Bonoilua

Tietääkö kukaan onko elämä reilua? Noniin, nyt voit rauhassa lopettaa viittaamisen, koska tämä oli retorinen kysymys. Elämä ja reiluushan ovat yhtä kaukana toisistaan, kuin Paavo Väyrysen silmät. Oikeastaan elämästä ja reilusta puhuminen samassa lausessa pitäisi kieltää lailla. Olen kylläkin jo vaahtosammuttimen kokoisesta, tarkemmin ottaen siitä hetkestä, kun en saanut yhtä isoa kakkupalaa, kuin muut seurakunnan kerhon päättäreissä, tiedostanut elämän epäreiluuden. Asia vain tuli mieleeni toissapäivänä ollessani apurina huoltokomppaniassa.

Tilanne oli mennyt siihen, että olimme purkamassa leirin huoltoa ja varasto piti tyhjentää. Käsky kävi korkeammalta, mutta jopa elämän karaistama omaaetuaan tavoitteleva sieluni itki verisiä kyyneleitä. Ihan helvetisti, siis ainakin yhtä paljon kuin seiskassa kirjoitetaan paskaa, siis vuodessa, ruokaa roskiin, suoraan roskiin kulkematta lähtöruudun kautta. Suurin osa ruuastakin oli aivan basic tavaraa, säilykepurkkeja, jauhoja ym. joka säilyy yhtä kauan kuin pituushypyn maailmanennätys. Heitellessäni avuttomia ruokasäkkejä suuren jätteensyöjähirviön peltiseen kitaan, mietin että tämäkö on se nälkäpäivä, mitä aina televisiossa mainostetaan. Ja totta tosiaan, kun tätä vielä tapahtuu Suomessa yhtä usein kuin joku ex- missi sanoo julkisuudessa jotain idioottimaista, niin voidaan todeta, että meidän pois heittämillä ruuilla, joku voisi ihan aikuisten oikeasti saada elämäänsä lisäpäiviä.

Muistan lukeneeni SK:sta (Jos haluat pysyä mukana vanhempien ihmisten kahvikeskusteluissa suosittelen aina edellisen viikon Suomen Kuvalehden lukemista.) pienen kainalojutun jossa tuotiin esille, että maailmassa olisi kevyesti ruokaa kattamaan jokaisen Homo Sapiensin tarpeet. Ruoka vain jakautuu "hiukan" epätasaisesti. Tähän vielä lisätään se seikka, että maailmassa on kutakuinkin yhtäpaljon ylipainoisia ja aliravittuja saadaan tulokseksi Mats Sundin eli jotain epäreilua ja vastenmielistä, mutta samalla jotain jolle ei oikein voida tehdä mitään.

Suomen tappajan pysäyttäminen olisi kylläkin ollut helpompi operaatio, kuin puuttuminen sellaisiin asioihin, jotka ovat aina menneet samalla tavalla siitä asti, kun me keksittiin kaupankäynti, raha ja maailman vanhin ammatti. Raha tulee rahan luo sekä oma maa mansikka, muu maa mustikka ovat faktoja joita markkinajärjestelmä sekä päättäjät länsimaissa tiedostetusti ja tiedostamattaan noudattavat. Edes Dream team jossa Paavi, G8maiden päämiehet, uudelleen syntynyt Gandhi, sekä Dalai-lama pelaisivat eivät pystyisi globaalin maailmamme epätasa-arvon kahleita rikkomaan. Edelliseen on pakko lisätä, että kuningatteremme Tarja 2. Suuri ilmestyisi tietenkin myös Drem teamin pukukoppiin ja tietenkin oma lautanen mukanaan. Näin suuria rakenteellisia ongelmia on siis vaikea lähteä juosten muuttelemaan, mutta jotain on aina kuitenkin tehtävissä.

Vaikkakin avun lahjoittaminen sitä tarviseville, ei tule koskaan itse ongelmaa poistamaan, on se kuitenkin parempi kun ei mitään. Kyllähän mekin leikkaamme kynsiämme, vaikka se ei sitä muuta etteikö parin viikon päästä, kynnet pitäisi taas leikata. Vaikkakin osa lahjoitusten summasta menee itse avun viemiseen sinne asti, missä lapsi tulee onnelisemmaksi saadessaan palan leipää kuin Apple Ipodin. Ja vaikka myös sekin mahdollisuus on olemassa, että Heikki Heimopäällikkö hakee kaverinsa Aku Karasti -47 kanssa maidon ja hunajan parempaan talteen toisten nenän edestä, niin ei se muuta sitä, että näistä seikoista huolimatta suurin osa avusta saapuu oikeaan osoitteeseen yhtä varmasti, kun huominen hesarisi pamahtaa postiluukustasi. Tekemällä edes pienenpieni lahjoitus olet siis auttamassa niitä jotka sitä apua oikeasti tarvisevat. Kaiken lisäksi saat hyvän mielen, ja hyvä mieli maksaa yleensä vitusti enemmän kuin sen viisi euroa.

