Finlands Socialdemokratiska Parti

Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo
ja köyhän ihmisoikeuskin
on vain tyhjä lause tuo!

Työväen laulut raikaa ja punainen lippu nousee salkoon, kun on aika esitellä true colors of SDP. Jos Kokoomuksen kultaiset peruspilarit olivat aikoinaan ne tutut ja turvalliset koti, uskonto ja isänmaa, ovat Sosiaalidemokraattien vastaavat perupilarit Kela, kateus ja Koskenkorva. Perustamisvuodestaan 1899 asti SDP on yrittänyt katkaista työväestön kahleita ja vapauttaa heidän silinterihattuisten kapitalistisikojen ikeen alta. SDP on tiiviisti yhteistyössä Ay- liikkeiden ja varsinkin kattojärjestö SAK kanssa, joista virtaa niin henkistä kuin rahallista tukea SDP:lle.

Demarit ovat aina olleet Suomen suurin tai yksi suurimmista puolueista. Demareilla menee kuitenkin nyt huonosti. Heillä on vain kerran ollut vähemmän edustajia eduskunnassa kuin nyt ja sekin oli joskus 50 vuotta sitten. Tähän kun vielä lisätään penkin alle menneet viime kuntavaalit on SDP:llä ensi eduskuntavaaleissa painetta onnistuneeseen suoritukseen kuin viriilillä 16- vuotialla mopopojalla, hänen yrittäessään ensikertaa astua miesten maailmaan.

Sosiaalidemokraatit ovat valmiita tekemään ja lupaamaan melkein mitä tahansa päästäkseen takaisin hallitukseen. Oppositio on ollut SDP:lle yhtä helvettiä, kun suuria konkreettisia valituksen aiheita ei oikein ole hallitukselle ollut esittää. Tästä johtuen SDP:n edustajat ovat elehtineet kuin humalainen jääkiekkokannattaja, joka syynää pelin sijasta vain tuomarin virheitä. Yksittäiset piikittely yritykset ovat kohdistuneet suurimmäksi osaksi valtionvarainministerille ja ovat vaikuttaneet melkein jo säälittäviltä. Puheenvuorot ovat olleet kutakuinkin tasoa: "Oliko se mahdollisesti herra valtionvarainministeri, joka oli viime viikon istunnon ruokatauolla jättänyt kanttiinin miestenvessan vetämättä, ja jos se ei ollut herra valtionvarainministeri itse, niin kuka hallituksen edustajista se sitten mahtoi olla?"

Perinteinen SDP:n perusäänestäjä kuuluu suuriin ikäluokkiin ja on töissä Masa-Yardsin telakalla hitsarina. Hän on kova tekemään työtä, mutta kun kellokortti leimataan perjantaina, on seuraava pysäkki Alko ja sitä seuraava sitten poliisilaitos. SDP:n perusäänestäjällä on eläke TJ- kalenteri sekä ex- vaimo ja hän vihaa sydämestään Mikael Liliusta. SDP:n perustavanlaatuinen ongelma on nykyään se, että duunarin asemaa on parannettu jo tarpeeksi, hänen egomiekkansa on kasvanut palkkashekin kanssa ja sen kautta vasemmistopuolueiden kannatus tietysti laskenut samassa suhteessa. SDP on sen itsekkin tajunnut, että puolueen on uudistettava imagoaan, jos se haluaa vielä kerran nousta Arkadianmäen kukkulankuninkaaksi.

Yrityksen puutteesta demareita ei voi kuitenkaan syyttää. Työväen puolueen lisäksi uusi puoluesihteeri on nyt julistanut SDP:n myös rakkauden puolueeksi. Idean tähän puoluesihteeri sai kun hän ei enää jaksanut kuunnella vaimonsa juttuja Tanssii tähtien kanssa - ohjelmasta, vaan katsoi vanhoja Salatut elämät jaksoja nauhalta ja huomasi kuinka Ismo Laitela lesosti laittoi yhdessä jaksossa koko omaisuutensa ruletissa "punaiselle" koska punainen on rakkauden väri! Fiksuna yksilönä puoluesihteeri tajusi SDP:n logon myös olevan punainen, joten SDP:hän tietysti edustaa rakkautta. Voi kuinka omaperäistä. No, Ismo kuitenkin hävisi ja niin häviää myös SDP ensi vaaleissa, jos se ei löydä jotain konkreettista johon tarttua.


Seuraavaksi esitellään tämän seurakunnan suurimmat hämmentäjät ensi huhtikuussa:


Puolueen puheenjohtaja on Jutta "Bulldozer" Urpilainen. Jutta on mukava ja järkevä silloin kun hän nukkuu tai sukeltaa. Yritys kymmenen, toteutus nolla - sanonta kuvastaa häntä hyvin ja hän poseeraisi varmasti vaikka Ratto lehdessä, jos siitä vain olisi hyötyä SDP:lle.


Tylsä, tylsempi, Eero Heinäluoma. Virallinen, virallisempi, Eero Heinäluoma. 100% poliitikko joka pystyy puhumaan puolituntia sanomatta mitään. Joskus Eero innostuu ehdottamaan ihan järkeviäkin asioita. Joutui luopumaan puheenjohtajan paikasta 2008, mutta on silti SDP:n kantava voima.


Maria "Vittu mulla on ollu näitä nimiä ja miehiä" Guzenina-Richardson, entinen Lindell, omaa sukua Stieren on entinen MTV juontaja joka päätti ryhtyä poliitikoksi. Ettei kenellekkään tule paha mieli, en sano Mariasta enempää, mutta antaa kuvien puhua puolestani.


Mikael "Panomies" Jungner on entinen Ylen toimitusjohtaja, nykyinen puoluesihteeri. Jugner kirjoitti kirjan siitä kuinka kova jätkä hän oli nuorena, etenkin kaatamaan naisia. Olen saanut sisäpiiritietoa miten Jungner oikestaan sai kaadettua kaikki ne naiset. Hän käytti erästä iskurepliikkiä joka kuuluu näin: "Anteeksi neiti, tuoksuuko tämä liina mielestäsi kloroformille?"


Nyt on aika lopettaa tämä manifesti. Ensi kerralla syvennymme Suomen Keskusta puolueen ihmeelliseen ja mitä pettävämpään maailmaan.


auf Wiedersehen,


TZ