Dr. Mengele

Istut sohvalla ja selailet viime vuoden joulukuun Seiskaa. Vaikka istut paikoillasi huomaat hikoilevasi, kuin kokaiinipussia rektumissaan säilyttävä narkkari Thaimaan tullissa. Katselet kelloa minuutin välein ja muutenkin tunnet olosi helvetin epämukavaksi. Tunnet palan kurkussasi, eikä se ole mikään piace of cake, vaan jotain isompaa ja kovempaa. Viimein nimesi huudetaan ja puristat hikisen kätesi nyrkkiin. Vastentahtoisesti kuin hippi kutsunnoissa otat askelia kohti paksua pehmustettua ovea...

...Huudat sydämesi pohjalta "Kiitos!" ja toisin kuin maksaessasi bussissa, tarkoitat sitä. Lyöt pehmustetun oven kiinni onnellinen hymy naamallasi. Tunnet olosi suureksi pudottajaksi, koska hartioilta on tippunut ainakin keskiverron saksalaisen eläkeläisturistin verran painoa pois. Pidät itseäsi myös voittajana, olet taas kerran ylittänyt itsesi. Vaikka fiilis on katossa, lupaat itsellesi, vain äärimmäisessä hädässä menet takaisin pehmustetun oven sisäpuolelle.

Poliisiasema, katsastuskonttori, anopinkoti, terveysasema, Mäntsälä ja teatteri ovat kaikki sellaisia paikkoja, joissa ei tee mieli vierailla, ihan vain huvin vuoksi. Yksikään näistä ei siltikään vedä vertoja hammaslääkärille. Jostain sain idean, vaikka olen aina vihannut hammastarkastukseen menemistä varata ajan edellämainittuun seremoniaan. Luultavasti idea pulppusi siitä, kuin valtio jalosti tarjoiaisi vielä viimeisen kerran koko hela hoidon ilmaiseksi. Iso virhe. Pelkästään istuessani hammaskliniikan odotushuonessa, mielessäni kävi repiä seinästä pussillinnen käsidesiä ja vetäistä se huiviin niin nopeasti, kuin kurkku vetää. Niin tukalaksi tunsin oloni. Viimein tuli hetkeni siirtyä Pietarin porteille. Hammaslääkärin nimi oli muistaakseni J. Mengele. Hän otti minut epäilyttävän lämpimästi vastaan. Kuoleman enkelin tuomio oli ylä oikea viisaudenhammas on poistettava. Pitihän se vittu arvata.

Ensimmäisenä tuli mieleen, että kohdallani on kylläkin kohtuutonta puhua "viisaudesta" vaikka kyseessä onkin vain pieni osa ruumistani. Toiseksi, jos heittäisin pöydällä olevan vesilasin hammashoitajan naamalle ja potkaisin itse pääpuoskaria sinne, mitä kautta tie oikeasti käy miehen sydämeen, ehtisinkö ulos yhtänopeasti kuin keskiverto amis ostaa osamaksulla "Geetee korollan" saadessaan ensimmäisen palkkansa. Kuitenkin kuin mummo kokeillessaan uutta kahvimerkkiä, sain kerättyä rohkeuteni. Esitin myöntymykseni kyseiseen toimitukseen ja operaatio voitiin aloittaa.

On olemassa kysymyksiä, tyhmiä kysymyksiä ja aivan saatanan idioottimaisia imbesilli kysymyksiä. Mutta kysymys joka minulle esitettiin on aivan omassa sarjassaan. "Haluatko puudutuksen?" Haluatko uuden Aston Martinin. Haluatko tietää kuka murhasi Kennedyn. Halutko lähteä Hugh Hefnerin kanssa Playboy risteilylle. No totta Mooses, mä haluan sen puudutuksen! Itse hampaan poisto ei oikeastaan ollut kauhean kummoinen operaatio loppupeleissä. Koska hammas poistettiin vähän ruuvimeisselin näköisellä esineellä, taidan poistaa loput viisauden hampaani itse, käyttäen apuna pihtejä, peiliä, ruuvaria ja kolmenvartin kossupulloa. Hammaslääkärille en kuitenkaan mene enää, kuin pakon edestä.

