Ausburg - Westfalen - Bryssel

Hiljaisuus on kauneinta puhetta. Tulevaisuus loistaa kuitenkin aina paremmin horisontin reunalla kuin ajan himmentämä menneisyys. Tästä ja siitä syystä, että odottomaton on parempi kuin odotettu, TZ nousee vielä kerran kuin Fenix puolustamaan sitä kuuluisaa Harvardin mottoa veritasta.

Suomen tulevaisuus on toistaiseksi aina ollut parempi kuin sen menneisyys. Vanhasen Masa ja Käteisen Jyräys ovat kuitenkin esimerkillään osoittaneet, että tämän sekalaisen kansan paimenen tehtävä on selvästi pelkkä huonosti palkattu unelma. En tahtoisi kuluttaa enempää jo ennestään niin kulunutta fraasia "O tempora O mores". Kuitenkin on kaiholla muisteltava historian sivuja, joissa muste kertoo miehistä ja naisista, jonka elämä ei tunne muuta sisältöä kuin subjektiivinen isänmään edun ajaminen. Liian moni politiikko nykyään on kuin mikroaaltouuni. Pitää ääntä, lämmittää ja antaa kuvitelman hyvästäkin einestuotteesta.

Tänään me voimme äänestää ehdokastamme Euroopan parlamentiin. Tänään ei ole kuitenkaan vielä se päivä jolloin Euroopan tulevaisuus ratkaistaan. Me, sinä ja minä, ollaan kuitenkin vääjäämättä lähestymässä sitäkin päivää. Eu on kuin vanha Idols voittaja, Hanna Pakarinen tai Koop Arponen. Menneisyys himmenee kuin Iphone joulukuun Ivalossa, eli jotain olisi tehtävä jotta persoonamme ja aatteidemme liekki edelleen valaisisi kuuntelijoidemme mielijä. Eu:n on jossain vaiheessa mentävä joko eteenpäin tai taaksepäin.

Taas kertaalleen intro on ollut pitkä ja väsyttänyt harjaantumattoman lukijan kuin Keskisen Vesan nais-seikkailut. Vielä jäljelle jääneille on korvauksena vähintään tarjottava TZ:n ennuste eurovaaleista.

Vaikka sitä on lähihistorian tuntien todellakin vaikea uskoa, saa Eu vaalien kärkiehdokkaiden kirjo riikinkukonkin näyttämään harmaalta. Niin kaukana ovat aatteiltaan ja persoonaltaan Sampo Terho ja Sari Essayah Alexander Stubbista. Vaikka edellä mainitut keittäsi paineen alla 400 Kelvinissä ei niistä saisi erottamantonta seosta. On siis selvästi yritettävä katsoa Narsissoksen lammen pintaa ja nykyistä poliittista tilannetta eurovaaleissa.

De jure sillä ei ole suurtakaan merkitystä kuka meidän keskuudestamme nousee edustamaan meitä Euroopan parlamenttiin. De facto se on kuitenkin hyvä mittari kertomaan mitä mieltä me olemme Euroopasta ja sen tulevaisuuden hiihtopoluista. Oikeastaan äänestys vaihtoehtoja on vain kaksi. Kyllä ja ei eli eteenpäin ja taaksepäin. Sanalla eteenpäin on yleensä parempi konnotaatio, mutta tässä tapauksessa pöllytetään "kalkkiviivaa" kuin Jere Karalahti. Henkilökohtaisesti pitkäkään mietiskely ei ole antanut selvää vastausta, (liito)valtio vai pelkkä ruhtinasliitto. No mitä mieltä meidän puolueet ja kärkiedustajat eurovaaleissa ovat tästä?

Kuin syvä isku vihan voittamattoman on otettava ensiksi helpot pois. Alexander Stubb, Sarvamaan Petri ja Pietikäinen Sirpa ovat luultavimmin menossa läpi. Imussa tietenkin joko nuori nihti Antti Häkkänen tai unelma mökkinaapuri Eija-Riitta Korhola. Riippumatta saako Kokoomus kolme vai neljä paikkaa on taistelu Alex ensimmäisen jälkeen verinen. Äänestäjille koko porukka on kuitenkin julkisesti tai savuverhon takaa askel eteenpäin.



Jumala mä en oo hirveesti katunu mitään, mut jos saadaan neljä paikkaa, niin lupaan katua sitä et oon pitäny aina tätä muovista sykemittaria smokin kanssa huippukokouksissa.


Marilyn Monroe. Eli pettävä ja ilahteleva Suomen Keskusta ei anna taaskaan selvää vaihtoehtoa äänestäjälle. Tästä on parahin esimerkki yö ja päivä eli Olli Rehn ja Paavo "Kekkonen vittu lupas" Väyrynen. Ääni Keskustalle on samalla ääni airolle joka huopaa jopa silloin kuin ei ymmärrä kysymystä, mutta toisaalta airolle joka soutaa liittovaltion satamaa päin kuin eläkeläinen luullen että siellä jaettasiin Juhla Mokkaa ilmaiseksi.

SDP:n tasapaksu kattaus ehdokkaita ei luultavasti tai toivottavasti herätä suurta äänestysintoa keskuudessamme. Kuitenkin on mainittava että Mikael Jungnerin ja Mitro Repon egot tulevat vielä taistelemaan samassa luokassa Ludvig XIV egon kanssa nahkurin orsien suurin pudottaja kilpailussa. SCP:kään ei anna mitää selvää mielipidettä pitäisikö mennä invataksilla eteenpäin vai taaksepäin.

Olenko ainoa jolla on ristiriitaiset tunteet Soinin Timosta. Mies joka on ruma kuin perisynti mutta silti heijastaa pienen esimerkin sädekehän jopa meille hänen pilkkaajilleen asti. No Rauman Generalissimus ei ole ehdolla itse vaikka onkin taas sirkuksen tirehtöörinä, tietenkin. Hallanvaara ja suhteellisen järkevältä vaikuttava Sampo Terho tulevat pääsemään läpi. Jos kolme paikkaa irtoaa niin listan loppu on täynnä noviiseja ja Hakkaraisia. Post Scriptum on kuitenkin selvä ja ainoa valinta jos haluaa äänestää vaihtoehtoa "rewind".

Tähän väliin on kysyttävä monta populistia tarvitaan vaihtamaan EU:n kerrostalon valot?
Vastaus on: Ei montaa. Sillävälin kuin populistit ovat tuoneet esille että hei aikovat korjata tai vaihtaa jonkun lampun muut puolueet ovat jo kilpaa vaihtamassa loppuja lamppuja. Tähän perustuu populistien voima, niin EU:ssa, kuin vaikka meillä täällä kotona.

