perjantai 18. maaliskuuta 2011

Nollnollnollnolltvå Helsingfors

Hej! Jag heter Raimo Helminen. Jag bor i Tammerfors och har kanska speciellt yrke. Jag är ishockeyspelare... Viimeistään nyt suurin osa luokasta minä mukaanlukien on keskittynyt miettimään joko mopon viritysosia, hevosia tai vaikka sitä kuinka kova jätkä Salattujen Elämien Aki Nikkinen oli. Muistan kuin eilisen kuinka meidän yläasteaikainen ruotsinopettajamme, ei osannut selittää luokkamme pojille, miksi meidän kaikkien on opiskeltava ruotsia Suomessa. Näin jälkeenpäin mietittynä tähän kysymykseen vastaaminen on yhtä vaikeaa, kuin sen selittäminen miksi melkein 300 000 talipalloa katsoo televisiosta Tuksun häitä.

Eilisessä vaaliväittelyssä tämä kysymys esitettiin Stefanie Walliinille ja vastaus vaikutti siltä kuin hän olisi ollut abduktoituna viimeiset 30 vuotta. Vastaus sisälsi jotain epämääräistä Närpiöläisten suomen opiskelusta ja siitä ettei kukaan valita että osaa liikaa kieliä. En ole kuullut, että kukaan valittaisi siitäkään, että nostaa liikaa penkistä, mutta emmekai ala pakottamaan kaikkia suomalaisia käymään salilla 4 kertaa viikossa?

Toisin kuin ihmisten ahneus tai Jessica Alban kauneus, aikahan on rajallista. Se aika mitä pakollisen ruotsin opiskeluun käytetään voitaisiin käyttää johonkin muuhun. Tämä panostus tulisi kuitenkin käyttää vaihtoehtoisesti johonkin toiseen kieleen, koska pelkällä suomella ja huonolla englannilla pärjää vain Seppo Räty. Ajatuksia on esitetty, että oppilas voisi valita ruotsin tilalle esim. venäjän. Tämä on se hetki kun ne kaupat peruttiin.

Olen itse opiskellut yläasteella kaksi vuotta venäjää, ja lupaan etten saa venäjäksi ketään edes ryöstämään minua. Tämähän voi tietysti johtua allekirjoittaneen tyhmyydestä, mutta kertoo enemmän ehkä venäjän kielen haasteellisuudesta. Tähän, kun vielä lisätään finninaamaisen "Karjala" lippispäisen mopopojan motivaatio, niin pelkkien kyrillisten kirjaimien opettaminen voi olla haasteellista. Ystäväni, jotka ovat käyneet ammattikoulun osaavat kuitenkin ruotsinlaivalla tehdä mitä erikoisempia drinkkitilauksia ja ihan tyylikkäästi ruotsiksi.

Pointti on periaattessa se, että jos esim. itärajan ihmisillä on suuri motivaatio peruskoulussa opettaa ja opiskella venäjää ruotsin tilalla, niin mielestäni tähän voitaisiin hyvin suostua. Mielestäni ruotsin tilalle valittavia kieliä saisi olla pelkästään venäjä, mutta siinä kelpoisuuden rajalla keikkuu myös Deutschland über alles. Kuitenkaan kielet kuten ranska, espanja, kreikka, esperanto, java tai haltiakieli eivät toisen kotimaisen korvikkeeksi kuitenkaan kelpaa, jotta emme pelaisi itseäämme aivan nurkkaan. Vaihtoehtoja ei voi antaa liikaa, koska se tulee liian kalliiksi ja kielen tulee olla sellainen, mistä on tulevaisuudessa hyötyä, niin yksilölle kuin yhteisöllekin. Faktahan on se, että suurin osa valitsisi kuitenkin pakolliseksi ruotsin, mielummin kuin venäjän tai saksan.

Pakkoruotsin poistaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että enää se minkkiturkkinen Helsinkiläisrouva, ei voi enää vaatia Lahdesjärven ABC:lla palvelua ruotsiksi, koska ei voi vaatia, että se kaikilta luonnistuu. Men herregud. Tiedän, kyllä sen, että Suomessa on suomenruotsalaisia, jotka eivät osaa suomea kunnolla. Tiedän myös henkilöitä, jotka leikkivät etteivät osaa. Yllättävää kyllä hätänumeroon soitettavaessa melkein kaikki osaavat.
Pohjanmalla voi ihka oikeastikin olla jokunen mymmeli, joka ei periatteesta suostu ymmärtämään kympinuutisista hölkäsen pöläystä. Hän asuu kuitenkin satavarmasti aluella, missä saa palvelua omalla äidinkielellään. Viva las Pampaksessakin olisi pikku hiljaa tulevien sukupolvien aika opetella suomea kunnolla.