Mörkö tarkastaa illalla kaappinsa Chuck Norrisin varalta, mutta miksi kukaan ei ikinä puhu siitä, kun Chuck tarkastaa iltaisin kaappinsa hammaslääkärinsä varalta?


Tö änd.


TZ

Kaunotar ja hirviö

Seal eli hylje on hellyyttävä nisäkäs, jossa on suurinpiirtein yhtäpaljon rasvaa kuin Johanna Tukiaisessa. En kuitenkaan ajatellut pitää teille avaraa luontoa kyseisestä avanto uimarista, vaan nyt puhutaan artisti Sealista. Taiteilija nimi Seal tunnetaan siitä että, hänen käsialaansa ovat monet niin hempeät kappaleet, että jopa Hitzbollah ja Hamas tekevät aselevon Sealin soidessa radiosta, esimerkiksi mainittakoon vaikka "Kiss from a rose" biisi. Sealin musikaalinen menestys on kuitenkin tässä jutussa aivan toissijainen, koska nyt keskitytään herra hylkeen ulkonäköön.

Seal on sen takia mielestäni kiinnostava henkilö, koska Sealillä ja minulla on jotain yhteistä, katsokaas hän on minun hammaskaimani. Verbaalisesti hampaitamme kuvailee parhaiten ystäväni ivallisella kommentilla: "Muuten ihan hyvät hampaat, toinen vain heiluu" Eli Sealin ja minun etupurukalusto on kylläkin suorassa, kuin suomalaisen miehen selkäranka. Valitettavasti etuhampaat vain ovat yhtä harvassa, kuin rehellinen poliitikko. Tähän sitten fyysinen yhtäläisyyteni Sealiin onneksi loppuukin.

Sen lisäksi, että Sealin hampaat ovat suhteellisen päin vittua, ei hänen kasvoissaankaan ole kehumista. Sealhän on tunnettu acid face eli happonaama. Hänen kasvonsa siis näyttävät siltä, että yläasteen kemian tunnilla, joku olisi vahingossa kaatanut petrimaljallisen rikkihappoa hänen naamalleen. Sealin poskia tuskin saisi tasaiseksi edes Black&Deckerin tasohiomakonella. Jos maailman rumimmasta artistista lähdettäisiin oikein tosissaan kisaamaan, olisi Seal takuuvarmasti kärkikahinoissa Nickelbackin solistin ja Juice Leskisen seurana.

Niin ruma jätkä kuin Seal kaikenkaikkiaan onkin, tulee se hiukan yllätyksenä kuka hänen kolmen lapsen äitinsä ja vaimonsa on. Kuka olisikaan arvannut, että Seal on kiinnittänyt elämänkumppanikseen supermalli Heidi Klumin. Kyllä, nyt puhutaan juuri tästä enkelistä jonka kroppa ja kasvot on yksinoikeudella hand made by god. Tähän väliin herää tietysti ajatus, että Heidi on hiukan rahan perään. Tarkemmin ajateltuna tuskimpa, koska Klumillakin on rahaa kuin lottomiljonäärillä, ehkä jopa enemmän, mutta ainakin yhtä helposti hankittua. Syy siihen miksi Seal ja Klum ovat yhdessä täytynee siis löytyä jostain muualta.

Oli syy sitten siinä, että Seal on aivan saatanan mukava sälli tai jossain aivan muussa, tahdon kiittää koko miespuolisen väestän puolesta herra Sealia. Seal ansaitsee kiitoksemme, koska hän antaa meille toivoa. Toivoa siitä, että tässä maailmassa ei meitä määritellä ulkonäkömme perustella vaan sen perustella keitä me oikeasti olemme. Jokainen meistä voi olla oman elämänsä Seal.


Hampaista huolimatta niin Seal kuin minäkin vietämme päivämme hymyillen.