Loput Suomen puolueet uppoavat kuiviin ikeniin kuin lonkero sunnuntai aamuna. Vasemmistoliitto saa valitettavasti yhden suojatyöpaikan Merja Kyllöselle. RKP, eli puolue ilman järkevää perusperiaatetta, ei onneksi ylitä 6-7% äänikynnystä ja jää ilman paikkaa. Hyvän kampanjian tehneet Vihreät saavat yhden paikan. Heidi Hautala luultavasti vie paikan, mutta Tarja Cronberg ja jokeri Antero Vartia pääsevät lähelle. Kristillisdemorkraatit eivät onnistuneet tekemään vaaliliittoa ja edes Suomen ainoan kunnon miehen Päivi Räsäsen imu ei auta Sari Essayahia läpi.

Eli Kok 3, PS 3, Kesk 3, SDP 2, Vas 1, Vihr 1. Kansa haluaa siis ottaa pari askelta eteenpäin ja pari taaksepäin.



Li Andesson. TZ tahtoo kiittää tätä fiksua ja kaunista nuorta ehdokasta ja poliitikkoa siitä että tämä onnistuu olemaan systemaattisesti aina kaikesta erimieltä kuin TZ. Tämänkaltaiset pimeät voimat pitävät TZ huolissaan tulevaisuudesta mutta ah niin virkeänä.


Vaikka teksti ei ollut ihan Sahara lupaa TZ vastedes vähän huumoripitosempia tekstejä.




Long f time, no f see,

Tarzan Zorro



Ps. Anteeksi dyslexia.

Nollnollnollnolltvå Helsingfors

Hej! Jag heter Raimo Helminen. Jag bor i Tammerfors och har kanska speciellt yrke. Jag är ishockeyspelare... Viimeistään nyt suurin osa luokasta minä mukaanlukien on keskittynyt miettimään joko mopon viritysosia, hevosia tai vaikka sitä kuinka kova jätkä Salattujen Elämien Aki Nikkinen oli. Muistan kuin eilisen kuinka meidän yläasteaikainen ruotsinopettajamme, ei osannut selittää luokkamme pojille, miksi meidän kaikkien on opiskeltava ruotsia Suomessa. Näin jälkeenpäin mietittynä tähän kysymykseen vastaaminen on yhtä vaikeaa, kuin sen selittäminen miksi melkein 300 000 talipalloa katsoo televisiosta Tuksun häitä.

Eilisessä vaaliväittelyssä tämä kysymys esitettiin Stefanie Walliinille ja vastaus vaikutti siltä kuin hän olisi ollut abduktoituna viimeiset 30 vuotta. Vastaus sisälsi jotain epämääräistä Närpiöläisten suomen opiskelusta ja siitä ettei kukaan valita että osaa liikaa kieliä. En ole kuullut, että kukaan valittaisi siitäkään, että nostaa liikaa penkistä, mutta emmekai ala pakottamaan kaikkia suomalaisia käymään salilla 4 kertaa viikossa?

Toisin kuin ihmisten ahneus tai Jessica Alban kauneus, aikahan on rajallista. Se aika mitä pakollisen ruotsin opiskeluun käytetään voitaisiin käyttää johonkin muuhun. Tämä panostus tulisi kuitenkin käyttää vaihtoehtoisesti johonkin toiseen kieleen, koska pelkällä suomella ja huonolla englannilla pärjää vain Seppo Räty. Ajatuksia on esitetty, että oppilas voisi valita ruotsin tilalle esim. venäjän. Tämä on se hetki kun ne kaupat peruttiin.

Olen itse opiskellut yläasteella kaksi vuotta venäjää, ja lupaan etten saa venäjäksi ketään edes ryöstämään minua. Tämähän voi tietysti johtua allekirjoittaneen tyhmyydestä, mutta kertoo enemmän ehkä venäjän kielen haasteellisuudesta. Tähän, kun vielä lisätään finninaamaisen "Karjala" lippispäisen mopopojan motivaatio, niin pelkkien kyrillisten kirjaimien opettaminen voi olla haasteellista. Ystäväni, jotka ovat käyneet ammattikoulun osaavat kuitenkin ruotsinlaivalla tehdä mitä erikoisempia drinkkitilauksia ja ihan tyylikkäästi ruotsiksi.

Pointti on periaattessa se, että jos esim. itärajan ihmisillä on suuri motivaatio peruskoulussa opettaa ja opiskella venäjää ruotsin tilalla, niin mielestäni tähän voitaisiin hyvin suostua. Mielestäni ruotsin tilalle valittavia kieliä saisi olla pelkästään venäjä, mutta siinä kelpoisuuden rajalla keikkuu myös Deutschland über alles. Kuitenkaan kielet kuten ranska, espanja, kreikka, esperanto, java tai haltiakieli eivät toisen kotimaisen korvikkeeksi kuitenkaan kelpaa, jotta emme pelaisi itseäämme aivan nurkkaan. Vaihtoehtoja ei voi antaa liikaa, koska se tulee liian kalliiksi ja kielen tulee olla sellainen, mistä on tulevaisuudessa hyötyä, niin yksilölle kuin yhteisöllekin. Faktahan on se, että suurin osa valitsisi kuitenkin pakolliseksi ruotsin, mielummin kuin venäjän tai saksan.

Pakkoruotsin poistaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että enää se minkkiturkkinen Helsinkiläisrouva, ei voi enää vaatia Lahdesjärven ABC:lla palvelua ruotsiksi, koska ei voi vaatia, että se kaikilta luonnistuu. Men herregud. Tiedän, kyllä sen, että Suomessa on suomenruotsalaisia, jotka eivät osaa suomea kunnolla. Tiedän myös henkilöitä, jotka leikkivät etteivät osaa. Yllättävää kyllä hätänumeroon soitettavaessa melkein kaikki osaavat.
Pohjanmalla voi ihka oikeastikin olla jokunen mymmeli, joka ei periatteesta suostu ymmärtämään kympinuutisista hölkäsen pöläystä. Hän asuu kuitenkin satavarmasti aluella, missä saa palvelua omalla äidinkielellään. Viva las Pampaksessakin olisi pikku hiljaa tulevien sukupolvien aika opetella suomea kunnolla.

Ruhtinaat vaihtuvat, aatteet nousevat ja katoavat, mutta yksi asia ei muutu. Saavutetuista eduista ei tingitä, kuin väkisin. Suomenruotsalaiset ovat maailman hemmotelluin vähemmistö, jolla näyttää olevan asiat melkeinpä paremmin kuin valtaväestöllä. Voi tietysti olla, että jonkun suomenruotsalaisen mielestä on hienoa, että 5% pakottaa loput 95% lukemaan omaa kieltään. En kuitenkaan ole yksi niistä.

