Istut sohvalla ja selailet viime vuoden joulukuun Seiskaa. Vaikka istut paikoillasi huomaat hikoilevasi, kuin kokaiinipussia rektumissaan säilyttävä narkkari Thaimaan tullissa. Katselet kelloa minuutin välein ja muutenkin tunnet olosi helvetin epämukavaksi. Tunnet palan kurkussasi, eikä se ole mikään piace of cake, vaan jotain isompaa ja kovempaa. Viimein nimesi huudetaan ja puristat hikisen kätesi nyrkkiin. Vastentahtoisesti kuin hippi kutsunnoissa otat askelia kohti paksua pehmustettua ovea...
...Huudat sydämesi pohjalta "Kiitos!" ja toisin kuin maksaessasi bussissa, tarkoitat sitä. Lyöt pehmustetun oven kiinni onnellinen hymy naamallasi. Tunnet olosi suureksi pudottajaksi, koska hartioilta on tippunut ainakin keskiverron saksalaisen eläkeläisturistin verran painoa pois. Pidät itseäsi myös voittajana, olet taas kerran ylittänyt itsesi. Vaikka fiilis on katossa, lupaat itsellesi, vain äärimmäisessä hädässä menet takaisin pehmustetun oven sisäpuolelle.
Poliisiasema, katsastuskonttori, anopinkoti, terveysasema, Mäntsälä ja teatteri ovat kaikki sellaisia paikkoja, joissa ei tee mieli vierailla, ihan vain huvin vuoksi. Yksikään näistä ei siltikään vedä vertoja hammaslääkärille. Jostain sain idean, vaikka olen aina vihannut hammastarkastukseen menemistä varata ajan edellämainittuun seremoniaan. Luultavasti idea pulppusi siitä, kuin valtio jalosti tarjoiaisi vielä viimeisen kerran koko hela hoidon ilmaiseksi. Iso virhe. Pelkästään istuessani hammaskliniikan odotushuonessa, mielessäni kävi repiä seinästä pussillinnen käsidesiä ja vetäistä se huiviin niin nopeasti, kuin kurkku vetää. Niin tukalaksi tunsin oloni. Viimein tuli hetkeni siirtyä Pietarin porteille. Hammaslääkärin nimi oli muistaakseni J. Mengele. Hän otti minut epäilyttävän lämpimästi vastaan. Kuoleman enkelin tuomio oli ylä oikea viisaudenhammas on poistettava. Pitihän se vittu arvata.
Ensimmäisenä tuli mieleen, että kohdallani on kylläkin kohtuutonta puhua "viisaudesta" vaikka kyseessä onkin vain pieni osa ruumistani. Toiseksi, jos heittäisin pöydällä olevan vesilasin hammashoitajan naamalle ja potkaisin itse pääpuoskaria sinne, mitä kautta tie oikeasti käy miehen sydämeen, ehtisinkö ulos yhtänopeasti kuin keskiverto amis ostaa osamaksulla "Geetee korollan" saadessaan ensimmäisen palkkansa. Kuitenkin kuin mummo kokeillessaan uutta kahvimerkkiä, sain kerättyä rohkeuteni. Esitin myöntymykseni kyseiseen toimitukseen ja operaatio voitiin aloittaa.
On olemassa kysymyksiä, tyhmiä kysymyksiä ja aivan saatanan idioottimaisia imbesilli kysymyksiä. Mutta kysymys joka minulle esitettiin on aivan omassa sarjassaan. "Haluatko puudutuksen?" Haluatko uuden Aston Martinin. Haluatko tietää kuka murhasi Kennedyn. Halutko lähteä Hugh Hefnerin kanssa Playboy risteilylle. No totta Mooses, mä haluan sen puudutuksen! Itse hampaan poisto ei oikeastaan ollut kauhean kummoinen operaatio loppupeleissä. Koska hammas poistettiin vähän ruuvimeisselin näköisellä esineellä, taidan poistaa loput viisauden hampaani itse, käyttäen apuna pihtejä, peiliä, ruuvaria ja kolmenvartin kossupulloa. Hammaslääkärille en kuitenkaan mene enää, kuin pakon edestä.
Mörkö tarkastaa illalla kaappinsa Chuck Norrisin varalta, mutta miksi kukaan ei ikinä puhu siitä, kun Chuck tarkastaa iltaisin kaappinsa hammaslääkärinsä varalta?
Tö änd.
TZ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti