Suomen tulevaisuus on toistaiseksi aina ollut parempi kuin sen menneisyys. Vanhasen Masa ja Käteisen Jyräys ovat kuitenkin esimerkillään osoittaneet, että tämän sekalaisen kansan paimenen tehtävä on selvästi pelkkä huonosti palkattu unelma. En tahtoisi kuluttaa enempää jo ennestään niin kulunutta fraasia "O tempora O mores". Kuitenkin on kaiholla muisteltava historian sivuja, joissa muste kertoo miehistä ja naisista, jonka elämä ei tunne muuta sisältöä kuin subjektiivinen isänmään edun ajaminen. Liian moni politiikko nykyään on kuin mikroaaltouuni. Pitää ääntä, lämmittää ja antaa kuvitelman hyvästäkin einestuotteesta.
Tänään me voimme äänestää ehdokastamme Euroopan parlamentiin. Tänään ei ole kuitenkaan vielä se päivä jolloin Euroopan tulevaisuus ratkaistaan. Me, sinä ja minä, ollaan kuitenkin vääjäämättä lähestymässä sitäkin päivää. Eu on kuin vanha Idols voittaja, Hanna Pakarinen tai Koop Arponen. Menneisyys himmenee kuin Iphone joulukuun Ivalossa, eli jotain olisi tehtävä jotta persoonamme ja aatteidemme liekki edelleen valaisisi kuuntelijoidemme mielijä. Eu:n on jossain vaiheessa mentävä joko eteenpäin tai taaksepäin.
Taas kertaalleen intro on ollut pitkä ja väsyttänyt harjaantumattoman lukijan kuin Keskisen Vesan nais-seikkailut. Vielä jäljelle jääneille on korvauksena vähintään tarjottava TZ:n ennuste eurovaaleista.
Vaikka sitä on lähihistorian tuntien todellakin vaikea uskoa, saa Eu vaalien kärkiehdokkaiden kirjo riikinkukonkin näyttämään harmaalta. Niin kaukana ovat aatteiltaan ja persoonaltaan Sampo Terho ja Sari Essayah Alexander Stubbista. Vaikka edellä mainitut keittäsi paineen alla 400 Kelvinissä ei niistä saisi erottamantonta seosta. On siis selvästi yritettävä katsoa Narsissoksen lammen pintaa ja nykyistä poliittista tilannetta eurovaaleissa.
De jure sillä ei ole suurtakaan merkitystä kuka meidän keskuudestamme nousee edustamaan meitä Euroopan parlamenttiin. De facto se on kuitenkin hyvä mittari kertomaan mitä mieltä me olemme Euroopasta ja sen tulevaisuuden hiihtopoluista. Oikeastaan äänestys vaihtoehtoja on vain kaksi. Kyllä ja ei eli eteenpäin ja taaksepäin. Sanalla eteenpäin on yleensä parempi konnotaatio, mutta tässä tapauksessa pöllytetään "kalkkiviivaa" kuin Jere Karalahti. Henkilökohtaisesti pitkäkään mietiskely ei ole antanut selvää vastausta, (liito)valtio vai pelkkä ruhtinasliitto. No mitä mieltä meidän puolueet ja kärkiedustajat eurovaaleissa ovat tästä?
Kuin syvä isku vihan voittamattoman on otettava ensiksi helpot pois. Alexander Stubb, Sarvamaan Petri ja Pietikäinen Sirpa ovat luultavimmin menossa läpi. Imussa tietenkin joko nuori nihti Antti Häkkänen tai unelma mökkinaapuri Eija-Riitta Korhola. Riippumatta saako Kokoomus kolme vai neljä paikkaa on taistelu Alex ensimmäisen jälkeen verinen. Äänestäjille koko porukka on kuitenkin julkisesti tai savuverhon takaa askel eteenpäin.
Jumala mä en oo hirveesti katunu mitään, mut jos saadaan neljä paikkaa, niin lupaan katua sitä et oon pitäny aina tätä muovista sykemittaria smokin kanssa huippukokouksissa.