Suomeruotsalaiset ovat myös hyvin huolissaan miten käy itse suomenruotsalaisuuden, jos pakkoruotsi lopetetaan. Ei, siinä ei käy niin, että BUU-klubben lopetetaan siltä seisomalta. Hurriushan on kuitenkin pohjimmiltaan kulttuuri, joka sisältää tietyn kielen. Suomenruotsalaisuuden tulevaisuus ei kuitenkaan ole suomenkielisten vastuulla, vaan meidän suomenruotsalaisten omalla vastuulla. Se on meidän tehtävä puhua lapsillemme ruotsia ja jos vain mahdollista laittaa heidät ruotsinkieliseen kouluun sekä opettaa heille, ettei suolasirotinta anneta ruokapöydässä suoraan toisen käteen.

Hyvä, kiva, bra! Antaa tulla lisää vaan. Pakkoruotsin lopettaminen ei siis lopettasi ruotsin opiskelua kokonaan, vähentäisi vain. Se lisäisi hiukan venäjän osaamista, josta on hyötyä koko valtiolle. Strömsö pyörisi jatkossakin, koko pakkoruotsi sanasta päästäisiin ja Stockmannilta saisi jatkossakin sen 10 euron kahvin ja muffinsin tilattua ruotsinkielellä. Kaikki olisivat tyytyväisiä ja eläisivät elämäänsä. Toiset puhuen mitä osaavat, ja toiset mitä haluavat.



Yksi vaihtoehto tietysti olisi, että tämä pakkoruotsi kysymys selvitetäisiin once and for all tänään alkavassa puolivälierä ottelusarjassa HIFK - Jokerit.



TZ

100 vuotta ilman miestenpäivää

Suomi on monella tapaa ihmeellinen maa. Täällä vanki voi tienata enemmän kuin vartija, syntymättömän lapsen saa tappaa, mutta sen synnyttyä sitä ei saa ottaa tukasta kiinni ja maahanmuuttajille tarjotaan paremmat tuet kuin oman maan kansalaisille. Listaa tämän maan oudoista ristiriidoista voisi jatkaa yhtä pitkäksi kuin listaa kotimaista elokuvista, joissa Samuli Edelman on näyttänyt sukuelimensä. Tällä kertaa kuitenkin uimme vapauden saarelta kohti holhouksen saarta ja käsittelemme naistenpäivän kunniaksi aggressiivisten feministien seuraavaa unelmaa eli naiskiintiötä yhtiöiden hallituksiin.

Mediassa aihe on ajankohtainen, koska EU:n nykyinen turhuusoikeus, hölynpöly ja säilyke komissaari Viviane Reding on sanonut, että jos yritykset eivät itse lisää naisten osuutta hallituksissaan, niin EU antaa isän, anteeksi siis äidin kädestä. Onhan laskettu, että tätä vauhtia naisia ja miehiä olisi yhtä paljon yritysten hallituksissa vasta 50 vuoden päästä. Tämä vauhti ei kelpaa millään, koska tämä tarkoittaisi, että lopulliseen päämäärään päästäisiin vasta yli 100 vuoden päästä.

Kiintiö on samankaltainen sana kuin pakko, impotenssi, Tukiainen, krapula ja verot eli sillä on negatiivinen konnotaatio. Kaiken lisäksi sanasta kiintiö tulee mieleen Neuvostoliitto. Tietääkseni kiintiöistä ei ole ikinä pitkässä juoksussa seurannut mitään positiivista. Ainakaan allekirjoittaneen isoihin hörökorviin ei ole sellaista kaikunut. Mutta nyt kun kerran päästään niitä kiintiöitä ehdottelemaan, niin minullakin olisi pari ehdotusta.

Ensinnäkin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa on ikävää, kuin pitkien juoksumatkojen finaaleissa ovat vain tummaihoiset miehet edustettuna. Mielestäni tähän on ehdottomasti saatava kiintiö. Sopivaa olisi, että finaalissa vähintään kolmannes olisi jonkin toisen etnisen värin edustajia. Toinen vaihtoehto olisi että, alkuerissä tummaihoiset joutuisivat laittamaan kiviä taskuun, jotta he eivät olisi niin ylivoimaisia ja saataisiin sillätavalla kaikenvärisiä finaalikarkeloihin mukaan. Tätä voitaisiin soveltaa myös toiseen suuntaan esimerkiksi mäkihypyssä, jos saadaan joku tummaihoinen Lahden suurmäestä elävänä alas.

Seuraava kiintiö koskee Suomen presidenttiä. Niin kuin on miesten ja naisten saunavuorot, niin nyt tulee myös presidenttivuorot. Kaksi viime kautta oli naisten, eli kaksi seuraavaa on sitten miesten vuoro olla presidenttinä. Tällä varmistetaan se, että puolustusvoimia johtaa ainakin seuraavan 12 vuotta henkilö, joka osaa sotilasarvot. Eräs yliluutnanttikin voisi palata rauhassa työpaikalleen.

Kiintiöt ovat siis aika naurettavia. Hauskinta koko jutussahan on se, että kaikkialla painotetaan, että sillä ei ole mitään merkitystä työtä haettaessa oletko homo vai hetero, kommunisti vai kapitalisti, tumma vai maito, isäntä vai emäntä. Esimerkiksi tasa-arvolaki sanoo suhteellisen yksioikoisesti, että pätevin henkilö tulee valita tehtävää, sukuelimistä välittämättä. Sitten yks kaks päätetään, että ei muuten pidä paikkaansa, heivataan tämä juttu roskikseen ja poltetaan roskis vielä varmuuden vuoksi, että saadaan kiintiöitä peliin.

Tulevaisuudessa naiset tulevat jyräämään meidän miesten yli, ainakin täällä masentuneessa ja alkoholisoituneessa pohjolassa. Naiset ovat jo nyt koulutetumpia, kuin me miehet. Meillä miehillä on naisiin nähden vain yksi valttikortti. Me miehet tulemme paremmin toistemme kanssa toimeen. Me miehet puhumme autoista, viinasta ja urheilusta, kun sillä välin naiset puhuvat siitä joka ei ole vielä saapunut paikalle. Oma empiirinen perätuntumani on, että naisille tulee myös paljon helpommin riitaa keskenään, kuin miehille. Joskus pelkkä väärä katse näyttää aiheuttavan kissatappelun. Voit väittää että puhun paskaa, mutta oletko ikinä nähnyt miehen suuttuvan totaalisesti, kun kaveri on vahingossa katkaissut häneltä kynnen.

