. Ihmettelen minkätakia kirkko luopuu arvomaailmastaan ja selkärangastaan ja ei kuuntele niitä, jotka käyvät kirkossa muutenkin, kuin häissä ja hautajaisissa, vaan kansan yleistä mielipidettä. Olisi ehkä aika erotta kirkko valtiosta, jotta kirkkomme pelastuisi itseltään, koska kuten kaikki tiedämme vain kuolleet kalat uivat pelkästään myötävirtaan.

Ja sitten takaisin länsinaapuriin. Faktahan on se, että kuten Ilkka Kanervalla myös Ruotsilla meni joskus hyvin, mutta ei mene enää. Ruotsin idyllinen yhteiskunta on rapistunut, mutta mihin. Eilisissä vaaleissa Ruotsindemokraatit saivat tarvittavat yli viisi prosenttia äänistä, jotta pääsivät ajelemaan ilmaisilla takseilla muiden isompien poikien kanssa. Suomessa Ruotsindemokraatteja kuvattaisiin isänmaallisiksi, Ruotsissa taas heitä kuvataan rasisteiksi. Tässä on outo ristiriita, koska jos on oikeasti suvaitsevainen pitäisi olla suvaistsevainen myös niitä kohtaa, jotka ovat valinneet olla olematta suvaitsevaisia. Suvaitsevaisuus on kuitenkin pohjimmiltaan erittäin hieno asia. Se että, me suomalaiset osaamme vielä ajaa omaa etuamme, on vielä hienompi. Ruotsalaiset ottivat aikanaan maahansa suurenmäärän maahanmuuttajia tekemään paskaduunejaan. Eivät he suvaisevaisuudesta maahanmuuttajia alunperin toivottaneet tervetulleiksi, vaan kyllä katse oli alunperin omassa navassa. Pikkukaupungin Victoriaa ja perus Danielia, kun ei vessojen siivoaminen enää kiinnostanut, mutta jonkun oli nekin hommat tehtävä.

Kun 30 asteen pakkasessa virtsaa käsilleen se lämmittää hetken. Nyt ruotsalaiset ovat menettämässä identiteettiään suvaitsevaisuuteensa. Ei sianlihaa kouluruokaan, ei virsiä kevätjuhlassa, uimalavuorot Saudia-Arabian kulttuurin pillin mukaan jne. Jos Ruotsissa poliitikko puhuu maahanmuuttajien sopeutumisongelmasta ja lisääntyneestä katuväkivallasta samassa lausessa. Hän on rasisti. Jos joku ruotsalainen kehtaa ääneen miettiä, miksi ruotsalaiset eivät aja enää niiden etua, jotka aikanaan rakensivat heidän yhteiskuntansa. Arvasit oikein, hän on rasisti. Jos joku siellä ottaa puheeksi maahanmuuton rajoittamisen, niin hän on natsi, rasisti, mulkku, tuplarasisti, sika, fasisti ja barbaari.

Asiaa ei nyt pidä käsittää tahalleen väärin, vaikka mielesi kuinka tekisi. Ei, en ole sitämieltä että, erillaisuus on perseestä tai suvaitsevaisuudessa olisi jotain vikaa. Uskon, että suomalaiset ovat yksi maailman rehellisimmistä kansoista, mutta lukitsen silti ruosteisen rakkauden pakettiautoni ovet, jos sen sisällä on jotain arvokasta, kun käyn kaupassa metsästämässä -30% lappuja einestuotteista. Jos et ymmärtänyt tämän vertauksen yhteyttä suvaistevaisuuteen. Ei se mitään. Yritetään uudestaan. Vaikka olet suvaitsevainen ihminen, se ei tarkoita sitä, että kun yllätät murtovarkaan kodistasi keität hänelle kahvit, koska hänkin tienaa tässä vain elantoaan ja hyväksyt sen erillaisuuden, etteivät kaikki jaksa tehdä laillista duunia. Pointti on siis, että kaikella on yleensä rajansa. Niin rehellisyyteen luottamisella kuin suvaitsevaisuudellakin.

Adolf Arwisson ja herra Snellman(ei Pietarsaaresta)lausuivat aikanaan näin: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia." Mielestäni voimme kyllä avosylin toivottaa tervetulleeksi tänne kaikki, jotka haluavat olla juuri näitä suomalaisia. Mutta meidän tulee ottaa Ruotsista opiksemme, että pelin nimi tulee olla se, että meillä suomalaisilla on oma kulttuurimme ja jos joku ei halua mukautua siihen, ei hänen välttämättä tarvitse tulla tänne. Toivon ainakin, että täällä soi jatkossakin Suvivirsi kesäloman merkiksi ja yleisiin saunoihin ei laiteta uimapuku pakkoa sen takia, että kylässä on yksi jonka kulttuuri kieltää alastomuuden, jos joku nyt ymmärtää mitä haen takaa.