Ruhtinaat vaihtuvat, aatteet nousevat ja katoavat, mutta yksi asia ei muutu. Saavutetuista eduista ei tingitä, kuin väkisin. Suomenruotsalaiset ovat maailman hemmotelluin vähemmistö, jolla näyttää olevan asiat melkeinpä paremmin kuin valtaväestöllä. Voi tietysti olla, että jonkun suomenruotsalaisen mielestä on hienoa, että 5% pakottaa loput 95% lukemaan omaa kieltään. En kuitenkaan ole yksi niistä.

Suomeruotsalaiset ovat myös hyvin huolissaan miten käy itse suomenruotsalaisuuden, jos pakkoruotsi lopetetaan. Ei, siinä ei käy niin, että BUU-klubben lopetetaan siltä seisomalta. Hurriushan on kuitenkin pohjimmiltaan kulttuuri, joka sisältää tietyn kielen. Suomenruotsalaisuuden tulevaisuus ei kuitenkaan ole suomenkielisten vastuulla, vaan meidän suomenruotsalaisten omalla vastuulla. Se on meidän tehtävä puhua lapsillemme ruotsia ja jos vain mahdollista laittaa heidät ruotsinkieliseen kouluun sekä opettaa heille, ettei suolasirotinta anneta ruokapöydässä suoraan toisen käteen.

Hyvä, kiva, bra! Antaa tulla lisää vaan. Pakkoruotsin lopettaminen ei siis lopettasi ruotsin opiskelua kokonaan, vähentäisi vain. Se lisäisi hiukan venäjän osaamista, josta on hyötyä koko valtiolle. Strömsö pyörisi jatkossakin, koko pakkoruotsi sanasta päästäisiin ja Stockmannilta saisi jatkossakin sen 10 euron kahvin ja muffinsin tilattua ruotsinkielellä. Kaikki olisivat tyytyväisiä ja eläisivät elämäänsä. Toiset puhuen mitä osaavat, ja toiset mitä haluavat.



Yksi vaihtoehto tietysti olisi, että tämä pakkoruotsi kysymys selvitetäisiin once and for all tänään alkavassa puolivälierä ottelusarjassa HIFK - Jokerit.



TZ

tiistai 8. maaliskuuta 2011

100 vuotta ilman miestenpäivää

Suomi on monella tapaa ihmeellinen maa. Täällä vanki voi tienata enemmän kuin vartija, syntymättömän lapsen saa tappaa, mutta sen synnyttyä sitä ei saa ottaa tukasta kiinni ja maahanmuuttajille tarjotaan paremmat tuet kuin oman maan kansalaisille. Listaa tämän maan oudoista ristiriidoista voisi jatkaa yhtä pitkäksi kuin listaa kotimaista elokuvista, joissa Samuli Edelman on näyttänyt sukuelimensä. Tällä kertaa kuitenkin uimme vapauden saarelta kohti holhouksen saarta ja käsittelemme naistenpäivän kunniaksi aggressiivisten feministien seuraavaa unelmaa eli naiskiintiötä yhtiöiden hallituksiin.

Mediassa aihe on ajankohtainen, koska EU:n nykyinen turhuusoikeus, hölynpöly ja säilyke komissaari Viviane Reding on sanonut, että jos yritykset eivät itse lisää naisten osuutta hallituksissaan, niin EU antaa isän, anteeksi siis äidin kädestä. Onhan laskettu, että tätä vauhtia naisia ja miehiä olisi yhtä paljon yritysten hallituksissa vasta 50 vuoden päästä. Tämä vauhti ei kelpaa millään, koska tämä tarkoittaisi, että lopulliseen päämäärään päästäisiin vasta yli 100 vuoden päästä.