Naiskiintiöt ovat väärin varsinkin niitä naisia kohtaan, jotka ovat omin avuin kivunneet yritysten hallituksiin. Kiintiöiden ansiosta myös nämä paikkansa ansainneet yksilöt joutuisivat samaan kastiin niiden kanssa, jotka ovat saaneet paikkansa kiintiöiden ansiosta. Silloin kuin laivat olivat puuta ja lelut rautaa, ei valtaa kysytty, vaan se otettiin. Mielestäni on outoa, että nämä naiset, jotka saavat miehet ilta toisensa jälkeen ostamaan heille kasapäin drinkkejä baarista, väittävät etteivät pärjää tässä maailmassa ilman sääliä. Sillä säälistähän kiintiöissä on loppupeleissä kyse. Toisaalta kaipa se tässä maailmassa on aivan sama saako sitä omin avuin, rahalla vai säälistä. Vai onko sittenkään?



Allekirjoittanut uskoo, että suomalaiset naiset ovat niin hyviä, että he pärjäävät ilman säälittäviä almuja ja kiintiöitä. Hyvää naistenpäivää siis kaikille naisille jotka seisovat omilla jaloillaan.




TZ

Koolla on väliä

Tervetuloa, välkommen! Tälläkään kertaa emme paneudu siihen pitäisikö koulujen Martti Ahtisaari – päivillä oikeastaan harjoitella rauhan tekemistä vai ryyppäämistä, vaan pidättäydymme alkuperäisessä suunnitelmassa. Nyt on siis vuorossa ne puolueet, jotka Suomen poliittisella hiekkalaatikolla pääsevät isompien leikkeihin mukaan, jos ymmärtävät olla näiden kanssa samaa mieltä.

Niin kuin suomalainen mies hylkii alkoholitonta olutta, niin Suomen eduskuntavaalijärjestelmä hylkii pieniä puolueita. Small ja medium puolueet saavat nimittäin usein kannatukseensa nähden vähän paikkoja eduskuntaan, kun taas suuret saavat kannatustaan enemmän. Pienet puolueet voivat yrittää kompensoida tätä vaaliliitoilla tai taktikoimalla ehdokkaidensa vaalipiirisijoittelua, mutta kuten me useimmat miehet tiedämme, sille ei vain yksinkertaisesti voi mitään, että on pieni. Eikä maailmassahan ole mitään luonnollisempaa, kuin se, että heikompia potkitaan päähän ja isompi tilaa lihapiirakkansa ensin. Tätä dynamiikkaa ei kuitenkaan olisi ollut pakko soveltaa politiikkaan. Suomessa onkin onneksi ollut keskustelua vaalijärjestelmän viilaamisesta tasa-arvoisempaan suuntaan.

Lyhyessä mekossa nainen kaunis, joten lyhyen puolue-esittelyn jälkeen esittelen vain puolueen puheenjohtajat. Puheenjohtaja, kun saa kunnian menestyksestä, tai kannettavakseen koko vastuun, kun äyskäri haukkaa paskaa. Viimeiseksi todettava, että jos olet fanaattinen Vihreiden kannattaja, suosittelen nyt lämpimästi joko lukemisen lopettamista, lobotomiaa tai mielipiteen pikaista vaihtamista.


Perussuomalaiset

Hei, huomenta Suomi, hyvin pyyhkii. No, Perussuomalaisilla ainakin pyyhkii. Ennen Persut olivat vain joukko kylähulluja, mutta maailma muuttuu. Perussuomalaisiin on virrannut koulutettuja osaajia ja loikkareita muista puolueista, kuin se olisi Länsi- Berliini ennen Berlininmuuria. Nykyään Perussuomalaisilla onkin ollut asettaa kaikissa vaalipiireissä edes joitain varteenotettavia ehdokkaita. Tyytymättömyys lienee suurin syy Perussuomalaisten nousuun. Ennen kaikkea tyytymättömyys Suomen maahanmuuttopolitiikkaan ja EU:hun sekä kyllästyminen, että Kokoomus, Keskusta ja SDP ovat nykyään vain samaa paskaa eri paketeissa.

Vasta vaalipäivänä näemme kuinka korkeaksi Perussuomalaisten kannatus oikein nousee. Muutoksen toivossa on voimaa ja me suomalaiset tykkäämme olla voittajan leirissä. Nämä kaksi seikkaa voivat siivittää Perussuomalaiset tiputtamaan Arkadianmäelle poliittisen palopommin ensi huhtikuussa. Hyvin menneiden vaalien jälkeen tulee Persuilla kuitenkin olemaan edessään ns. Barack Obama situation eli vaikka Roomaa eikä edes Turkua rakennettu päivässä äänestäjät tulevat vaatimaan nopeita muutoksia. Sitten kun mitään ei tapahdu parissa viikossa kaikki pettyvät.

Voi tietysti olla, että Perussuomalaisten kannatus jää todellisuudessa alle 10 %, mutta vaikka en olekkaan suuri PS fani toivon salaa mielessäni, että he voittaisivat nämä hippokisat. Ihan vain sen takia, että viherpipertäjät näkisivät painajaisensa muuttuvan todeksi ja nykyiset suurimmat puolueet joutuisivat oikeasti ottamaan asioihin kantaa, miettimään tekemisiään ja lopettamaan sen samassa sängyssä nukkumisen.


Tämä mies on elävä todiste siitä, että Suomessa kansa uskoo ruman miehen suusta melkein mitä tahansa. Jos Timo Soini linnunpelättimiä olisi myynnissä, ostaisin sellaisen pitääkseni viher- ja uusliberaalitiaiset poissa pihaltani.


Ruotsalainen Kansanpuolue

"Vi har pengar och fennomanerna dansar efter vår piska!” RKP eli Svenska (Bättre)Folkpartiet on mielestäni Suomen turhin puolue. RKP on kielipuolue joka edustaa meitä suomenruotsalaisia. Vet inte när meistä svedupelleistä tuli arvoliberaaleja, maahanmuuttoyliystävällisiä, feminismiä ja tasa-arvoa hehkuttavia perseennuolijoita, mutta se on nykyisen RKP:n linja. Puolueen motto on, että ensin vastataan ”Jätte kiva” ja sitten vasta katsotaan mikä oli kysymys. RKP on kuin biseksuaali – kaikki käy. Siksi RKP sopiikin joka hallitukseen. RKP:llä ei periaatteessa ole mitään suuntausta, mutta suurin osa ehdokkaista on kuitenkin oikeistoa. Äänestäjissä on myös erityisen paljon maanviljelijöitä. Sitä ei sovi unohtaa, että meitä hurreja vilisee myös muiden puolueiden listoilla kuin ryssiä Anttilassa. Suomenruotsalaisia ”undercover” edustajia onkin eduskunnassa yhtä paljon, kuin itse RKP:n edustajia.

Rkp:llä tulee olemaan tulevaisuudessa kaksi vaihtoehtoa, joko keksiä jotain ihan uutta tai kuolla pikkuhiljaa pois kuin yksinäinen vanhus. Eikä se RKP:n suunnittelema maahanmuuttajien ruotsinkieli ajatus eli ns. Käsnäsin manifesti ole ratkaisu, vaan pelkkä saattohoito ja kaiken lisäksi helvetin huono sellainen. Pakkoruotsi on RKP:n viimeinen taistelu, mutta en ota siihen kantaa nyt, vaan teen sen tulevaisuudessa. Pakkoruotsi kysymys ei nosta eikä laske tulevaa kannatusta eduskuntavaaleissa, vaan sama 5 % sieltä napsahtaa, kuin aina ennenkin.

Stefan Wallin, enää mekko ja kukkahattu puuttuvat. Oikeasti.



Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraatit taas ovat vastakohta Vihreille. He pitävät arvoistaan kiinni ehkä jopa hiukan liian lujaa. Toisaalta Soini ja Perussuomalaiset ovat todiste siitä, että kristilliset arvot eivät ole este menestykseen. Syy että Kd on pyörinyt samoissa kannatuslukemissa iät ja ajat vaikka potentiaalia kasvamiseen on ollut, on jossain muussa. Kd:n olisi keksittävä jotain ihan uutta. Viime syksyn homokohun julkisuuttakaan Kd ei osannut hyödyntää. Kd voisi esimerkiksi harkita linjansa muuttamista Amerikan Republikaanien suuntaan. Mutta en minä kumminkaan mistään mitään tiedä joten parempi, että pidän pääni kiinni.


Päivi Räsänen. Juontaja kysyy, Päivi vastaa ja rehellisyys kannattaa aina. Vai kannattaako? Ennen Suomessa ei saanut haukkua Neuvostoliittoa, nyt kun siitä on päästy niin pitihän sitä joku tabu saada tilalle.



Vasemmistoliitto

Ainoa hyvä asia mikä tulee idästä, on aurinko. Melkein sata vuotta kestänyt kansantaloudellinen kokeilu itänaapurissamme todisti, ettei tämä homma pelitä. Vasemmistoaate on kuin se kuuluisa Neuvostoliittolainen perseenpäristin, joka ei pärise eikä mahdu perseeseen. Suomessakin Vasemmistoliitto on vain varjo entisestään, eikä vappukulkue enää herätä katselijoissa kuin myötähäpeää. Nykyinen vihervasemmisto imago yrittää houkutella nuoria, mutta kun nuori saa ensimmäisen palkkashekkinsä menee puoluemaksu seuraavan kerran johonkin toiseen osoitteeseen. Suomessahan on yksi kunta, jossa vasemmistoliitto on perinteisesti suurin puolue. Se on Karkkila. Voitte arvata onko Karkkilan talous kuralla. Näissä eduskuntavaaleissa vasemmiston kannatus jatkaa hiljaista heikkenemistään.


Paavo Arhinmäki voi jalkapalloihmisenä miettiä onko siinä mitään järkeä, että aina jalkapallopelin päättyessä maalit jaettaisiin joukkueiden kesken tasan.



Vihreät

De Gröna. Ensin ajattelin jättää tämän puolueen kokonaan välistä, jotta ei tulisi sitä kuuluisaa mielipahaa kenellekään. Päätin kuitenkin olla suoranaisesti haukkumatta tätä puoluetta, ettei homma menisi täysin ala-arvoiseksi. En jaksa selittää miten Vihreillä menee vaaleissa, koska he saavat sen suunnilleen saman palan prosenttijuustosta, kuin viime vaaleissa. Leikitään mieluummin hetki sellaista ajatusleikkiä, että Vihreät olisivat ainoa puolue Suomessa:

Ensinnäkin taloutemme olisi vähän kovilla. Kaikki opiskelisivat 30-vuotiaiksi ja tietysti vain humanistisia aineita. Kukaan ei haluaisi tehdä ”oikeita töitä”. Kauppavaje pelkästään elintarvikkeista olisi melkoinen, kun meillähän kasvatettaisiin vain luomua, se kun kasvaa täällä pohjoisessa niin hyvin. Kauppavajetta pienentäisi hiukan orastava kannabismatkailu Euroopasta, harmi vain ettei rastapäillä ole yhtä paljon rahaa, kuin Venäjän uusrikkailla. Ajaisimme vain sähköautoilla, jotka toimivat ja starttaavat niin upeasti -40 asteen pakkasilla. Unohdin mainita että sähkön hinta saattaisi hiukan nousta, koska käyttäisimme vain luomusähköä ja mystisestä järvivoimasta(?) tehtyä sähköä.

Suljettu Olkiluodon ydinvoimala toimisi maahanmuutto vastaanottokeskuksena, joka voisi vastaanottaa avosylin exponentiaalisesti vuosittain kasvavan määrän perheenyhdistämistapauksia, koska eihän n. 1000€ kappalehinta ole veronmaksajille paljon mitään. Suomeen perustettaisiin Gestapon tapainen organisaatio joka valvoisi hallitusten nais- ja homokiintiöiden täyttämistä. Itsenäisyyspäivänä olisi sotaveteraanien muisteleminen kielletty, koska hehän olivat väkivaltaisia asemiehiä. Avioliitto olisi instanssina lopetettu, koska on mukavampaa, jos kaikki voivat maata kaikkien kanssa. Rikoslaissa saisi törkeästä pahoinpitelystä keskimäärin 2,5 vuotta ja koiran roikottamisesta parvekkeelta 2 vuotta ehdotonta...

Myönnän, että nyt saatoin ratketa hiukan liioitteluun puolelle, mutta surullisen vähän. Vihreiden äänestäjät ovat kotoisin kaupungista, koska siellähän sitä heidän rakastamaansa luontoa löytyy. Täysin loogista, eikö olekin. Kaiken tämän lisäksi Vihreät ovat puolue joka uhoaa kauheasti, mutta tosipaikan tullen syö yhtä nopeasti sanansa, kuin laihdutusleiriltä kotiutunut lapsi suklaapatukan.