Kiitos ja kumarrus sekä tasa-arvon takia vielä niiaus,

TZ



Netti on täynnä suosittuja kuvablogeja, jossa esitellään merkityksettömiä kuvia kaikesta mitä bloggaajan elämässä tapahtuu. Nyt tämäkin on hetken sellainen. Tässä kuvassa näkyy miten perisuomalaiseen tapaan miehet ottavat toisistaan mittaa tihkusateessa juhannusaattona.

Upseeri ja "Herrasmies"

Taas on liian pitkä aika vierähtänyt täällä maailmassamme, jossa pahakin saa joskus palkkaa ja totuus on usein tarua ihmellisempää, siitä että olen viimeksi käynyt kirjoittamassa puumerkkini tänne nykyajan Forum Romanumille. Alan pikkuhiljaa tuntemaan itseni tämän blogin suhteen Yhdistyneiksi kansakunniksi, kun saan asioita tapahtumaan niin hitaasti. Joskus lyhyessä ajassa kuitenkin tapahtuu paljon ja joskus aika taas seisoo kuin sekakäyttäjän silmät. Tälläkertaa elämässäni on käynnissä vaihe, jossa tapahtuu paljon ja nopeasti kuten The Departed elokuvan loppuhuipennuksessa. Ensinnäkin pääsin pois armeijasta joka jo sinällään on kuin Kiinalainen uusivuosi, löysin opiskelupaikkani purjehduskenkien, Lacoste- pikeepaitojen sekä sivullekammattujen tukkien luvatusta maasta eli ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenista. Muutenkin henkilökohtainen fastlane pitää huolen siitä, että stressihormoonit pysyvät veressä jatkossakin. Tarkoitus olisi muuttaa omaan asuntoonkin heti kun saan tarjouksen jostain missä kuukauden odotetuin kirje ei tule Kelasta.

Tälläkertaa en jaksa avautua siitä miten meillä on Suomessa nyt nainen presidenttinä sekä pääministerinä ja että se kertoo siitä kuinka 20- vuoden päästä me miehet ollaan kusessa ja vinkumassa mieskiintiöitä yhtiöiden hallituksiin. Tai siitä kuinka siistiä olisi olla Mattiesko Hytönen, ei sen takia että saisi näyttää 50-vuotiaalta miespuoliselta Angelina Jolielta, vaan sen takia että, saisi vittuilla ihmisille julkisesti ja saisi siitä vielä palkkaakin. Tälläkertaa tyydyn kuitenkin vain avaamaan teille suomalaisen varumiespalveluksen hyvät, pahat ja minä. Osa teistä viekkaamman sukupuolen edustajista, joiden naama muuttu prätkähiirien Lalli Leipäjuustoksi kuullessanne ihmisten puhuvan inttijuttuja, voitte ihan hyvin lopettaa lukemisen nyt ja esimerkiksi soittaa poikaystävällenne, että uudessa Cosmossa on 69 uutta eri seksikikkaa. Uskon että hän on kiinnostunut asiasta.

Vuosi nuoruudestani, jonka vietin monen ikätoverin rinnalla suorittamassa velvollisuuttani edesmenneiden sukupolvien työlle, sille että saamme juoda pillimehumme levollisin mielin, ei ehkä ollut, mutta ainakin tuntui välillä hyvinkin turhauttavalta. Heti tähän alkuun on kuitenkin pakko kertoa koko 362 päivän paras muisto:
"No kaikki alko siitä ku me oltiin siellä Haminassa vai oliks se Pahkajärvellä, no ihan sama. Oli ainaki joku 35 astetta pakkasta ja kova itätuuli vielä kovensi sitä purevuutta. Mulla oli lainassa UO Sörlsselsonin Nocando hanskat kun olin unohtanut omani viime lomilla baarin narikkaan. No ite tarinaan. Olin ollu joku 6 -8 tuntia yksin poterossa ilman ruokaa kun AU Stiga ja AU Pulkka nukahtivat kiertovartioon ja mulla oli kauhea nälkä. Hätä ei lue lakia joten söin yhen laatikon ITKK panoksia, 2kpl Kes:iä, VV2000:sen, RUK puukkoni, kranaattipistoolin, 3kpl MP5 lipasta..."

Asian laitahan on nyt niin, että jokaisella armeijan suorittaneella miehen puolikkalla on omat inttitarinansa, joita voi kännipäissään kertoa toisille miehille, jotta he taas voivat kertoa omansa. Olin myös tähän lukuun alunperin kirjoittanut joitain omia muistojani, mutta sitten enkeli Gabriel tuli uneeni ja kertoi minulle, että minun on kumitettava ne pois, koska ketään ei kiinnosta! Aivan, inttimuistoja ei oikesti kerrota toisille, vaan itselleen muistellakseen kuinka those were the days. Tästä päästäänkin käsittelemään armeijan hyviä puolia.