Itse henkilökohtaisesti suosittelen Kirkon Ulkomaanapua, koska se pyrkii myös parhaansa mukaan puuttumaan niihin ongelmapaikan rakentellisiin ongelmiin. Eli www.kua.fi.


Over and out.


TZ

Syytän sua Elisabeth Rehn

Mitä yhteistä on täydelliseen tasa-arvoon pyrkimisellä ja yrityksellä tehdä hevosenpaskasta kultaa. Ainakin se seikka, että kumpikaan ei tule ikinä onnistumaan. Tasa-arvo on kuitenkin hieno asia, jota tulee vaalia. Asiahan on todellakin niin, että kun sammutamme valot me kaikki olemme hetken samanarvoisia. Kuitenkin heti kun valot laitetaan takaisin päälle, asiat menevät kuten Suomella euroviisuissa yleensä. Mies kun ei ole nainen eikä toimintaelokuvaa voi mitenkään verrata romanttiseen komediaan. Silläkin uhalla, että leimaudun sovinistiksi aion silti esittää nyt mielipiteeni. Eli jos olet feministi lopeta lukeminen nyt, jos kuitenkin aiot jatkaa lukemista varmista, ettet ainakaan syö mitään samaan aikaan. En halua syytettä kuolemantuottamuksesta, jos tukehdut pullaasi. Noniin nyt se tulee. Mitä vitun tasa-arvoa se muka edustaa, että naiset saavat suorittaa asepalveluksen?

Se on ihan kiva, että teitä viekkaamman ja kauniimman sukupuolen edustajia vipeltää täällä meidän räkänokkien seurana. Mutta se ei silti ole ehkä loppupeleissä kaikkein paras ratkaisu, saatikka sitten tasa-arvon mukaista. Tiedän kyllä sen että naisen euro on 80 senttiä ja että Minna Canthilla oli raskasta. Mutta tälläkertaa asioita katsotaan meidän miesten näkökulmasta. Jokainen joka on päässyt peruskoulusta tietää, että te naiset elätte kauemmin kuin me ilomiekkailijat. Siihen vielä lisätään se, että jokaisen miehen on vielä annettava valtiolle mahdollisesti yksi kokonainen vuosi matkastaan syntymästä kuolemaan. Se, että Suomessa on yleinen asevelvollisuus on ihan fine by me, koska jos me emme puolusta kotimaatamme, niin ketkä sen sitten tekevät? Eivät ruotsalaiset ainakaan.

Soitto Israeliin vahvistaa, että on olemassa valtioita, jossa myös naiset kantavat kortensa yhteiskunnan kekoon, kantaen raudasta valettua esinettä, jonka kantaja yleensä saa ensimmäisen puheenvuoron. Nykyinen käytäntö naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on vähän kuin toinen puoli Suomen kansasta saisi mahdollisuuden valita maksaako veroja vai ei. Toisen puolen maksaessa äyrinsä verottajan loputtoman syvään kirstuun aivan normaalisti. Se että myös naisten olisi pakko suorittaa yleinen asepalvelus on kuitenkin vähän kuin se, että meidän miesten olisi pakko kusta istualteen. Eli sekään ei välttämättä ole se paras ratkaisu.

