100 vuotta ilman miestenpäivää

Suomi on monella tapaa ihmeellinen maa. Täällä vanki voi tienata enemmän kuin vartija, syntymättömän lapsen saa tappaa, mutta sen synnyttyä sitä ei saa ottaa tukasta kiinni ja maahanmuuttajille tarjotaan paremmat tuet kuin oman maan kansalaisille. Listaa tämän maan oudoista ristiriidoista voisi jatkaa yhtä pitkäksi kuin listaa kotimaista elokuvista, joissa Samuli Edelman on näyttänyt sukuelimensä. Tällä kertaa kuitenkin uimme vapauden saarelta kohti holhouksen saarta ja käsittelemme naistenpäivän kunniaksi aggressiivisten feministien seuraavaa unelmaa eli naiskiintiötä yhtiöiden hallituksiin.

Mediassa aihe on ajankohtainen, koska EU:n nykyinen turhuusoikeus, hölynpöly ja säilyke komissaari Viviane Reding on sanonut, että jos yritykset eivät itse lisää naisten osuutta hallituksissaan, niin EU antaa isän, anteeksi siis äidin kädestä. Onhan laskettu, että tätä vauhtia naisia ja miehiä olisi yhtä paljon yritysten hallituksissa vasta 50 vuoden päästä. Tämä vauhti ei kelpaa millään, koska tämä tarkoittaisi, että lopulliseen päämäärään päästäisiin vasta yli 100 vuoden päästä.

Kiintiö on samankaltainen sana kuin pakko, impotenssi, Tukiainen, krapula ja verot eli sillä on negatiivinen konnotaatio. Kaiken lisäksi sanasta kiintiö tulee mieleen Neuvostoliitto. Tietääkseni kiintiöistä ei ole ikinä pitkässä juoksussa seurannut mitään positiivista. Ainakaan allekirjoittaneen isoihin hörökorviin ei ole sellaista kaikunut. Mutta nyt kun kerran päästään niitä kiintiöitä ehdottelemaan, niin minullakin olisi pari ehdotusta.

Ensinnäkin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa on ikävää, kuin pitkien juoksumatkojen finaaleissa ovat vain tummaihoiset miehet edustettuna. Mielestäni tähän on ehdottomasti saatava kiintiö. Sopivaa olisi, että finaalissa vähintään kolmannes olisi jonkin toisen etnisen värin edustajia. Toinen vaihtoehto olisi että, alkuerissä tummaihoiset joutuisivat laittamaan kiviä taskuun, jotta he eivät olisi niin ylivoimaisia ja saataisiin sillätavalla kaikenvärisiä finaalikarkeloihin mukaan. Tätä voitaisiin soveltaa myös toiseen suuntaan esimerkiksi mäkihypyssä, jos saadaan joku tummaihoinen Lahden suurmäestä elävänä alas.

Seuraava kiintiö koskee Suomen presidenttiä. Niin kuin on miesten ja naisten saunavuorot, niin nyt tulee myös presidenttivuorot. Kaksi viime kautta oli naisten, eli kaksi seuraavaa on sitten miesten vuoro olla presidenttinä. Tällä varmistetaan se, että puolustusvoimia johtaa ainakin seuraavan 12 vuotta henkilö, joka osaa sotilasarvot. Eräs yliluutnanttikin voisi palata rauhassa työpaikalleen.

Kiintiöt ovat siis aika naurettavia. Hauskinta koko jutussahan on se, että kaikkialla painotetaan, että sillä ei ole mitään merkitystä työtä haettaessa oletko homo vai hetero, kommunisti vai kapitalisti, tumma vai maito, isäntä vai emäntä. Esimerkiksi tasa-arvolaki sanoo suhteellisen yksioikoisesti, että pätevin henkilö tulee valita tehtävää, sukuelimistä välittämättä. Sitten yks kaks päätetään, että ei muuten pidä paikkaansa, heivataan tämä juttu roskikseen ja poltetaan roskis vielä varmuuden vuoksi, että saadaan kiintiöitä peliin.

Tulevaisuudessa naiset tulevat jyräämään meidän miesten yli, ainakin täällä masentuneessa ja alkoholisoituneessa pohjolassa. Naiset ovat jo nyt koulutetumpia, kuin me miehet. Meillä miehillä on naisiin nähden vain yksi valttikortti. Me miehet tulemme paremmin toistemme kanssa toimeen. Me miehet puhumme autoista, viinasta ja urheilusta, kun sillä välin naiset puhuvat siitä joka ei ole vielä saapunut paikalle. Oma empiirinen perätuntumani on, että naisille tulee myös paljon helpommin riitaa keskenään, kuin miehille. Joskus pelkkä väärä katse näyttää aiheuttavan kissatappelun. Voit väittää että puhun paskaa, mutta oletko ikinä nähnyt miehen suuttuvan totaalisesti, kun kaveri on vahingossa katkaissut häneltä kynnen.

Naiskiintiöt ovat väärin varsinkin niitä naisia kohtaan, jotka ovat omin avuin kivunneet yritysten hallituksiin. Kiintiöiden ansiosta myös nämä paikkansa ansainneet yksilöt joutuisivat samaan kastiin niiden kanssa, jotka ovat saaneet paikkansa kiintiöiden ansiosta. Silloin kuin laivat olivat puuta ja lelut rautaa, ei valtaa kysytty, vaan se otettiin. Mielestäni on outoa, että nämä naiset, jotka saavat miehet ilta toisensa jälkeen ostamaan heille kasapäin drinkkejä baarista, väittävät etteivät pärjää tässä maailmassa ilman sääliä. Sillä säälistähän kiintiöissä on loppupeleissä kyse. Toisaalta kaipa se tässä maailmassa on aivan sama saako sitä omin avuin, rahalla vai säälistä. Vai onko sittenkään?



Allekirjoittanut uskoo, että suomalaiset naiset ovat niin hyviä, että he pärjäävät ilman säälittäviä almuja ja kiintiöitä. Hyvää naistenpäivää siis kaikille naisille jotka seisovat omilla jaloillaan.




TZ