Marilyn Monroe. Eli pettävä ja ilahteleva Suomen Keskusta ei anna taaskaan selvää vaihtoehtoa äänestäjälle. Tästä on parahin esimerkki yö ja päivä eli Olli Rehn ja Paavo "Kekkonen vittu lupas" Väyrynen. Ääni Keskustalle on samalla ääni airolle joka huopaa jopa silloin kuin ei ymmärrä kysymystä, mutta toisaalta airolle joka soutaa liittovaltion satamaa päin kuin eläkeläinen luullen että siellä jaettasiin Juhla Mokkaa ilmaiseksi.
SDP:n tasapaksu kattaus ehdokkaita ei luultavasti tai toivottavasti herätä suurta äänestysintoa keskuudessamme. Kuitenkin on mainittava että Mikael Jungnerin ja Mitro Repon egot tulevat vielä taistelemaan samassa luokassa Ludvig XIV egon kanssa nahkurin orsien suurin pudottaja kilpailussa. SCP:kään ei anna mitää selvää mielipidettä pitäisikö mennä invataksilla eteenpäin vai taaksepäin.
Olenko ainoa jolla on ristiriitaiset tunteet Soinin Timosta. Mies joka on ruma kuin perisynti mutta silti heijastaa pienen esimerkin sädekehän jopa meille hänen pilkkaajilleen asti. No Rauman Generalissimus ei ole ehdolla itse vaikka onkin taas sirkuksen tirehtöörinä, tietenkin. Hallanvaara ja suhteellisen järkevältä vaikuttava Sampo Terho tulevat pääsemään läpi. Jos kolme paikkaa irtoaa niin listan loppu on täynnä noviiseja ja Hakkaraisia. Post Scriptum on kuitenkin selvä ja ainoa valinta jos haluaa äänestää vaihtoehtoa "rewind".
Tähän väliin on kysyttävä monta populistia tarvitaan vaihtamaan EU:n kerrostalon valot?
Vastaus on: Ei montaa. Sillävälin kuin populistit ovat tuoneet esille että hei aikovat korjata tai vaihtaa jonkun lampun muut puolueet ovat jo kilpaa vaihtamassa loppuja lamppuja. Tähän perustuu populistien voima, niin EU:ssa, kuin vaikka meillä täällä kotona.
Loput Suomen puolueet uppoavat kuiviin ikeniin kuin lonkero sunnuntai aamuna. Vasemmistoliitto saa valitettavasti yhden suojatyöpaikan Merja Kyllöselle. RKP, eli puolue ilman järkevää perusperiaatetta, ei onneksi ylitä 6-7% äänikynnystä ja jää ilman paikkaa. Hyvän kampanjian tehneet Vihreät saavat yhden paikan. Heidi Hautala luultavasti vie paikan, mutta Tarja Cronberg ja jokeri Antero Vartia pääsevät lähelle. Kristillisdemorkraatit eivät onnistuneet tekemään vaaliliittoa ja edes Suomen ainoan kunnon miehen Päivi Räsäsen imu ei auta Sari Essayahia läpi.
Eli Kok 3, PS 3, Kesk 3, SDP 2, Vas 1, Vihr 1. Kansa haluaa siis ottaa pari askelta eteenpäin ja pari taaksepäin.
Li Andesson. TZ tahtoo kiittää tätä fiksua ja kaunista nuorta ehdokasta ja poliitikkoa siitä että tämä onnistuu olemaan systemaattisesti aina kaikesta erimieltä kuin TZ. Tämänkaltaiset pimeät voimat pitävät TZ huolissaan tulevaisuudesta mutta ah niin virkeänä.
Vaikka teksti ei ollut ihan Sahara lupaa TZ vastedes vähän huumoripitosempia tekstejä.
Long f time, no f see,
Tarzan Zorro
Ps. Anteeksi dyslexia.