Harvoin on miehellä toista aikakautta josta jäisi yhtäpaljon muistoja, kuin varusmiespalvelus. Vaikka harva sitä myöntää, niin melkein jokainen tulee jossain elämänsä vaiheessa katsomaan horisonttiin pienenpieni kyynel silmäkulmassa ja kaipaamaan siitä jumalanhylkäämästä paikasta edes jotain. Toinen kurkkusalaattien hyvistä puolista on siellä tutustuneissa ihmisissä. Kuten Matti ja Mervi eivät välttämättä tule ikinä palaamaan yhteen ei kaikkia aseveljiään tule enää ikinä tapaamaan, mutta osan tulee ja loput elävät muistoissa kuin bakteerit viikko sitten avatussa mikropitsassa. Kun ihmisille laitetaan samat vaatteet päälle niin ei ole väliä ostatko vaatteesi siviilissä Prismasta, Stuntmanistä, Turnin pointista vai Helsinki10stä, näin ihmiset tulevat yllättävän hyvin keskenään toimeen. Toisaalta senkin huomaa nopeasti kuka pelaa vajalla pakalla ja kuka on niin tyhmä, että voisi harkita jopa BB:hen osallistumista. Kolmas ja hienoin asia mitä SA-INT tarjoaa on tietenki "ohi on", maagiset viisi kirjainta jotka saavat nuoren miehen hymyilemään leveämmin, jopa kuin kirjainyhdistelmä "viina".

Kritiikki on voittajan aamiainen. Siksi tasapuolisuuden nimissä on myös kerrottava firman huonoistapuolista. Ensinnäkin koko varusmiespalvelus on osalle turhan pitkä. Ei kaikille ehkä ajallisesti, jos ajatellaan 180 päivän lottovoittajia, mutta kun esimerkiksi on viikkoja jolloin ei tehdä mitään järkevää olisi ehkä parempi päästää nuoret miehet opiskelemaan, tekemään työtä sekä lapsia, jotta saataisiin lisää veroja ja vesseleitä heilumaan RK 95 kädessä.
Tämäkin on asia johon tarvittaisiin vähintää jokin vähemmistöseksuaalisuuteen kohdistuva viharikos, että maamme ylinpiä päättäjiä jaksaisi kiinnostaa. No se siitä. Eräs suuri epäkohta armeijassa ovat kapiaiset. Sana kapiaiset muistuttaa paljon sanaa paskiaiset ja ihan syystä. Normaalissa yhtiössä aivan täysin läpeensä mulkku ihminen harvoin pääsee johtotehtäviin toisin on paikassa, johon hakeutuvat töihin ihmiset jotka eivät pärjää, kun heille voidaa sanoa vastaan tai heidän pitää osata perustella päätöksensä. Komppanian päällikkö on kuin jalkapallotuomari, kyseenalaistamis ja valittamisvaihtoehtoja on tasan kaksi ja nekin ovat suck ja swallow. Poikkeuksiakin onneksi on ja itse pääsin onnekseni tekemisiin pääosin sellaisten kanssa.

Kolmas ja viimeinen esiintuomani epäkohta on, vaikka niitä nyt löytyisi kuin veritimantteja Rivieralta, johtajakoulutuksen hyödyntäminen yhteiskunnassa. Jos esimerkiksi huolehtii puolivuotta siitä että 45 apinaa on joka hetki oikeassa paikassa oikeaan aikaan sekä tasapainottelee kapiaisten älyttömien vaatimusten ja alaisten nollamotivaation hataralla jakkaralla. Ei se kelpaa minkäänlaiseksi akateemiseksi todistukseksi Suomessa siitä, että olet "vähän" harjoitellut ihmisten johtamista. Senkin asian on päättänyt jokin yliopistojen fiksu kaveri joka on saanut naista viimeksi kun oli kirjamessut. Hän osaa kyllä ulkoa luetella piin likiarvon 30 ensimmäistä desimaalia ja kertoa minkätakia kuu ei näytä selkäänsä, mutta hän ei saa johdettua edes siskonpoikiaan lähikauppaan ja takaisin. Mutta hän osaa varmasti johtamisen teorian. Teoriassa olenkin oikeassa mutta käytännössä sillä taas ei ole mitään väliä. No onneksi tilastojen mukaan sentään reservin upseerit ovat kuitenkin niitä jotka irvistävät koviten silloin kun aletaan maksaa veroja.

Kaikenkaikkiaan haluan kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia, jotka pitivät minua kädestä silloin, kun fiilis oli kuin IRC-gallerian omistajilla nyt. Teitä jotka jaksoivat kuunnella ala-arvoisia juttujani päivästä toiseen. Ylipäätänsä kaikkia teistä, jotka jossain välissä seisoitte kanssani samassa rivissä, te teitte jokaisesta 362 päivästä elämisen arvoisen. Ja nyt maistuu sen verran paska suussa, että on pakko lopettaa, mutta te tiedätte keitä te olette!


Tom Cruise on luutnantti elokuvassa Top Gun. Tomppa on valitettavasti varattu, joten naiset teidän täytynee tyytyä aliluutnanttiin tälläkertaa.



För sista gången Underlöjtnant Tarzan Zorro over and out.