Kiintiö on samankaltainen sana kuin pakko, impotenssi, Tukiainen, krapula ja verot eli sillä on negatiivinen konnotaatio. Kaiken lisäksi sanasta kiintiö tulee mieleen Neuvostoliitto. Tietääkseni kiintiöistä ei ole ikinä pitkässä juoksussa seurannut mitään positiivista. Ainakaan allekirjoittaneen isoihin hörökorviin ei ole sellaista kaikunut. Mutta nyt kun kerran päästään niitä kiintiöitä ehdottelemaan, niin minullakin olisi pari ehdotusta.

Ensinnäkin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa on ikävää, kuin pitkien juoksumatkojen finaaleissa ovat vain tummaihoiset miehet edustettuna. Mielestäni tähän on ehdottomasti saatava kiintiö. Sopivaa olisi, että finaalissa vähintään kolmannes olisi jonkin toisen etnisen värin edustajia. Toinen vaihtoehto olisi että, alkuerissä tummaihoiset joutuisivat laittamaan kiviä taskuun, jotta he eivät olisi niin ylivoimaisia ja saataisiin sillätavalla kaikenvärisiä finaalikarkeloihin mukaan. Tätä voitaisiin soveltaa myös toiseen suuntaan esimerkiksi mäkihypyssä, jos saadaan joku tummaihoinen Lahden suurmäestä elävänä alas.

Seuraava kiintiö koskee Suomen presidenttiä. Niin kuin on miesten ja naisten saunavuorot, niin nyt tulee myös presidenttivuorot. Kaksi viime kautta oli naisten, eli kaksi seuraavaa on sitten miesten vuoro olla presidenttinä. Tällä varmistetaan se, että puolustusvoimia johtaa ainakin seuraavan 12 vuotta henkilö, joka osaa sotilasarvot. Eräs yliluutnanttikin voisi palata rauhassa työpaikalleen.

Kiintiöt ovat siis aika naurettavia. Hauskinta koko jutussahan on se, että kaikkialla painotetaan, että sillä ei ole mitään merkitystä työtä haettaessa oletko homo vai hetero, kommunisti vai kapitalisti, tumma vai maito, isäntä vai emäntä. Esimerkiksi tasa-arvolaki sanoo suhteellisen yksioikoisesti, että pätevin henkilö tulee valita tehtävää, sukuelimistä välittämättä. Sitten yks kaks päätetään, että ei muuten pidä paikkaansa, heivataan tämä juttu roskikseen ja poltetaan roskis vielä varmuuden vuoksi, että saadaan kiintiöitä peliin.

Tulevaisuudessa naiset tulevat jyräämään meidän miesten yli, ainakin täällä masentuneessa ja alkoholisoituneessa pohjolassa. Naiset ovat jo nyt koulutetumpia, kuin me miehet. Meillä miehillä on naisiin nähden vain yksi valttikortti. Me miehet tulemme paremmin toistemme kanssa toimeen. Me miehet puhumme autoista, viinasta ja urheilusta, kun sillä välin naiset puhuvat siitä joka ei ole vielä saapunut paikalle. Oma empiirinen perätuntumani on, että naisille tulee myös paljon helpommin riitaa keskenään, kuin miehille. Joskus pelkkä väärä katse näyttää aiheuttavan kissatappelun. Voit väittää että puhun paskaa, mutta oletko ikinä nähnyt miehen suuttuvan totaalisesti, kun kaveri on vahingossa katkaissut häneltä kynnen.

Naiskiintiöt ovat väärin varsinkin niitä naisia kohtaan, jotka ovat omin avuin kivunneet yritysten hallituksiin. Kiintiöiden ansiosta myös nämä paikkansa ansainneet yksilöt joutuisivat samaan kastiin niiden kanssa, jotka ovat saaneet paikkansa kiintiöiden ansiosta. Silloin kuin laivat olivat puuta ja lelut rautaa, ei valtaa kysytty, vaan se otettiin. Mielestäni on outoa, että nämä naiset, jotka saavat miehet ilta toisensa jälkeen ostamaan heille kasapäin drinkkejä baarista, väittävät etteivät pärjää tässä maailmassa ilman sääliä. Sillä säälistähän kiintiöissä on loppupeleissä kyse. Toisaalta kaipa se tässä maailmassa on aivan sama saako sitä omin avuin, rahalla vai säälistä. Vai onko sittenkään?



Allekirjoittanut uskoo, että suomalaiset naiset ovat niin hyviä, että he pärjäävät ilman säälittäviä almuja ja kiintiöitä. Hyvää naistenpäivää siis kaikille naisille jotka seisovat omilla jaloillaan.




TZ