- Kuinka monen ydinvoimalan lisärakentaminen estetään, jos vihreät lähtee hallituksesta? Vastaukseni on nolla, Oras Tynkkynen kysyi ja vastasi. Iltasanomat 9.3.2010

Kuulin kerran, että on myös poliitikoita joilla on periaatteita ja itsekunnioitus. Mutta hei! Jatkakaa hyvää työtä ja onnea eduskuntavaaleihin.



Anni Sinnemäki ei ole viherpipertäjä pahimmasta päästä, mutta hän voisi silti muuttaa vaikka Ruotsiin. Siellä hän viihtyisi.



TZ

Takaa ja pettävästi

Kuin hiekka tiimalasissa niin ovat elämämme päivät. Hiekkaa on valunut, mutta päästyäni Hank Moody lockdown tilastani olen nyt taas valmis osoittamaan verbaalisen erektioni kohti Suomen Keskustaa. Nykyistä Keskusta puoluetta on kuitenkin yhtä vaikea arvioida, kuin sitä minkälainen mies Vesa Keskinen mahtaa olla selvin päin. Onko nykyinen Keskusta arvoliberaali vai konservatiivinen, ajaako se oikeastaan maalaisten vai kaupunkilaisten asiaa, ottavatko ehdokkaat kenties näissä vaaleissa paljon vai todella paljon vaalirahalahjuksia. Paljon vastaamattomia kysymyksiä kätkeytyy tämän vastenmielisen poliittisen broilerikasvattamon taakse.

On palattava pahan juurille. 1906 perustettiin Maalaisliitto, joka kuitenkin pyyhki olkapäiltään suurimman osan hevosenpaskasta vaihtamalla nimensä Suomen Keskustaksi 1964. Tukiaismainen facelift oli tarpeen, koska jyväjemmarit, jotka kantavat sitä kuuluisaa Hankkija lippistä ovat tasaisesti vähentyneet jo vuosisadan ajan. Keskustan kulta-aika oli silloin kuin idästä pyydettiin lupa ja lännestä rahat, sateenkaarikaappien ovet pysyivät salvattuna, eikä järki ja tukka sopineet samaan päähän. Suomen Keisari vuosina 1956–81 oli siis itse Urho Kaleva Mubarak. Tällä ajanjaksona itse puolueen kannatus ehkä nousi ja laski kuin Nokian pörssikurssi, mutta todellinen valta oli kokoajan Keskustalla (UKK:lla).

No, intin luhalla silmään sitä joka vanhoja muistelee. On palattava nykyhetkeen, aikaa jolloin Neuvostoliitto on romahtanut, Peter Forsberg lopettanut aktiiviuransa ja sana ”miesten tasa-arvo” on keksitty. Luulisi myös, että yhdestä Keskustan ilkimyksestäkin olisi jo päästy, mutta ei! Ei sinne päinkään. Vielä tänäkin päivänä Keskusta iskee Suomen kansaan, kuin Ilkka Kanerva kaikkea naaraspuolista mikä liikkuu. Kepu on voittanut kahdet edelliset eduskuntavaalit ja se havittelee nyt kolmatta kunnariaan.

Nyt täytyisi vielä selvittää mitä Keskusta oikein edustaa nykypäivänä. Tähän on pakko vastata, että en minä mikään Jeesus ole. Helpommin kameli menee neulansilmästä, kuin mies selvittää mitä tämä puolue nykyisin oikein edustaa. Osa Keskustan edustajista on maakunnissa asustavia ns. vanhan liiton miehiä ja naisia, jonka varaan on suomalaiset arvot rakennettu. Nuoremman polven keskustalaiset taas ovat hyvin arvoliberaaleja ääri tasa-arvon edustajia eli ns. kukkahattupellejä ja -tätejä. He kutsuvat itseään edistysmielisiksi (EKY Ry). He toivovat mm. pakollisen uskonnon opetuksen lakkauttamista sekä muuta yhtä älytöntä. Viime puoluekokouksessa nämä Libresse koulukunnan edustajat ottivat vallan puolueessa saamalla puheenjohtajan sekä puoluesihteerin paikat itselleen.

Sentterin nettisivuja selaillessaan voi varmistua vain siitä, että puolue haluaa vihreän ja virkeän Suomen mikä rivien välistä tarkoittanee maanviljelystukia, aluekehitystukia ja lisää WinCapitaan verrattavaa luomukusetusta. Joku oli edelliseen tekstiin kommentoinut, että on naiivia arvioida puolueen keskiarvoäänestäjää. No, nämä seuraavat rivit on omistettu tälle tosikolle. Keskustan perusäänestäjä viljelee maakunnissa salaattia, muttei syö sitä. Hän on äänestänyt Keskustaa 30 vuotta. 20 vuotta hän on rakastanut, 15 vuotta omaan eukkoansa ja loput naapurin eukkoa. Hän menee viikoittain Alkoon, kuukausittain kirkkoon ja ihan vuosittain oman kunnan ulkopuolelle. Hän kävi kerran Helsingissä – ei tykännyt yhtään.

Vanhasen naisseikkailut, vaalirahasotku, uusi arvoliberaalimpi linja sekä Perussuomalaiset ovat laukaukset jotka tekevät niin isot reiät Keskustan kylkeen, että haaksirikko ensi vaaleissa on lähellä. Saanen kuitenkin vielä esitellä tämän sekalaisen korttipakan kuvakortit.


Suomen prinsessa Mari Kiviniemestä en uskaltanut laittaa kokovartalo kuvaa, mutta selväähän on että sekaisin Marista ei Arkadianmäellä ole pelkkä elokuva. Mari on epävireisen Keskusta orkesterin pääkapellimestari ilman tahtipuikkoa.


Paavo ”toinen katsoo kattoon ja toinen vittuun” Väyrynen. Vain hänen vaatimaton persoonansa estää häntä kertomasta, että hän on Suomen paras poliitikko. Sellaista missä Väyrynen ei olisi paras, ei ole. Pääsi eduskuntaan, kun hänellä oli vielä vaipat.


Mauri ”joo aidot ne on” Pekkarinen on täyttä politiikkaa. Termi Pekkarointi tarkoittaa kotiinpäin vetämistä ja Jyväskylä kiittää. Hänellä olisi uhkapeliongelma, muttei onneksi ylety laittamaan kolikoita peliautomaatteihin.


Seuraavan kerran TZ mietiskelee pienempiä puolueita ja sitä kuka ottaa huhtikuussa Arkadianmäen kanttiinista sen ensimmäisen leivoksen.




YK? TZ. OK.

Finlands Socialdemokratiska Parti

Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo
ja köyhän ihmisoikeuskin
on vain tyhjä lause tuo!

Työväen laulut raikaa ja punainen lippu nousee salkoon, kun on aika esitellä true colors of SDP. Jos Kokoomuksen kultaiset peruspilarit olivat aikoinaan ne tutut ja turvalliset koti, uskonto ja isänmaa, ovat Sosiaalidemokraattien vastaavat perupilarit Kela, kateus ja Koskenkorva. Perustamisvuodestaan 1899 asti SDP on yrittänyt katkaista työväestön kahleita ja vapauttaa heidän silinterihattuisten kapitalistisikojen ikeen alta. SDP on tiiviisti yhteistyössä Ay- liikkeiden ja varsinkin kattojärjestö SAK kanssa, joista virtaa niin henkistä kuin rahallista tukea SDP:lle.

Demarit ovat aina olleet Suomen suurin tai yksi suurimmista puolueista. Demareilla menee kuitenkin nyt huonosti. Heillä on vain kerran ollut vähemmän edustajia eduskunnassa kuin nyt ja sekin oli joskus 50 vuotta sitten. Tähän kun vielä lisätään penkin alle menneet viime kuntavaalit on SDP:llä ensi eduskuntavaaleissa painetta onnistuneeseen suoritukseen kuin viriilillä 16- vuotialla mopopojalla, hänen yrittäessään ensikertaa astua miesten maailmaan.

Sosiaalidemokraatit ovat valmiita tekemään ja lupaamaan melkein mitä tahansa päästäkseen takaisin hallitukseen. Oppositio on ollut SDP:lle yhtä helvettiä, kun suuria konkreettisia valituksen aiheita ei oikein ole hallitukselle ollut esittää. Tästä johtuen SDP:n edustajat ovat elehtineet kuin humalainen jääkiekkokannattaja, joka syynää pelin sijasta vain tuomarin virheitä. Yksittäiset piikittely yritykset ovat kohdistuneet suurimmäksi osaksi valtionvarainministerille ja ovat vaikuttaneet melkein jo säälittäviltä. Puheenvuorot ovat olleet kutakuinkin tasoa: "Oliko se mahdollisesti herra valtionvarainministeri, joka oli viime viikon istunnon ruokatauolla jättänyt kanttiinin miestenvessan vetämättä, ja jos se ei ollut herra valtionvarainministeri itse, niin kuka hallituksen edustajista se sitten mahtoi olla?"

Perinteinen SDP:n perusäänestäjä kuuluu suuriin ikäluokkiin ja on töissä Masa-Yardsin telakalla hitsarina. Hän on kova tekemään työtä, mutta kun kellokortti leimataan perjantaina, on seuraava pysäkki Alko ja sitä seuraava sitten poliisilaitos. SDP:n perusäänestäjällä on eläke TJ- kalenteri sekä ex- vaimo ja hän vihaa sydämestään Mikael Liliusta. SDP:n perustavanlaatuinen ongelma on nykyään se, että duunarin asemaa on parannettu jo tarpeeksi, hänen egomiekkansa on kasvanut palkkashekin kanssa ja sen kautta vasemmistopuolueiden kannatus tietysti laskenut samassa suhteessa. SDP on sen itsekkin tajunnut, että puolueen on uudistettava imagoaan, jos se haluaa vielä kerran nousta Arkadianmäen kukkulankuninkaaksi.

Yrityksen puutteesta demareita ei voi kuitenkaan syyttää. Työväen puolueen lisäksi uusi puoluesihteeri on nyt julistanut SDP:n myös rakkauden puolueeksi. Idean tähän puoluesihteeri sai kun hän ei enää jaksanut kuunnella vaimonsa juttuja Tanssii tähtien kanssa - ohjelmasta, vaan katsoi vanhoja Salatut elämät jaksoja nauhalta ja huomasi kuinka Ismo Laitela lesosti laittoi yhdessä jaksossa koko omaisuutensa ruletissa "punaiselle" koska punainen on rakkauden väri! Fiksuna yksilönä puoluesihteeri tajusi SDP:n logon myös olevan punainen, joten SDP:hän tietysti edustaa rakkautta. Voi kuinka omaperäistä. No, Ismo kuitenkin hävisi ja niin häviää myös SDP ensi vaaleissa, jos se ei löydä jotain konkreettista johon tarttua.


Seuraavaksi esitellään tämän seurakunnan suurimmat hämmentäjät ensi huhtikuussa:


Puolueen puheenjohtaja on Jutta "Bulldozer" Urpilainen. Jutta on mukava ja järkevä silloin kun hän nukkuu tai sukeltaa. Yritys kymmenen, toteutus nolla - sanonta kuvastaa häntä hyvin ja hän poseeraisi varmasti vaikka Ratto lehdessä, jos siitä vain olisi hyötyä SDP:lle.


Tylsä, tylsempi, Eero Heinäluoma. Virallinen, virallisempi, Eero Heinäluoma. 100% poliitikko joka pystyy puhumaan puolituntia sanomatta mitään. Joskus Eero innostuu ehdottamaan ihan järkeviäkin asioita. Joutui luopumaan puheenjohtajan paikasta 2008, mutta on silti SDP:n kantava voima.


Maria "Vittu mulla on ollu näitä nimiä ja miehiä" Guzenina-Richardson, entinen Lindell, omaa sukua Stieren on entinen MTV juontaja joka päätti ryhtyä poliitikoksi. Ettei kenellekkään tule paha mieli, en sano Mariasta enempää, mutta antaa kuvien puhua puolestani.


Mikael "Panomies" Jungner on entinen Ylen toimitusjohtaja, nykyinen puoluesihteeri. Jugner kirjoitti kirjan siitä kuinka kova jätkä hän oli nuorena, etenkin kaatamaan naisia. Olen saanut sisäpiiritietoa miten Jungner oikestaan sai kaadettua kaikki ne naiset. Hän käytti erästä iskurepliikkiä joka kuuluu näin: "Anteeksi neiti, tuoksuuko tämä liina mielestäsi kloroformille?"


Nyt on aika lopettaa tämä manifesti. Ensi kerralla syvennymme Suomen Keskusta puolueen ihmeelliseen ja mitä pettävämpään maailmaan.


auf Wiedersehen,


TZ

Samlingspartiet

Huhtikuussa 2011 järjestetään taas eduskuntavaalit, jolloin sinä ja minä valitsemme taas kuka notkuu ja kuka ei notku Arkadianmäen eduskuntatalon kahviossa. Täällä tuhansien lärvien ja järvien maassahan meillä on voimassa ns. D´Hondtin vaalijärjestelmä, nyt vähintään jokaisen lukion päättäneen kansankynttilän tulisi huutaa mielessään Bumbtsibumista tuttu ”Tiedetään, tiedetään!” Mutta jos näin ei tapahtunut, ei se mitään. Virkistääksemme alkoholin runtelemia muistisolujamme D`Hondtin vaalijärjestelmä on lyhyesti eräänlainen tapa listata ehdokkaat paremmuusjärjestykseen puolueiden sisällä ja sitten vertailla puolueita keskenään ja siten nähdä kenelle portit aukeavat ja kenelle eivät.