Nyt jos jonkun hamehelman mielestä on meidän miesten etu, että pääsemme armeijaan, ja olisi suuri vääryys jos naisilla ei olisi oikeutta halutessaan kokea miltä tuntuu, kun tekee työtä puoli ilmaiseksi ja saa päälle vielä roppakaupalla vittuilua päin näköä. Niin voin vähän valottaa miten asiat menevät, tai miten niiden ainakin tulisi mennä. Maailmassa oikeus ja velvollisuus yleensä kävelevät käsi kädessä, kuin kaksi pesunkestävää hinttiä pitkin Tukholman katuja. Otetaan kyseessä olevasta asiasta oiva esimerkki: Vahinko ei tule kello kaulassa, mutta tälläkertaa se kello olikin ranteessa. Nainen odottaa lasta, jota ei halua. Nainen voi halutessaan suorittaa abortin, eikä biologisella isällä ole tähän sanottavaa sen enempää, kun Suomella EU:n päätöksiin. Syy tähän, että nainen saa tehdä päätöksen lapsen kohtalosta johtuu siitä, että nainen joutuu vauvaa sisällään kantamaan ja tämän synnyttämään. Syy taas siihen, että mies saa mennä armeijaan, eikä naisilla tasa-arvon nimessä pitäisi suoda tätä oikeutta on siinä, että mies myös tilantessa jossa ei halua suorittaa asepalvelusta tai siviilipalvelusta joutuu sen tekemään. Nyt tyhmempikin tajuaa yhteyden saa ja joutuu.


Tiivistettynä, tasa-arvon mukaan paras ratkaisu olisi siis, kukaan ei suorita mitään tai kaikki suorittaisivat jotain. Heti imussa vaihtoehto, se on meidän miesten velvollisuus ja oikeus suorittaa asepalvelus. Viimeisen sijan ottaa nykyinen käytäntö, jossa miehet joutuvat ja naiset saavat halutessaan tulla mukaan larpaamaan kurkkusalaatit päällä pitkin Suomen metsiä. Mutta kuten jo aikaisemmemmin annoin vähän ymmärtää, niin jos Kiira Korpi tai Anna Abreu nyt välttämättä haluavat tulla suorittamaan inttiä meidän joukkuyksikköön, voidaan niin vähäpätöisiä asioita, kuten tasa-arvo katsoa vähän sormien läpi.


Peace,


TZ

Viimeinen tyrmäys.

Heräsin keskellä yötä aivan hiestä märkänä. Kasvoni olivat niin kalpeat, että hetken luulin sieluni eksyneen Michael Jacksonin ruumiiseen. Tärisin ja olin pelokas, kuin mummo Kontulan Alepassa. Tiesin, että kaikki ei ole nyt kohdillaan. Menin tietokoneelle ja sain selityksen kaikkeen. Tony Halme oli kuollut.

Viikinki oli mies, joka ansaitsisi patsaan. En tiedä onko elämässä rohkeaa, tyhmää vai tyhmän rohkeaa, puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Halme ei näyttänyt välittävän minun, sinun tai kenenkään muunkaan mielipiteistä. Tony sanoi mitä sylki suuhun toi. Hänen lausunnot ja mielipiteet menivät aina välillä yhtä pahasti ja usein metsään kuin Colin McRay. Silti suuri osa hänen arvoista ja ajamistaan asioista oli täysin järkeviä.

Monilla ihmisillä on suuret puheet, mutta pienet teot. Tony ei ollut yksi heistä. Halme on myös elävä esimerkki, että jos olet syntynyt Suomessa, kaikki on mahdollista. Gladiaattori, WWE Smackdown,(jonka jokaisella jaksolla on enemmän katsojia, kun 50 vuoden linnanjuhlilla, yhteensä.) kultalevyjä, eduskunta, Die Hard. Koita itse päästä samaan tai edes yhteen edellämainituista, ennenkuin tulet sanomaan, että Tony oli huumeitakäyttävä läski steroidipelle idiootti.

Jos Ludvig Borgan alias Tony Halmeen elämästä jotain siis pitäisi oppia, niin se asia, että tekemällä niinkuin itse tahtoo pääsee pidemmälle, kuin tekemällä mitä muut tahtovat sinun tekevän. Oppimisen arvoista on myös se, ettei tarvitsisi heittää veiviä 47-vuotiaana, jätetään ne dopingaineilla plus viinalla läträämiset tästä lähtien yksin Mika Myllylle.


Loppuun on hyvä siteerata itse ajasta ikuisuuteen siirtynyttä.

"Meillä on lesbo presidentti, ja meillä on minä kansanedustajana. Kaikki näköjään voi olla mahdollista."

"Suomalaiset veteraanit ei pääse vieläkään kuntoutukseen, mutta ulkomaalaisille on kyllä tarjota valtion puolesta kaikki perkeleen kriisiavut ja terapeutit heti, jos grillijuhlilla sataa ja tötteröhattu kastuu."

Kepeät mullat Viikingille.


TZ