Me ihmiset unohdamme helposti sen faktan, että kallisarvoinen äänemme menee ehdokkaan lisäksi hänen puolueelleen. Siksi sillä on suurikin merkitys mitä puoluetta ehdokkaat edustavat ja tietenkin sillä mitä itse puolueet edustavat. Kaikille ei kuitenkaan ole selvää mitä puolueet oikeastaan edustavat. Tässä aion nyt esitellä teille bästa tittare Suomen eri puolueet, ennustaa ensi eduskuntavaalien tuloksen ja paljastaa mitä puoluetta ajattelin itse äänestää ja ennenkaikkea miksi. Esittelen ensin isojen puolueiden todellisen luonteen, yksi kerrallaan. Viimeisessä tekstissä esitellään kaikki pienemmät puolueet ja paljastetaan mihin allekirjoittaneen ääni luultavasti menee. Nyt ensimmäiseksi esitellään galluppeja suvereenisti viimeaikoina hallinnut Kokoomus puolue.


Kansallinen Kokoomus on oikeistopuolue, jonka kolme perusjalkaa ovat koti, uskonto ja isänmaa. Tämä äskeinen tieto on kuitenkin kotoisin jostain VHS kasettien kulta-ajalta. Nykyään Kokoomuksen peruspilarit ovat pikemminkin puhelinäiti ja -isä, homoavioliitot ja Nato. Kokoomus tietää ettei porvari oikesti nuku huonosti, vaan tässä maailmassa money talks. Kokoomuksen idea onkin saada markkinamekanismit jylläämän mahdollisimman hyvin. Tietysti välillä siinä köyhät joutuisivat vähän kyykkäilemään, mutta finaalipeleissä rikkailla menisi niin superhyvin, että köyhilläkin menisi hyvin ja sehän on kiva juttu se.

Kotisivuillaan Kokoomus kertoo olevansa kaikenlaista hienoa isänmaallisesta Suomen hengellisen pääoman säilyttäjään jne, tämähän on tietenkin silkkaa laskettelua ja tosiasiassa Kokoomus on viimeaikoina ollut enemmänkin yleisen mielipiteen seuraaja kuin minkään aatteen tai periaatteen takana seisoja. Tästä hyvänä esimerkkinä puolueen myönteinen linja homoavioliittoihin, vaikka minun on vaikea uskoa, että enemmistö Kokoomuksen kannattajista soutaisi samaan suuntaan. Kokoomus yrittääkin pitää kiinni suurimman puolueen paikastaan kuin mummo alennuksessa olevasta Juhla Mokka paketista ja siinä onkin munattomuuden syy.

Kokoomuksen perusäänestäjä on vakituisessa työsuhtessa oleva kaupungissa omistusasunnossa asuva 28- vuotias mies joka harrastaa golfia ja uneksii uudesta BMW merkkisestä autosta. Hän on valmis perustamaan perheen kunhan bisneksiltään kerkeää kotiin kuksimaan. Kuitenkaan vain perusäänestäjien äänet eivät riitä Kokoomukselle, jotta he saisivat itselleen sen korkeimman pallin. Uskon, että Kokoomus tulee menettämään osan kannattajistaa Perussuomalaisille ja Keskustalle arvokysymyksien ansiosta. Uskon kuitenkin, että Kokoomus pääsee aloittamaan seuraavat hallitusneuvottelut, jos se ei ala leikkimään Suomen jalkapallo maajoukkuetta ja saa pidettyä koko pakkansa kasassa siihen kultaiseen pillin vihellykseen saakka.


Seuraavaksi esitellän lyhyesti Kokoomuksen avainpelaajat ensi eduskuntavaaleissa:


Kokoomuksen ykköshyökkääjä on Jyrki ”kilttipoika” Katainen. Hän on valtiovarainministerimme ja puolueen puheenjohtaja. Jyrki suuttuu vain, jos joku epäilee, ettei hän ole yrittäyt parastaan tai ajatellut kansan parasta. Katainen on asteikolla munaton - big o'hones suurinpiirtein Lance Amstrong.


Myös ulkoministerimme Alexander ”hymyilen vaikka taloni palaisi” Stubb asettuu ensimmäistä kertaa ehdolle eduskuntavaaleihin. Tämä entinen europarlamentaarikko liittäisi luultavasti vaimonsakin Natoon, jos se olisi mahdollista ja ottaisi avosylin kaikki maailman maat EU:hun mukaan, koska se on vaan niin jees juttu!


Kokoomuksen badboy on puolustusministeri Jyri Häkämies. Venäjä, Venäjä ja Venäjä puheenvuoro todistaa, että Häkämiehellä on jopa enemmän pokkaa kuin Riki Sorsalla sitä kuuluisaa nokkaa ja se on jotain se. Lehtien rivien välistä voi lukea, että Kokoomuksessa ryhmäkuri pitää tai muuten voi tulla häkämyrkytys.


Muita Kokoomuksen tunnettuja poliitikkoja ovat Ben ”Suomen sympaattisin juutalainen” Zyskowiz ja Kimmo ”oho, taisin nukahtaa rattiin” Sasi. Nyt tunnen feministien aiheuttaman suuren paineen, tässä tekstissä ei ole mainittu vielä yhdenkään naisen nimeä. Nyt olisi kaivettava jostain tähän jokin tunnettu kokoomuksen naispoliitikko. Leena Harkimo ei tähän käy, koska hänet tunnetaan vain ex-miehensä kautta, mutta onneksi muistan Virkkusen Hennan olevan opetusministeri. Huh huh. Nyt on tasapuolisesti kaikilla taas hyvä mieli. Kokoomuksesta löytyy myös liuta muita melkein tunnettuja edustajia mutta näillä mennään. Kuinka pitkälle, sen näkee ensi huhtikuussa.


Sauli ”ehkä asetun, ehkä en” Niinistöä ei nyt tässä lopussa enää mainita, koska hän ei asetu ehdolle ainakaan 2011 eduskuntavaaleissa.


Nyt voit mielessäsi mietiskellä onko Kokoomus sinun puolueesi vai jäätkö odottamaan seuraavaksi tulevaa Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen esittelyä.


To be continued...

TZ